Onnittelen tänään montaa!

Auringonkukka sopii tänään hyvin onnittelukukaksi, kun kyseessä on useampikin aalla alkava sankari. Nimipäivää viettää tänään isoveli-Antti ja Miehellä ja esikoisella on toisen nimen nimipäivä, kun ovat Anteroita kumpainenkin. Tänään on myös hyvän ystäväni Anninan syntymäpäivä. Syntymäpäivä on lisäksi Vävyllä, joka on parasta A-luokkaa. Siis: aktivoidut onnittelut jokaiselle!

Kynttilä on yleensä vahasta valmistettu valonlähde

On olemassa (ainakin) kahdenlaisia kynttiläihmisiä. On niitä, joilla on todella kauniita kynttilänjalkoja ja kaikissa niissä kauniita polttamattomia kynttilöitä vuodesta toiseen. On niitä, joilla ei ole kovinkaan monta varsinaista kynttilänjalkaa, mutta sen verran kuitenkin, että muutama ja kynttilöitä palaa niissä syksyllä, talvella ja kevättalvella. Vähintäänkin. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Kynttilärakkauteni alkoi nuorena viattomana neiti-ihmisenä viinipullokynttilänjaloista ja teräksisestä kinkkuvadista, joka oli mitä oivallisin alusta erikokoisille ja -värisille pöytäkynttilöille ja joka ei koskaan päässyt varsinaiseen käyttöönsä. Rakkauteni jatkuu edelleen, mutta en polta kynttilää molemmista päistä...

Tuiversi nääs

Jos eilinen päivä pitäisi kuvailla piparkakulla, se olisi ehdottomasti sydän! Kävimme nimittäin Tampereella piirtelemässä, syömässä, kahvittelemassa, kirpparoimassa, laulamassa, halimassa ja höpöttelemässä. Päiväuniakin vanhin ja nuorin ehtivät nukkua.

Jos eilinen päivä pitäisi kuvailla äänellä, se olisi tuuli. Tulomatkalla nimittäin/nääs tuiversi aika tavalla.

Eilisen päivän voisi myös kuvailla värillä ja se olisi keltainen. Ihanan keltainen kuin kuopuksen talvitakki. 

Lumitöitä ja salakihloja

Eilen oli kahden elokuvan (Autolla Nepaliin ja Katarina kaunis leski), lumitöiden, lukemisen (Finlandia-palkinnon saanut kirja on nyt kohta puolivälissä!) ja kuiva-ainekaapin (joulu)siivouksen päivä. Kolmekymmentäneljä vuotta olimme juuri menneet salakihloihin eli tärkeästä päivästä oli silloinkin kyse...
Tänäänkin on erittäin tärkeä päivä, kun mummun ja vaarin hämäläinen pikkunöppönen täyttää 1 ja 2/3 v eli kaksikymmentä kuukautta. Olet rakas!

Omat talkoot

Vuonna 2008 se alkoi, joten nyt oli yhdeksäs vuosi, kun kääräisin eilen hihat (kuvaannollisesti ja oikeasti), laitoin leipomishuivin päähän, kietaisin esiliinan eteeni, etsin Spotifysta joululaululistan ja aloitin yhden ihmisen talkoot. Aikaa kului neljä tuntia ja siinä oli yksi kahvitauko ja yksi juomatauko. Adventin kirkkokahviväki saa siis taas piparkakkuja rouskutettavakseen! 

Keksin mielelläni kaikenlaisia nimiä ja niinpä olen tähän asti aina tehnyt Peltokallion piparkakkuja. Nyt sitten nämä eilen tehdyt olivat Joutselan piparkakkuja. Tosiasioiden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä...

Älä osta mitään!

Tänään on Älä osta mitään -päivä. Ehkä käyn paikallisella kirpparilla, ehkä en. Joka tapauksessa yritän miettiä ostotottumuksiani. Eilen olimme lähikaupungissa ja sieltä lähti mukaan yhtä sun toista, mutta ei mielestäni mitään tarpeetonta. Hauskin löytö oli lastenkirja, jonka nimi on Rauhallinen Erkki. 

Tietyistä päivämääristä muistuu mieleen tärkeitä tapahtumia. Kolmekymmentäneljä vuotta sitten illalla pidin kirkkokuoroharjoituksia adventtivesperin tiimoilta ja olin suunnattoman rakastunut...

Tasan kuukausi!

Lapsitalouksissa sanottaisiin: Vielä! Aikuistalouksissa taas: Enää! - Kysymyshän on tietysti siitä, että tästä päivämäärästä on tasan kuukausi jouluaattoon. Aika monessa blogikodissa on jo kaivettu tontut ja hileet varastosta esille ja kinkkujakin paisteltu. 

Maisemassa ei ole mitään jouluista ainakaan tällä hetkellä. Vesisadetta ja pimeää vuorotellen. Sitä saa, mitä tilaa - toteamuksen voisi moni muotoilla uudestaan ja sanoa: Sitä ei saa, mitä tilaa tai Sitä saa, mitä ei tilaa. No, kuukauden kuluttua alkaa joka tapauksessa päivä pidentyä...

Mitä näyttää pöytänauris?

Kuvassa ei ole taskunauris vaan pöytänauris. Mies osti sen smarketista eilisellä ruokakauppareissulla sekä maun että valokuvauksellisuuden takia. Minustakin se on kaunis ja siksi siitä tuli Päivän Kuva-aihe.

Tänään on hieman erilainen työpäivä, kun avaan putiikin jo aamukahdeksalta ja palvelua on luvassa vain kolme tuntia. Syynä moiseen on informaatiokoulutus paikkakunnalla, jonka kirkon sisäkaton maalauksessa Jeesuksella on farkut ja Tiberianjärven rannalla tarjotaan nokipannukahvit. 

Voisiko pientilan nimi olla Seka-Melskala?

Vanhat ja uudet astiat ilahduttavat minua joka päivä. Teen mielelläni kattauksia, joita ensin kuvaan ja nautin ja sen jälkeen vaan nautin niiden annista. Yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen huushollissa kaikki käy kaikkeen (ja laitetaan käymään, jos ei muuten). Tässäkin parin vuoden takaisessa kuvassa uusiotuotanto-Teema käy ihan sopuisaa vuoropuhelua ikealaisen tarjottimen ja kiinalaisen kahvilautasen kanssa. Erilaisia värejä, useampaa muotokieltä ja tyyliä ja lopputulema on aitoa omanlaista. Vähän niin kuin koko elämäkin - värien, muotokielen ja tyylin suloista sekamelskaa. Joskus olen huvikseni miettinyt, että talomme/pientilamme nimi voisi Laurilan sijasta olla ihan hyvin  Seka-Melskala... 

Jk. Kyllä meillä aina suhtkohtsiistiä on, ettei se nimi siitä johtuisi....

Naisilmiöitä

Olen pohdiskellut ääneen ja itsekseni sitä, miksi ihmeessä naisiin/naistennimiin liitetään vähemmän-mukavia ilmiöitä... Naistenviikolla sataa takuuvarmasti, sitten on Liisan liukkaat, Kaisan kaljamat jne. 1970-luvulle asti jopa kaikki trooppiset hirmumyrskyt sun muut tuiverrukset saivat aina nimensä pelkästään naisen mukaan, mutta sen jälkeen onneksi käytäntö muuttui ja miesmyrskyjäkin on. - Miespuolella on oikeastaan vain Nuutti, joka ilkeänä vie joulun, kun hyvä Tuomas on sen tuonut. Lauri taas kutsuu linnut laumaan ja Pärttyli (Perttu) vie linnut tyystin muille maille. 

Tällaisia pohdin näin Hilman päivän aamuna...

Lapsella on palleroiset sormet ja oikeuksia

Hyvää Lapsen oikeuksien päivää! Tänä aamuna ei tarvinnut kauan miettiä sopivaa kuvaa - onneksi on tullut napsittua myös näitä raajakuvia, sillä ollaan sovittu lapsen äidin kanssa, ettei naamakuvia levitellä. (Tämä kuva on otettu nimiäisissä kesällä -15.)

Hyvää tuomiosunnuntaita! Olen aina pitänyt juuri tämän sunnuntain teksteistä & atmosfääristä ja nytkin sain valita, olenko töissä tänään vai ensi sunnuntaina ja valinta oli helppo. 

Liisoja piisaa!

Tänään on Liisan nimipäivä. Somessa jo ehdin onnitella useampaakin ja nyt sitten jatkan täällä. Onnittelut saa kuopus, jolla on ensimmäisenä nimenä Liisa. Pieni paketti meni tällä viikolla kuriirin mukana. Onnittelut saa myös äiti tuonilmoisissa. Toivottavasti siellä on hyvää savea, josta saa tehtyä taloja, kenkiä, munia ja ihmishahmoja...

Eilinenkin päivä meni hyggeillessä. Mitään muuta hyödyllistä en tehnyt kuin täytin ja tyhjensin pyykkikoneen pari kertaa. No, tänään sitten jo puuhailen vähän jotakin ja huomenna on kahden messun mittainen työpäivä. Etukäteishyggeily on siis ollut tarpeen ja jopa etkoansaittua!