Yksi lempilauluistani on kulkenut matkassa vuosikymmeniä - ja melkein yhtä kauan tuo pikkutyyny. Kaj Chydeniuksen ja Aulikki Oksasen Sinua, sinua rakastan on vahva ja herkkä samalla kertaa. Se lähestuo kyyneleet silmiin, jos/kun esitys osuu kohdalleen. En ole rakkauslaulujen suurkuluttaja, mutta tuossa pienessä laulussa on suuren rakkauden ainekset. Ei siirappia, ei hunajaa, ei sokerihuurrettua. Jos sen kuvaisi hedelmällä, se olisi päärynä tai pikkuoranssi. Suosittelen.
Jk. Otsikosta tuli mieleen, kun 70-luvun lopulla kävin usein vinyyliostoksilla Arkadiankadun Valintatalossa ja siellä oli kyltti Tämä levy soi ja silloin soivan levyn kansi kiinnitettynä kyltin alapuolelle. Suunnittelin silloin, että hankkisin kotiini sellaisen. Se sitten jäi. Kotoseen voisi moisen askarrella, kun siellä kuunnellaan vinyyleitä aina silloin tällöin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti