Tässä iässä (66j juonteet ja rypyt kuuluvat väistämättä kuvaan. Ryppyiset kädet olen omistanut jo vuosikymmeniä ja niitä on ihmetelty ja olen itsediagnosoinut ne soittamisen sivuoireiksi. Rypyistä viis, kun elämäähän se on!
Aina välillä innostun käyttämään jotakin naamarasvaa, mutta sitten se taas unohtuu kaapin perukoille. Meikkejä en osaa käyttää enkä enää viitsi opetella. Kosmetiikkateollisuus ei minulla ole juuri päässyt rikastumaan. Ihan luomuna täällä tallaillaan menemään.
Voi Arkeilija, rypyt ovat elettyä elämää, iloa, naurua ja joskus vähän suruakin.
VastaaPoistaRyppyvoiteet vanhenee minunkin kaapissani ja aina kun sellaisen meinaan ostaa, muistan Ötökkätutkijan sanat kahden vuoden takaa (silloin 6-7 -vuotias):
"Sinä olet nuorin aikuinen, jolla olen nähnyt ryppyjä. Minä rakastan sinua Ryppytyttö"
Ollaan me luomut onnellisia Ryppytyttöjä, lapset rakastaa meitä just tällaisina kuin me ollaan 💕💕
Ihana kommentti, kiitos! 😂
VastaaPoista