Minulla on ihania ystäviä ja läheisiä. Eilen ilahdutti erittäin paljon se, kun pitkäaikainen ystäväni lähetti minulle sanan. Ei siis siihen vanhaan malliin niin kuin niissä vanhoissa kotimaisissa mustavalkoisissa kartanoelokuvissa, että lähettäkää sana kreivi von Adlerceutzille, että hän tulisi tänne pikimmiten. Eikun ihan nykymalliin ystävä mesetti ja kysyi, onko minulla jo yksi sana. Hän oli törmännyt (kuv.) siihen ja ajatellut heti minua. Ihminen ei ole yksilö, vaan suhdelo. Siinä se sana. Ihana! Kiitos, Hanna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti