Aikanaan ostelin levyjä paljonkin. Vinyyliaikana klassista ja kevyempää. Muistan, kun huusholliimme sitten 80-luvun lopulla hankittiin ensimmäinen CD-soitin ja ensimmäinen levy (Karajan) ja kuinka musiikki valloitti taas silloisen kolmiokodin. Sitten muutettiin Laurilaan ja hankittiin paremmat stereot ja edelleen ostettiin levyjä ja kuunneltiin niitä. Kunnes jotenkin vuosien myötä kuuntelu jäi taka-alalle ja rajoittui vain joihinkin tiettyihin juttuihin eli vappuun, jouluun, pääsiäiseen ja näiden lisäksi siivouspäiviin. (Vinkki: Työväenlaulut ja siivous on erittäin tehokas yhdistelmä.)
Vähitellen taas kuunneltiin levyjä aina silloin tällöin ja sitten tapahtui käänne, josta voisi kiittää kuopusta ja Pepe Willbergiä. Jälkimmäisen uusi levy ensimmäisen kehumana muutama vuosi sitten räjäytti tajunnan. Ostin pitkästä aikaa levyn, jota kuunneltiin ja kuunneltiin. Toinen levyostos oli viime vuonna, kun TTT-klubin keikalla olimme kuuntelemassa Kaj Chydeniusta. Ja viime viikolla sitten kolmas hankinta! Matti Johannes Koivun uusin levy ilmestyi perjantaina ja samaisena päivänä Mies kävi ostamassa sen. Eilen kuunneltiin ja fiilisteltiin ja oltiin ihan täpinöissä. Kyllä musiikki vaan on järisyttävä asia ja kokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti