Silloin, kun olin vielä neiti-ihminen ja asuin yksin, minulla oli tapana testata ääntäni sanomalla ääneen Huomenta! Testin tarkoituksena oli kartoittaa äänen olemassaolo, sen käheysaste tai kaikenkaikkinen puuttuminen. Vuosikymmenien aikana olen nimittäin onnistunut kadottamaan ääneni lukuisia kertoja. Mutta yhtä monta kertaa löytämään...
Tämän hevosyskäflunssan (omaehtoinen diagnoosi ilman minkäänlaista Hippokrateen valaa) aikana olen ottanut käyttöön samaan tarkoitukseen lyhyemmän sanan ja se on Kyllä! Usein hieman jatkettuna kummelimuodossa eli Kyllä lähtee! Se kertoo itselle ja parhaalle kaverille sen, mitä äänelle tai äänettömyysasteelle kuuluu.
Jk. En ajastanut tätä, vaan ihan oikeasti istun sängyssä tyynyihin nojaamassa tähän aikaan vuorokaudesta. Heräsin puoli tuntia sitten ja totesin, että yskä ei anna nukkua, joten en sitten enää nuku. Parhaan kaverin passitin jo edelliseksi yöksi toiseen huoneeseen, etten häiritse. Palaamme yhteen, kun taudista/taudeista selvitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti