Paljon puhutaan makumuistoista, mutta myös hajumuistot/tuoksumuistot on aika tärkeitä. Se on tämän bloggauksen aihe aina kuvaa myöten. Nuo kaksi kirjaa ovat aika hajuttomia, mutta ne ovatkin vain viitteenä kertomassa siitä, että toimistossa ollaan. Johtolanka on tuo kirjojen välissä oleva käsivoideputkilo. Vuosi sitten toimistokaveriksi tuli laventelikäsivoiteen käyttäjä ja sain kerran kokeilla voidetta ja hullaannuin siihen täysin. Nyt on itsellä toinen putkilo menossa ja joka kerta, kun rasvaan käteni ja nuuhkin laventelin tuoksua, ajattelen lämmöllä Minnaa... Elämä kuljetti hänet toisaalle, mutta tuoksumuisto jäi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti