Kaikki alkoi vahakankaasta

Eilen oli sellainen päivä, jolloin keittiön vahakankaalla oli lakisääteinen ja toivottu pesupäivä. Kankaan alta löytyi kaunis valkoinen pöytä ja se kaipasi tehostevärejä. Paratiisikulho on siinä ollut jo pitemmän aikaa säilöämässä hedelmiä, mutta nyt nostin kaveriksi vihreän kaapin väliköstä keltaisen appelsiinivadin. En ollut vieläkään ihan tyytyväinen. Miestä nauratutti ja nauratti, kun hain siihen vielä tuon leikkuulaudan, kävin taittelemassa olkkarin tulppaanikimpusta yhden yksilön pieneen kaatimeen ja nostin ikkunalaudalta jouluksi ostetut pikkukortit vielä leikkuulaudaan päälle. Sitten oli kuvanoton aika. 

Onnea on iso pöytä, jolla mahtuu olemaan vaikka mitä! Mahdutaan kyllä vallan mainiosti syömäänkin, joka kait on pöydän perimmäinen tarkoitus... 

Toivottavasti en saa sakkoja!

Pidän tekstihuuumorista ja eritoten sen hieman sarkastisesta alalajista. Tuollaisen muistilehtiön ostin joskus viime kesänä ja se on kulkenut työlaukussa, sillä aina välillä irtolappuja tarvitaan. Tämän viikon ohjelmana on muuten työlaukun siivoaminen! Pitkäkin sairasloma päättyy jossakin vaiheessa eli ensi maanantaina menen taas töihin.

Uhmaan Kotimaisen kielten keskuksen ohjetta, jonka mukaan kirjoitetussa kielessä pitäisi käyttää uullista versiota eli puhua sairauslomasta. Toivottavasti en saa sakkoja! 

En narise, annan tulppaanien hoitaa sen

Nyt alkoi tulppaanikausi! Lauantain ruokakauppareissulla mukaan lähti kymmenen keltapunaisen tulppaanin kimppu ja heti tuli kevätolo - sitä ei haitannut edes lumisade, lumipeite eikä lumimaisema ikkunassa. Kukilla on ihmeellinen voima ja lumo.

Narisevat tulppaanit yöpyvät tuulikaapissa ja päivän ensimmäisiä töitä onkin kiikuttaa vaasi olkkarin pöydälle. (Tehty!) 

Verhoomosta huomenta!

Aina joskus kannattaa siivota erinäisiä laatikoita ja kaappeja. Meillä on ollut tapana pitää tammikuussa Suuri Kyseenalaistamisen Päivä (SKP) ja tänä vuonna päätimme uusiutua ja kyseessä onkin SKV eli päivän sijasta koko vuosi. Sen verran ollaan jo tultu vanhemmiksi ja hitaiksi, että tarvitaan vuosi. Toisaalta tavaraakin on niin paljon enemmän, että ehkä muutos on aiheellinen.

Aloittelin pari päivää sitten ja kävin omassa huoneessani pari ns. askartelulaatikkoa läpi. Eilen oli taas yhden vuoro ja siellä oli kaiken muun lisäksi kankaita. Meillä on kuvan pianotuoli vuosikymmenien aikana päällystetty monta kertaa uudestaan. Eilen siitä sitten tuli sinisävyinen! Mies sanoi ensin, että päällystää seuraavana päivänä, mutta muuttikin mielensä ja teki saman tien. On hieno! Niin kuin olisi uusi piano, vaikka jo kohta nelikymppinen.

Osaatko tämän sanan?

Kun lapsi oppii puhumaan, on hänen sanavarastossaan aika pian ´ei´. Ehkä siksi, että vanhemmat toistelevat sitä aika usein tai sitten ihan vaan siitä syystä, että se on kahden kirjaimen vuoksi helppo oppia.

Aikuisvuosina sana kyllä kuuluu varastoon, mutta aika usein sen tilalla on okei, kyllä, nojoo., ehkämävoin. Tarvitaan itsekästä kasvamista ja lisää vuosia, kun kahden kirjaimen sana otetaan taas käyttöön. Tässä iässä (60) tunnustan käyttäneeni sanaa jo pitkän aikaa. Se antaa suuntaviivat ja karttamerkit itselleni ja muille. Kaikkea ei tarvitse tehdä ja joka paikkaan ei tarvitse mennä. Sanan käyttäminen on itsekkyyttä tai itsevarjelua, jompaa kumpaa tai molempia.

Kismetmäisen hyvä aamuleipä

Eilinen aamuleipä oli niin kaunis, että se oli ikuistamisen arvoinen sen lisäksi, että herkullisuutensa vuoksi se oli syömisen arvoinen. Avokadojen ostaminen on aina arpapeliä, mutta tällä kertaa joka arpa kuulemma voitti. 

Olen ihastunut kahteen näkkileipälajikkeeseen, joista toista tehdään Saarijärvellä ja toista Turussa. Nyt oli turkulaisen leivän aamu. Siemennäkkileipä, se vaan on niin kismetmäisen hyvää...

Jk. Eli siis siemennäkkileipää, avokadomössöä, hyvin vähärasvaista juustoa (5%) ja kurkkua. Kannattaa kokeilla! 

Vanhan naisen päivällinen

Eilen illalla kuvasin lautaseni, kun siinä oli paljon kaikkea hyvää ja herkullista. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että peruna ei ole ollut koskaan minun juttuni, joten sen olisin voinut vaikka jättää pois, mutta kokonaisuus/asetelma olikin tässä se jippo. 

Kuva sai otsikon, kun illalla myöhemmin käytiin elokuvissa. Elokuva oli aivan huikaisevan hyvä ja samoin tuntuivat muutkin katsojat ajattelevan. Sen tiesi siitä, että kaikki malttoivat olla paikoillaan ja hipihiljaa viimeisiin lopputeksteihin asti. Loistava oli tuo Nuoren naisen muotokuva. 

Lunta voi katsella vanhoista kuvista

Jos oma muisti ei kanna vuosien päähän, voi ottaa avuksi sosiaalisen median. Sen mainosrahoitteinen yhteisöpalvelu muistaa päivälleen, mitä on tapahtunut. Seitsemän vuotta sitten tänään olin laittanut tällaisen kuvan. Silloin oli lunta, jota nyt on hintsusti tai ei ollenkaan. 

Toinen muistutus: kymmenen vuotta sitten oli 27,3 astetta pakkasta. Nyt sitäkin on vain Lapissa. Tai korjaan, on täälläkin melkein yksi aste.

Ympyrä laajeni

Näin sairaslomalaisena ympyrät on pienempiä kuin normiarjessa. Tutut asiat toistuvat eli aamupuurolla aloitetaan ja päivittäin liikutaan, mitataan verenpaineita, katsellaan elokuvia ja hölläillään. Seura on parasta mahdollista, mutta aina välillä on hyvä päästä kodin ulkopuolelle. Niin tapahtui eilen, kun kävin olemassa yhdessä kokouksessa tunnin verran ja sen jälkeen vielä pikaisesti lähikaupassa. Ympyrä laajeni hetkeksi.

Leikin ruokakuvaajaa

Olen jo pitkään leikkinyt ruokakuvaajaa ja usein ruoka on jo ehtinyt hivenen jäähtyä, kun kattauskuvaus on kestänyt. Eilen illalla ei ollut sitä vaaraa. Iltapalakulhossa oli kaurasydänmuroja, maustamatonta luonnonjogurttia, klementiini, kolme kuivattua aprikoosia ja yksi kuivattu viikuna. Oli muuten tosi hyvää. Pääsee toistekin iltapala-arvontaan.

Heikinpäivänä vauva sai nimen

Tapahtui kolmekymmentäviisi vuotta sitten... Kuva on otettu tammikuussa -85 ja tällainen kuva lähetettiin kutsuna ristiäisiin, jotka olivat siis Heikinpäivänä. Lapsi oli Esikoinen ja kuvassa kolmiviikkoinen. Joku luonnehti tuota kuvaa sanoilla, jos nalle tulet yhtään lähemmäksi, niin mottaan sua nyrkillä kuonoon.

Lapsi sai nimekseen Jyri Antero. Oltiin noviiseja vanhemmuudessa, mutta ihan kelpo mies lapsesta tuli. 

Käytiin testausmatkalla!

Keskiviikkona lähdettiin testausmatkalle varsinaiseen Suomeen. Testauksen kohteena oli oma olo, kestävyys ja yleinen jaksu. Kotosen sängyssä sai hyvät unet, kirppareita jaksoi aina muutaman kierrellä ja sitten tultiin välillä huilaamaan. Jossakin vaiheessa unohdin jopa olevani edelleen toipilas ja se on mielestäni positiivinen merkki.

Kirppareiden lisäksi tuli käytyä muutamassa kivijalkakaupassa. Kuvassa yhden kaupan ostoksiani. Rasia tulee säilömään hedelmälohkoja tai/ja pähkinöitä ja muuta terveellistä. Tarroja liimailen kalenteriin jossakin vaiheessa.

Eilen tultiin kotiin. Pysähdyttiin kahville Kuopukselaan. Kahvien ja halien voimalla oli hyvä jatkaa loppumatka. Juteltiin, kuunneltiin radiota ja osan matkasta myös torkuin. Mies kehui hyvää ajokeliä ja minuakin aina välillä.