Tänään tulee kuluneeksi neljännesvuosisata siitä, kun minusta tuli puoliorpo ja äiditön. Sen jälkeen on pitänyt opetella hillonkeitot ja muut asiat ihan itse tai googlaamalla. Äiti piti runoista, musiikista, keramiikasta ja askartelusta. Hän oli vahva nainen fyysisesti ja henkisesti. Kun äidin kuolemasta on näinkin kauan, on jäljellä enää vain hiljaista kaipausta ja pientä kapinointia sitä kohtaan, kun elinikää olisi teoriassa voinut olla vielä jäljellä vaikka kuinka pitkään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti