lauantai 17. marraskuuta 2018

Välillä nukutaan, välillä ei


Nukkumisen määrä näkyy olevan vakio. Eilisaamuna kirjoitin blogia jo kuuden maissa ja takana oli silloin parin tunnin uneton pyöriskely ja kirjan lukeminen, kun unta ei enää riittänyt. (Tosin nukahdin kirjoittamisen jälkeen vielä pariksi tunniksi.) No, viime yön nukuin sitten kuin pieni iso possu aamupuoliseitsemään asti ja vessareissun jälkeen palasin vielä sänkyyn ja nukuin melkein yhdeksään. Ja olen tosi tyytyväinen ja hyväntuulinen puuronsyöjä juuri nyt. Tälle päivälle olisi mielenkiintoinen ravitsemusaiheinen tapahtuma, jonka taidan kuitenkin skipata. Luvassa on pitkä kävelylenkki Miehen kanssa, jonka kanssa voin keskustella tulevista vaaleista (seurakunta-), ravitsemuksesta, lastenlapsista ja elämästä yleensäkin. Yhteistä puistotietä (kuv.) ollaan kävelty niin kauan, että askeleetkin menevät aika lailla yksiin...

Jk. Puuroa, maapähkinävoita ja maitoa. Mietit kuitenkin...

2 kommenttia: