Nakit ja muusi!

Meillä syödään yleensä aika värikkäästi ja hyvin. Eilen illalla oli molempien lempiruokaa, kun oli muusia, nakkeja, porkkanaraastetta, puolukoita ja salaattia. Monivuotisen etsiskelyn jälkeen ollaan nyt tutustuttu Makulihan kasvisnakkeihin, jotka ovat superhyviä. Napsahtavat ihan niin kuin lihasukulaisensa ja maku huijaisi kyllä lihansyöjiä. Kilohinta on suolainen (sopii tietysti nakeille!),  mutta aina välillä herkutellaan! 

 

Sadas!

 

Eilen sitä unimattia/nukkujukkaa/unihiekkahemmoa odotellessani otin taas uuden kirjan luettavaksi. Esikoinen kertoi tästä kirjasta jokunen viikko sitten ja laitoin sen saman tien itselleni seutuvaraukseen. Muuramen kirjastosta kulkeutui meille ja nyt pääsin lukemaan. Yhdellä istumalla tai siis makaamalla luin kirjasta kolmanneksen ja olen vahvasti vaikuttunut. Merkitsen lukemani kirjat vaaleanpunaiseen kirjaan ja laitan tähtitarran tosihyvän kirjan kohdalle. Tämä tulee ehdottomasti saamaan tähden!

Jk. Luin sen Raisa Omaheimon kirjan, josta mainitsin taannoin. Luin loppuun, mutta en osaa vieläkään sanoa siitä mitään. Tai osaanhan minä: Korea kansi, hyvä fonttikoko, väljä taitto. 

Jk2. Otsikko viittaa siihen, että tuo naapurikirja on vuoden sadas. Tämä on lukuvuosi. 

Lokakuu on lenkkikuu!

27.10.2019

30.10.2021

Lokakuut näkyvät olevan ennätyslenkkikuukausia ihan selvästi. Eilen kävelin tuon alimman kuvan lenkin eli kaksikymmentäyksi kilometriä yhteen kyytiin. Taskussa kulki energiapatukka, askelmittari ja kännykkä, josta kuuntelin Maria Kalliota. Rikos saatiin ratkaistua vajaa kilometri ennen kotipihaa. 

Hyvin kulki, oli hyvä pössis ja sää. Ehkä ensi vuoden lokakuussa kokeilen seuraavan kerran ennätyksen muuttamista…

Jk. Kävelin kyllä vuoden 2020 lokakuussa, mutta sellaisia tavallisia lenkkejä. Nämä ultralenkit on eri asia.

 

Kynttiläkausi ja satsumakausi alkoivat!

Taas ne alkoivat! Kynttiläkausi ja satsumakausi pyörähtivät käyntiin ilman juhlallisia seremonioita tai avajaisia. Alkoi vaan tuntua siltä, että niitä tarvitaan. Jos rehellisiä ollaan, on tämä alkanut satsumakausi vasta alkusoittoa pikkuoranssien invaasiolle. Ne kun tulevat, niin niitä kuluu! 

Kynttilöiden suhteen edustan nykyään koulukuntaa: yksi tai kaksi kerrallaan riittää. Aamupalapöydässä varsinkin marraskuun ei-niin-lystikkäinä aamuina yksikin jo tuo iloa ja valoa. Mutta nyt lokakuussakin yksi tai kaksi on justiinsa sopiva määrä.

Yksin kotona

Teemana on Yksin kotona ja unta riitti puoli yhdeksään. Olin laittanut pyykkikoneen ajastuksella töihin ja niinpä sain ripustaa pestyt pyykit pesuhuoneen kuivaustelineelle samalla, kun laitoin aamukahvin tippumaan ja kananmunan kiehumaan. Eli olen ollut näennäisesti jo ahkera tänä aamuna! Heti heräämisen jälkeen laitoin aamuviestin kolmensadan kilometrin päähän ja siellä oli herätty jo minua aikaisemmin. Se ei yllättänyt ollenkaan.

Kuva riitti!

Eilen isossa kaupassa törmäsin (kuv.) näihin mukeihin. Minua huvitti se, että kaikista maailman horoskooppimerkeistä juuri nuo kaksi eli meidän merkit olivat vierekkäin. Kaivoin Hermannin olkalaukusta ja räpsäisin kuvan. Se riitti tälläkin kertaa, sillä mukeja meillä on enemmän kuin tarpeeksi. Melkein enemmän kuin laki sallii. 

Kirja, josta en osaa sanoa oikein mitään

Joskus tulee lainattua kirjoja, joista ei oikein tiedä, mitä ne ovat eikä tiedä, tykkääkö niistä vai ei. Tuon kirjan sain seutuvarauksena lainaksi ja sen oikea koti on Viitasaaren kirjastossa. Olen lukenut kirjaa nyt neljäkymmentäkahdeksan sivua enkä vieläkään osaa oikein sanoa siitä mitään. Nimihän on raflaava, mikä onkin toki ollut tarkoituksena. En tiedä, mitä olisin ajatellut kirjasta silloin, kun minua oli vielä parikymmentä kiloa enemmän. Olen vähän ymmälläni. Ehkä osaan sanoa jotakin, kun olen saanut kirjan loppuun.