Juhannuspäivään kuului aamupäivällä viidentoista kilometrin lenkki. En aikonut kävellä niin pitkästi, mutta sää oli hyvä, mäntymetsä raikas, kengät juuri-oikealla-kireydellä, sopivasti vaatetta ja askel toisensa jälkeen karttui mittariin ja mieleen.
Illalla lähdin vielä pienelle askellukselle. Kävelin lähikirkon ohi ja otin muutaman räpsyn ilta-auringon ja kirkon kiviseinän leikistä. Paluumatkalla törmäsin (kuv.) läheskaimaani eli bussipysäkkiin. Se oli ihan pakko ikuistaa sosiaaliseen mediaan ja jälkipolville. Tai pakko ja pakko, mutta tuossa se nyt on…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti