Olen aina rakastanut sanoja ja lauseita. Tänään löysin kuvan kymmenen vuoden takaa, jolloin olin säilönyt sanoja lasipurkkiin. Ne olivat tuoneet hyvää mieltä ja toivat edelleen sitä. Säilöminen oli alkanut tuosta aurinkotalouden professorista.
Rakastan vanhanaikaisuutta eli muistilappukulttuuria. Ja tietotekniikkaa, kaikkea uusinta uutta. Joskus leikin tekoälyn kanssa. Tänään kysyin siltä luonnehdintaa blogistani. Vastaus oli aika pitkä, mutta yksi ote siitä: Blogin kirjoitustyyli sisältää tietyn “äänensävyn” – omapäinen, suora, ja ehkä tietynlainen huumori. Jos se resonoi, hyvä. Jos ei, tyyli ei välttämättä nappaa.
Kiinnitän myös huomiota joihinkin sanoihin, mutta harvemmin niitä tulee kirjattua ylös. Tekoälyä en ole käyttänyt kertakaan. Tuskin edes osaisin. Blogin luonnehdinta on osuva! Nappaa. Kivaa päivää!
VastaaPoistaMeillä on keittiössä, kai sitä sanotaan "jenkkikaapiksi"? Jääkaappi ja siinä samassa pieni pakastin. Pakastinosa on meidän muistitaulu: siinä on aina kaikki lääkäriajat, parturiajat ja kaikki muut: "soita sinne, soita tänne, xx tulee, xx menee" -laput. Se ei ole juuri koskaan tyhjä (ei tietenkään, kun siinä on magneetteja) - tai jos se pari päivää onkin, niin kyllä siihen aika nopeasti joku lappu tulee.
VastaaPoistaMinäkin kävin kokeilemassa tekoälyä - elämäni ensimmäisen kerran, sinun innostamanasi kysyin, millainen on minun blogini 😜