Joskus suusta pääsee sammakoita, joskus sitten taas prinssejä. (Vanhana satutyttönä miellän ne toistensa vastakohdiksi.) No, eilen oli prinssin vuoro. Illalla Mies fileoi minulle yhden appelsiinin (= yksi siitä eilisestä kansikuvasta) ja jo ensipuraisun jälkeen huusin keittiöön: Tämä on parempaa kuin suklaa!
Juuri tuota lausetta en olisi uskonut sanovani ikuna. Loppiaisen tienoilla söin viimeksi suklaata ja eteisen pöydän loput joulukonvehdit eivät houkuttele ollenkaan. En ole kieltänyt itseltäni mitään, sillä en usko ehdottomuuteen enkä kieltoihin enkä dieetteihin. Systeemi näkyy toimivan...
Minä en edes erityisemmin tykkää suklaasta, mutta joskus iskee himo siihenkin. Yksi pala yleensä riittää, mutta ei aina. Appelsiinit on hyviä, mutta se kuoriminen...
VastaaPoistaMinä tunnustaudun suklaasyöpöksi, tosin nyt on käynyt melkein samoin kuin Arkeilijallekin. Ihan kokonaan ei suklaan syönti ole jäänyt, mutta vähentynyt hurjasti.
VastaaPoistaJa appelsiinit - kun joku kuorisi, nii-in :)
Mutta kuulkaa muistinpa juuri, että 32 vuotta sitten söin niitä, appelsiineja siis, oikein syömällä. Tasan 32 vuotta sitten oli tiukat paikat: Poikaa oli odotettu jo viikko yliajalla ja minä en ison vatsani kanssa jaksanut kävellä kuin lähikauppaan. Aamulla kävin kaupassa, ostin 1-2 kiloa appelsiineja ja illalla kun AM tuli kotiin, istuin vatsani kanssa sohvalla appelsiininkuorien keskellä :D