Maassa valkoista (ja Laurilan väellä hyvä tahto)

Hyvien yöunien jälkeen (8,5 tuntia yhteen kyytiin) olo tuntui ihanan levänneeltä. Mies vei lehden naapuriin ja kertoi maassa olevan lunta. Täh? Pakko oli mennä kuistille Oton kanssa katsomaan ja totta se oli. Forecan tätien mukaan räntäsade muuttuu vesisateeksi päivän mittaan. Huh! Eilen jo vähän ennakoin sadepäivää ja kävin kahdesti kävelylenkillä. Tänään sitten voin vaan spinnata, jos siltä tuntuu ja haluan vielä lisätä huhtikuun liikuntamäärää…

Hei, meillä leivottiin!

Onnea on tuore leipä. Mies leipoo aika usein pataleipää. Ennen meillä tehtiin pitemmän version leipää, jossa taikinaa kohotettiin kaksitoista tuntia. Nykyään käytössä on hieman nopeampi resepti, kun leipä valmistuu kolmessa tunnissa. Leipä kestää pakastamisen hyvin, kun ei kaksi ihmistä millään saa isoa leipää niin äkkiä syötyä.

Pata on onnellinen, kun pääsee usein hommiin. Ennen se oli lähinnä vain munkkikäyttöön. Tänä vuonna ei siihenkään, kun olin eilen työpaikalla vapaaehtoistöissä munkkirahastajana ja ostin meille sieltä samalla kuusi munkkia. Yhdet syötiin iltapäivällä ja loput laitetiin pakastimeen. Suoramyyntipuodista ostettiin simapullo, joten vappumme on nyt turvattu! 

Avaimistaan Kotonen tunnetaan!

Olen kertonut olevani vannoutunut pussukkaihminen. Tämä kuvan pussukka hilloaa Kotosen avaimia ja odottaa lauriloitumisen kaudella kiltisti eteisen lokerossa aina pakkaamista ja uutta lähtöä. Pussukka löytyi heti Kotosen alkuvuosina joltakin kirpparilta ja on turkulaista käsialaa. On kaunis kuin mikä, sopivan pelkistetty ja yksinkertainen. 

Nimikkokokoelma sai täydennystä

Viime viikolla kävelin yhteen tehtaanmyymälään, joka myy vaatetta, koruja ja kodin tuotteita. Täydensin nimikkokokoelmaani! En olisi kyllä tarvinnut mitään, mutta alennusprosentti oli kohdillaan (50) ja ostin tuon purkin. Ennestään minulla on ”arkeilijasarjasta” kahvimuki ja kaksi pientä lautasta, jotka ovat kirppareilta kotoisin. Korjaus: enää on muki ja yksi lautanen, kun tiistaina tiskatessa kolautin toisen rikki. 

Jk. Ai niin, en olisi tarvinnut korvakorujakaan, mutta nekin olivat puoleen hintaan…

Tarpeen ja hyödyksi

Eilen istuin junassa nelisen tuntia. Yhteys on paras mahdollinen, kun vaihtojunakin on Tampereella jo valmiina laiturilla odottamassa. Istuin lähes koko matkan napit korvilla, sillä en ole matkustaessa kovinkaan sosiaalinen tyyppi. Jos sitten muutenkaan. Katselin Otolta sarjoja yms.

Kuvan laukun kuljetin repussa Kotosesta Laurilaan. Se säilöi kahvipulloa, eväsleipiä ja banskua. Ainakin toistaiseksi se saa vielä olla meillä, kun osoitti olevansa tarpeen ja hyödyksi. 

Kotiin oli hyvä tulla. Mies oli asemalla puolenyön jälkeen vastassa. Nukkumaan aloin puoli kahden maissa, kun sain iltalukukiintiön täyteen ja aivot nollattua.

Ellunkanailua

Tänään on vuorossa matkapäivä, kun iltakahdeksan junalla lähden keskiseen Suomeen. Sitä ennen on kuitenkin vielä pitkästi aikaa pakata, siivota, viedä roskat ja hölläillä. 

Lomapätkä on ollut erittäin onnistunut. Luulin etukäteen, että lukisin paljon, mutta pahkeinen sentään, iltalukemiskirja (Virpi Hämeen-Anttila: Perijät) on vasta puolivälissä ja jää odottamaan seuraavaa turkuilua. Olen tehnyt niin pitkiä kävelylenkkejä, että iltaisin sekä lamppu että minä olemme sammuneet aika varhain. 

Ehkä parasta on ollut kiireettömyys ja aikatauluttomuus. Sellaista eräänlaista ellunkanailua. 

Mun täytyy kävellä näin

Viikko lomaa takana ja muutama päivä vielä edessä. Ennen kuin lähdin Kotoseen, tsekkailin liikuntatilastoja ja ajattelin, että olisi mahdollista tehdä uusi viikkoennätys. Tiesin, että se vaatisi monenmonta lenkkiä ja hyvää säätä, mutta arvelin sen ehkä onnistuvan. No, kävelin aamupäivisin ja päivisin ja alkuiltaisin ja iltaisin. Öisin ja aamuisin nukuin. - Ja eilen illalla oli lopullisen ynnäyksen aika. Minä tein sen! Uusi viikkoennätys on nyt 22 tuntia 56 minuuttia eli edellinen ennätys viime kesäkuulta parani 49 minuutin verran. Kilometrejö karttui 128,1. 

Jk. Kuva on lauantailta ja Brahenpuistosta. Ostin jäätelön ja söin sen puistonpenkillä istuskellen. Jäätelö oli Magnum Almond. 

 

Kirjava kuin Kaustinen

Vuosien mittaan olet oppinut tietämään minusta yhtä sun toista. Paljon olen kertonut ihan suoraan, mutta paljon välittyy myös Laurilan ja Kotosen kuvista. Tästä kuvasta huomaat, että pidän tyynyistä ja väreistä. Tosi on. Kotosen sängynpeitteenä on pussilakana, jonka bongasimme joskus aikoinaan Rovaniemeltä yhdeltä kirpparilta. Se on värikäs kuin elämä itse. Kuosi on Kristiina Isolan Kaustinen ja ajoittuu vuoteen 1992. 

Jk. Äitini sukujuuret on Kaustisella. Sehän on se paikkakunta, jossa joka talossa on vähintään yksi viulu.

Linnan ihailua ulkoapäin

Eilen aamupäivällä päätin lähteä pitkähkölle kävelylenkille. Kävelin linnan luo ja sitten takaisin. Matkaa kertyi reilut viisitoista kilometriä. Istuskelin linnanpuistossa ja join eväsjuoman ja ihailin kevättä. Kohta kymmenen kotosvuoden aikana olen tyytynyt ihailemaan linnaa ulkoapäin, sillä jotenkin minua pelottaa tuo sisäpuoli. Ehkä pelko liittyy johonkin aikaisemmin koettuun…

Päivään kuului myös neitsytajelu kaupunkivinohissillä eli funikulaarilla. Se oli hauska kokemus. Kiertelin vähän aikaa Kakolan pihalla ja ajoin takaisin alas.

Alkuillasta lähdin vielä reilun kuuden kilometrin lenkille. Uni tuli muuten aika helposti iltakymmenen jälkeen ja unta riitti aamukahdeksaan tilaamatta.

 

Näin pitikin käydä

Neljänkymmenen yhteisen vuoden aikana meillä on luettu paljon runoja. On järjestetty kahden hengen runosymposiumit useampaankin kertaan ja kirjahyllyissä on lukuisia runokirjoja. Yksi hieno runo on kulkenut kauan mukana. 

Viime viikolla yhteisellä kävelylenkillä mietimme ja siteerasimme tuota Veikko Polameren helmeä. Tällä viikolla se sitten tuli kirpparilla vastaan. En usko sattumaan, uskon kohtaloon. Näin pitikin käydä. 

Kylttivarastoon lisää!

Kylttivarastoni täydentyi eilen taas yhdellä. (Nyt se odottaa enää ripustusta/ripustajaa.) Kävelin nimitäin eilen kirpparille, jolle on Kotosesta matkaa reilut neljä kilometriä. Yllätys oli suuri, kun ovessa oli ilmoitus, jonka mukaan kirppari lopettaisi huomenna. Hyllyt ja rekit olivat jo aika tyhjiä, enkä löytänyt muuta kuin tuon kyltin. Maksoin siitä seitsemänkymmentäviisi senttiä.

Kävelin lisääkin eilisen aikana. Mittariin kertyi kuusitoista kilometriä. Aurinko paistoi ja askel kulki. Mieli oli hyvä.

Väistäkää tieltä!

Eiliseen kuului kävelyä (yhteensä 24 km), lounas siinä paikassa, jossa useimmat taitavat syödä lihapullia (minä valitsin kalaa), kauppakeskushaahuilua, parit kirpparit, aurinkoa ja uusia reittejä. En eksynyt, mutta lähtiessäni kauppakeskuksesta oikomaan Kotosen suuntaan löysin itseni eri paikasta mitä ajattelin. Suunta oli kuitenkin ihan oikea.

Kirjakaupassa oli uusia horoskooppikortteja. En ostanut, mutta kuvasin luonnehdintani. On siinä jotakin minua…