Hienoinen pettymys

Vuoden toisen tulppaanikimpun valinta ei ilmeisesti onnistunut niin hyvin kuin ensimmäisen. Toisaalta jotakin kehitystä on havaittavissa, kun väriä alkaa vähitellen ilmestyä kukkiin - ensimmäisenä päivänä kaikki näyttivät vaan yhdeltä samalta varsiväriltä. Eli vihreältä ja en sitä ollut ostavinani.

Eilinen oli lukurauhan päivä. Luin illalla ennen nukahtamista vähän aikaa. Rauhassa.

Liittopäivää!

Tänään on Maailman avioliittopäivä. Huomasin sen juuri äsken ja minua huvitti tosi paljon se, että olin jo etukäteen suunnitellut tämän päivän kuvaksi eilisiltana kuvaamani aseltelman. Minulla on nykyään tapana juoda iltaruoan päälle kahvit ja Mies juo usein espressot. Erikokoiset kahvikupit siis ovat tarpeen ja ollaanhan me muutenkin aika erikokoisia, kun toinen on laiha ja toinen lihava. (Miehen mukaan kauniimmat ilmaukset olisivat hoikka ja pyöreä.)

Joka tapauksessa, koosta/koista riippumatta hyvää avioliittopäivää! Tai liittopäivää yleensäkin.

Henkinen kasvihuone ja luonnonmukainen lannoitesäkki

Eilen kahden kirpparin kierroksella törmäsin (kuv.) tuollaiseen kylttiin. En ostanut sitä, vaikka hintaa ei tainnut olla kuin yksi ero. En ostanut sitä, koska tiedän ja aistin sen muutenkin. Tyydyin vain nappaamaan kuvan.

Kodilla on suuri merkitys. Se on henkinen kasvihuone ja luonnonmukainen lannoitesäkki. Taimet saavat kasvaa näennäisessä järjestyksessä tai epä-. Honteloina tai paksuvartisina, mutta päämääränä täysikasvuisuus ja vielä sen rajapyykinkin yli.

Keskipelto oli onnellinen koti ja Laurila on. Ilman juuri tuota kylttiä.

Uskomaton lause!

Joskus suusta pääsee sammakoita, joskus sitten taas prinssejä. (Vanhana satutyttönä miellän ne toistensa vastakohdiksi.) No, eilen oli prinssin vuoro. Illalla Mies fileoi minulle yhden appelsiinin (= yksi siitä eilisestä kansikuvasta) ja jo ensipuraisun jälkeen huusin keittiöön: Tämä on parempaa kuin suklaa!

Juuri tuota lausetta en olisi uskonut sanovani ikuna. Loppiaisen tienoilla söin viimeksi suklaata ja eteisen pöydän loput joulukonvehdit eivät houkuttele ollenkaan.  En ole kieltänyt itseltäni mitään, sillä en usko ehdottomuuteen enkä kieltoihin enkä dieetteihin. Systeemi näkyy toimivan...

Aamu alkaa aikaisemmin, mutta edelleen aalla!

Jos viikon ensimmäinen työpäivä tuntui pitkältä, oli eilinen päivä nopeampi ja aika kului melkein kuin siivilällä. Illalla kotona pääsin taas kerran valmiiseen pöytään ja ruoan jälkeen nukuin tunnin ansaitut päällisunet. Myöhemmin spinnasin hetken (28 min) ennen saunaa. Hyvä olo ja mieli viivyskelivät kintereillä koko illan.

Nukkumatti löytää meille tiensä aikaisemmin kuin ennen, joten jakelureitti on toisenlainen. Tästä syystä myös aamu alkaa aikaisemmin. A-kirjaimella kuitenkin edelleen...

Pietarsaaren poikia

Hyvää Runebergin päivää leivonnaisella tai ilman! Me otettiin eilen jo vähän förskottia, kun puolitettiin yksi torttu kaupunkireissulla. Runeberg on Miehen kanssa syntyisin samasta kaupungista, mutta eivät sukua sentään. Joskus kyllä epäilen asiaa, sillä Mies puhuu kuin Ruuneperi...

Yksinkertainen ja koruton

Aina joskus tulee arkistosta vastaan kuvia, joista tulee hyvä mieli siitä, että on onnistunut tavoittamaan hyvän tilanteen ja tunnelman. Jostakin syystä tuo pullo pääsi vuosia sitten kuvaan ja kuva ilahduttaa edelleen. Hyvin yksinkertainen otos ja sen teho onkin juuri siinä yksinkertaisuudessa ja koruttomuudessa.

Eilinen työpäivä tuntui pitkältä, mutta hyvältä. Illalla uni tuli aikaisin.

Työ alkaa teellä ja kymmeneltä

Eilen kävin työmaisemissa osallistumassa Yhteisvastuu -tapahtumaan. Söin lounasta, seurasin taikurin esitystä, löysin lelukirppikseltä Ykköselle laskemispuuhakirjan ja Kakkoselle muistipelin jemmaan, painoin itselleni tiskirätin, join kahvit ja juttelin muutaman seurakuntalaisen ja työntekijän kanssa. Sitten oli aika lähteä kotiin.

Tänään menen samoihin maisemiin ja aloitan työt puolentoista kuukauden tauon jälkeen. Talo on tuttu, tehtävät samaten, joten avaan huoneeni oven muutaman tunnin kuluttua ihan muina naisina...

Katteettomia ja katteellisia lupauksia

Minua huvittaa aina naistenlehtien lupaukset tammikuussa ja myöhemmin keväällä siitä, millä ohjeilla milloinkin päästään rantakuntoon. Lupaukset on joko katteettomia tai katteellisia. No, osataan sitä näemmä luvata muutakin! 

Tammikuu oli elämänmakuinen

Eilen otin tämän kuvan ikkunan takaa. Meillä on siis hyvin lumista. Niin ja Buddha, joka saa lisäkokoa suojalumen myötä. 

Tammikuun muistokirjoitus on luonteeltaan vaihteleva. Siihen kuului jäätä, vettä, sadetta, lunta, unta, lepoa, toipumista, liikuntaa, suorituksia ja numeroita. Tammikuu oli elämänmakuinen kuukausi, josta jäi hyvät muistot. 

Päivä, jota en voi viettää

Tänään on teemapäivä, jota en voi viettää. En millään. Se kun on Pidä hauskaa töissä -päivä. Ehkä tuunaan päivää ja teen siitä Pidä hauskaa sairaslomalla -päivän. Ei ole kyllä paljosta kiinni, että virallinen ja alkuperäinen vietto onnistuisi... Ensi viikolla kun olen palaamassa töihin. Rauhallisesti ja stressaamatta. Keskiviikkona otin vähän förskottia, kun kävin työpaikalla kello kahden kahveilla kuikuilemassa asioita ja atmosfääriä. Hyvä on taas palata tutun tiskin ääreen...

Jk. Kuva ei liity tarinaan. Se liittyy siihen, että isä-Erkin syntymästä tulee tänään kuluneeksi yhdeksänkymmentäviisi vuotta ja kuvan kaappi (jonka päällä tuo röykkiöasetelma on) on isän toimistosta ja viisikymmentäluvulta peräisin.

Pehmoeläintaloudessa sattuu ja tapahtuu

Meillähän on niin lapsellinen huusholli, että meillä on lemmikkieläiminä pehmoeläimiä. Porukkaan kuuluu sympaattisia tyyppejä - muun muassa kuvan tiikeri. Tilanne oli toissaillalta, kun alettiin katsoa elokuvaa Lapsena kidnapattu. Ohjelmatiedoissa kyllä oli maininta, että elokuva sopii yli 7-vuotiaille, mutta kaiken varalta peitettiin tiikerin silmät. 

No, tiikeri istui elokuvan ajan ja seuraavan yön samassa asennossa. Seuraavana päivänä sitten se ottikin jo näin rennosti...