Hyvää Helenaa!

Heinäkuu elää kuin viimeistä päivää. Täysillä hehkuen loppuun asti. Tänään onnitellaan Helenaa ja aika monta Helena-sankaria löytyy ystävistä. Tänään on myös Epätavallisten soitinten päivä ja Sekarotuisten koirien päivä. Kahdessa teemapäivässä on oikeastaan aika paljon samaa, kun alkaa ajatella... 

Eilen illalla lähdin vielä yhdeksältä kameran kanssa pihalle ja valo oli canonisointiin sopivan pehmeä. Napsin kolmisenkymmentä kuvaa, istuin hetken pihakeinussa ja palasin sisälle parhaan kaverin luo. 

Vakka ja kansi -koulukunta

Toisetkin kesäomat lähtivät eilen, joten nyt ollaan taas kahdestaan. Ei ole ketään, joka miukuisi. Ei ole ketään, joka opettelisi uusia sanoja. Isommista hyvistä tyypeistä nyt puhumattakaan... On olemassa kaksi vaihtoehtoa: joko tämän jengin tyyliin on uusien ollut pakko totuttautua tai sitten universumissa on ollut tieto siitä, että juuri oikeat uudet ovat olemassa. Olen täysin subjektiivinen ja kallistun tälle vakka ja kansi -koulukunnan puolelle. Ehkä siksi, kun olen kannattanut ko. koulukuntaa jo syksystä -82 alkaen ja täysin henkilökohtaisista syistä... 

Sitäsuntätäpäivä oli kiva päivä!

Eilinen sisälsi vaikka mitä: parit kirpparit, Mäntän kuvataideviikkojen taidekierroksen Pekilossa ja Taavetinsaaressa, hyvät kahvit Kahvila Autereen tuvalla, nuorenparin kokkaamaa maukasta ruokaa, lähetysillan virsikirjan lisävihkoa opetellen ja myöhemmin illalla mobiilipelijutun seuraamista srk-kodilla. Ei siis ihme, jos uni tuli aika heleästi ja sitä riitti aamukahdeksaan asti...

Jos tuossa mobiilipelissä noustaan aina uusille ja uusille leveleille, niin jotenkin eilinen päivä kaiken kaikkiaan pääsi Tosi Kivan Kesäpäivän levelille ihan heittäen. 

Ajatuksia Shirley Templestä

Eilen illan elokuva oli Pikku prinsessa (1939). Minulla on jotenkin ristiriitainen suhtautuminen näyttelijään nimeltä Shirley Temple. Hän on/oli taitava, lahjakas ja valloittava lapsitähti, mutta samalla myös liianliianliian. Ehkä tunteeni johtuu siitä, että en ole koskaan pitänyt tekopirteistä lapsista enkä varsinkaan tekopirteistä pikkutytöistä. Ikään kuin he olisivat kahmineet ja saaneet yliannoksen koko maailman lapsikatraalle tarkoitetusta aktiivisuudesta. - Luultavasti olen mielipiteeni kanssa aika yksin, mutta kestän sen kuin nainen.

Jk. Ja kyllähän Shirley osasi näytellä, stepata, laulaa ja tanssia! 

Kiire ja kantapäät

Kiireestä on olemassa paljon erilaisia sanontoja, joilla voi tarvittaessa lytätä toisen 6-0. Ehkä pahin, jonka olen kuullut/lukenut, on Kiire on vain itsekorostusta. Eipähän siinä toinen voi enää sanoa yhtään mitään! Kiire on aikaisemmin tarkoittanut päälakea, mutta sitä merkitystä ei taideta juuri enää käyttää. Kiireestä kantapäähän on siis päästä jalkoihin nykysuomella.

Aina välillä on hektisiä hetkisiä, jolloin töitä on enemmän kuin laki sallisi. Sitten taas vastapainoksi sellaisia kuten eilinen: lojumista, lukemista, uimista, lukemista, lojumista. Sanoisin sitä keitaaksi - varsinkin sellaisena päivänä, jolloin lämpötila oli kaksikymmentäkahdeksanpilkkuyksi...

Onnistuneen loman merkki

Eilinen päivä kului sorvin ääressä/tiskin takana ja ihan mukavaa oli taas kuljeskella viileällä kivilattialla paljasjaloin, kirjoitella virkatodistuksia, vastata puhelimeen ja sähköposteihin. Olin ollut niin täydellisen irti työelämästä kahdeksantoista päivän aikana, että aamulla jouduin kaiken varalta tarkistamaan tietokoneen salasanan sijaisen kansiosta... Se on kuulemma hyvän ja onnistuneen loman merkki. Niin on!

Illalla saunottiin pitkän kaavan mukaan ja katsottiin leffaa (Win Win) neljästään tai oikeastaan viidestään, kun Helmi-kissakin oli meillä seurana. Nuoripari lähti leffan loputtua aittaan nukkumaan ja me jäätiin päätalon puolelle. Parikymmentä sivua ehdin lukea kirjaa (Valo valtameren yllä) ennen unihiekkakeikkaa. 

En usko Jaakkoon!

Tänään on Jaakonpäivä, jolloin uskomuksen mukaan Jaakko heittää kylmän kiven ja uimavedet alkavat viilentyä. Siihen voi uskoa tai olla uskomatta. Ihan vapaasti. Usein elokuut on olleet sen verran lämpimiä, että vesikin on vielä pitkään lämmintä. Eli siis - en oikein usko Jaakkoon!

Tänään on myös Kulinaristien päivä. Jotenkin minusta tuntuu, että nyt on päivä kohdallaan! Niin no, lounasruokana taidan harrastaa töissä Saarioisten äitien älynväläyksiä, mutta illalla sitten on kotiruokaa tarjolla, kun useampi kulinaristi on koolla...

On hyvä olla juuri nyt

Viimeinen lomapäivä tältä erää menossa. Nukuin puoli yhdeksään. Kävin uimassa. Nyt olohuoneessa soi Matti Johannes Koivu (tämän loman luottolaulaja) ja syön aamupalaksi ruisleipää tomaattikuormalla appelsiinimehun kera. Mies tekee korvapuustitaikinaa. Lelut on kerätty koreihin ja laitettu pikkumiehen omaan hyllyyn. Koko ajan puhutaan, kuinka pikkumies teki sitä ja tätä ja ikävöidään jo nyt, vaikka eilen illalla vasta äitinsä kanssa lähti.

Etukäteen ajattelin loman aikana lukevani paljon, katsovani monta elokuvaa. No, joitakin elokuvia katsoin ja paria kirjaa luin. Kävin tosi monessa hyvässä taidenäyttelyssä ja kävelin kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä, sain syödäkseni hyviä ruokia (mm. nyhtökauraa, pinaattikeittoa, kukkakaalipaistosta) ja kahvilla tuli käytyä hyvissä kahviloissa. 

Onnistunut loma rakentuu ja muodostuu monesta asiasta. Tämä loma muodostui rakkaista ihmisistä, uusista kokemuksista, jatkuvuudesta ja seikkailuista. On hyvä olla juuri minä ja juuri nyt, viimeisen lomapäivän aamuna.

Olen vaniljajäätelöihminen

Tänään on kiva ja maistuva teemapäivä, kun on Vaniljajäätelön päivä. Jäätelöitä on nykyään allaskaupalla ja sekoituksia löytyy joka lähtöön ja mielitekoon. Tältä kesältä on vielä tötteröjäätelö ostamatta, mutta Mambaan uskoen vielä on kesää jäljellä.

Loman alkupäivinä sain Helsingissä Tehtaankadulla syödäkseni erittäin hyvää vegaanijäätelöä, jonka maku oli mango-passio. Hyvän maun lisäksi sen valmistusmaaksi ilmoitettiin Suomi, joka on hyvä asia ja maa. (Omaan pakastimeen ostettiin eilen mustaherukkavariaatio.)

Ja silti kaikesta huolimatta olen vaniljajäätelöihmisiä. Sellainen tavallinen. Vähän niin kuin suomifilmi tai Koskenkorva tai sauna. Oman maan mansikoilla kruunattuna kesän morsianmaku.

Kotona taas!

Eilen busseilin takaisin kotiin kahden viikon reissaamisen jälkeen ja vieläkin on lomapäiviä pitkän viikonlopun verran jäljellä! Ei paha. Ei huono. Oikeastaan tosi bueno.

Tälle päivälle on luvassa nimipäiväsankarin toivomuksesta amerikkalaisia mustikkapannukakkuja vaahterasiirapin kera. Kuulostaa hyvältä ja luultavasti myös maistuu. 

Jk. Onnittelut kaikille Leenoille ja leenajohdannaisille! Korttien lähettäminen myöhästyi, mutta ehkä saan muutaman tekstarin aikaiseksi...

Hyvässä seurassa

Tänään on viimeinen manseilupäivä ja ei sitäkään kuin puoli päivää. Sitten matkustetaan omalle pientilalle leikkimään lapsenlapsen kanssa. Ah ja oih!

Eilen kierreltiin Finlaysonin alueella katsomassa taidetta, oltiin Laikunlavalla Tammerfestin puistokonsertissa, käytiin vastapäisessä kievarissa viilentävillä pitkillä, juotiin aamukahvit seitsemän paikkeilla torilla, taas pilkittiin yksi elokuva iltayhdeksästä eteenpäin, syötiin kievarin jälkeen vihikset ja nautittiin auringonpaisteesta ja hyvästä seurasta.

Jk. Meitä oli huomioitu vakiasukkaiden toimesta muun muassa kuvan olutpulloilla. Mukava ele ja hyvää olutta!

Runoja selän takana ja jalkojen alla

Onnea on runopuistonpenkit, joilla istua. Onnea on runokatulaatat, joita astua ja lukea ja astua. Loman askelennätys tuli eilen rikottua, kun mittariin kertyi yli kaksikymmentäkaksituhatta kuljettua ja otettua askelta. Käveltiin Nekalaan ja takaisin, Pyynikille ja takaisin ja välillä sitten hampparoitiin siellä täällä niitä näitä. Ei ihme, jos iltaelokuvan (Young Adult) aikana kumpikin pilkki ja haukotteli! - Ja nyt kello on vasta aamukuusi ja koivet on levänneet ja ne ynnä mieli valmiina uusiin seikkailuihin...

Taidetta, popcornia, sadetta ja yhteislaulua

Eiliseen päivään kuului yli 13000 askelta (mittari ei lomaile, vaan kulkee housuntaskussa mukana) ja paljon mielenkiintoista. Aamupäivällä käveltiin Sara Hildenin taidemuseoon, jonka tämänkertaisesta näyttelystä olin lukenut jonkin verran, mutta joka yllätti ja lumosi ja oli vaikuttava! Ron Mueckin teokset tuntuivat lähes-eläviltä ja edelleen olen sitä mieltä, että päivänvarjon alla olleen pariskunnan miehen katse seurasi jokaista näyttelysaliin tulijaa... 

Seurasimme myös Särkänniemen hulinaa ja hälinää pitkän aikaa, söimme popcornia ja nautimme auringonpaisteesta. Olimme juuri oikeaan aikaan liikkeellä, sillä paiste muuttui pilveilyksi ja lopulta sadekuuroksi. Siinä vaiheessa olimme jo paluumatkalla ja kävelyvauhti vaihtui löntystelystä rivakaksi menoksi. 

Illalla lähdettiin vielä kaupungille. Kierreltiin ja kaarreltiin ja lopuksi tiemme johti Laikunlavan yhteislaulutilaisuuteen. Kaikkeen sitä ihminen eksyy (positiivinen huomio)... 

Missä mä oon?

Sanonnan mukaan reissussa rähjääntyy. Nyt ei tarvinnut turvautua nyrkkipyykkiin, vaan asunto, johon majoittauduin sisältää mm. pyykinpesukoneen, joka pääsi heti eilen töihin. Aamulla heräsin vasta vähän ennen kahdeksaa ja vähän aikaa kesti orientoitumisessa. Tämä kuitenkin on jo lomani kolmas majoittumiskaupunki... Tästä kaupungista sen verran nyt alkuun, että maakuntakivi on pallograniittia ja paikallisina erikoisruokina tunnetaan mustamakkara ja hit wings -kanansiivet. Täällä puhutaan mukavaa murretta.

Aamuun heräsin yksin, mutta parin tunnin kuluttua on luvassa miesseuraa. Eikä ihan mitä tahansa, vaan parasta mahdollista. Loman kaksistelujakso pääsee siis alkamaan!

Vanha kapinallinen

En halua kangistua kaavaan enkä sopia muottiin. Haluan säilyttää itsessäni ainakin hitusen verran kapinallista nuorta  - vai onko niin, etten tähän asti ole vielä ehtinyt/uskaltanut olla nuori kapinallinen ja nyt olenkin sitten vanha kapinallinen... Joka tapauksessa juuri nyt rakastan pieniä ja keskikokoisia seikkailuja. Kaikkea ei tarvitse suunnitella eikä miettiä eikä puntaroida valmiiksi. On kysymys heittäytymisestä ja sukeltamisesta. Sitä on vanhan kapinallisuus.

Hyvässä seurassa

Olen saanut eilisaamupäivästä lähtien nauttia hyvästä seurasta. Ei, kyseessä ei ole eskimopoika eikä eskimomikäänmuukaan. Kyseessä on kiharapääpoika, joka hymyilee vastustamattomasti. Mummun pää on sekaisin kuin Haminan kaupunki, vaikka Haminassa päin ei ollakaan.

On täällä muitakin kuin pikkupoika. Kaikki hyvää seuraa. Parasta A-ryhmää ja joukosta puuttuvat vain ne, jotka lomailevat juuri nyt Ilmajoella.

Päähänpistoja

Joskus on noudatettava päähänpistoja, sillä jälkeenpäin voisi harmitella noudattamattomuuksia... Eilen aamulla heräsin hyvin varhain eli neljän jälkeen. Unta ei enää tullut eli päättelin viiden tunnin riittäneen/riittävän. Ehdin kirjoittaa, seikkailla sosiaalisessa mediassa mielin määrin, tehdä aamutoimet ja sitten sain päähänpiston ja vähän yli kuusi olin odottamassa bussia ja matkustamassa aamukahville kaupunkiin, jossa sijaitsee Muumimaailma ja Kultaranta. Molemmat ajattelin jättää väliin, mutta aamuvarhaisessa kaupungissa oli kiva kierrellä Steven kanssa ja löysin torin ja sain kahvia ja tonnikala-katkarapuleivän pientä maksua vastaan. 

Eiliseen kuului vielä yksi päähänpistokirppari ja sekin kannatti. Sain mm. keittokirjan, joka on myynnissä hintaan 45-58 euroa ja löysin sen neljällä eurolla... 

Ammuu!

Tänään bongasin teemapäivän, jota vietän mielelläni. Lehmien arvostuksen päivä kuulostaa maalla syntyneen ja maalla asuvan korvissa hyvältä. En ole koskaan asunut maatilalla, mutta mummulassa oli lehmiä, joista Ruskon ja Rallin muistan vieläkin nimeltä. Suhteeni lehmänmaitoon on aina ollut lämmin - tosin nimen omaan vastalypsettyyn lehmänlämpimään maitoon muistan kerran tehneeni totaalisen pesäeron. Se vaan alkoi tökkiä yhtäkkiä. Maitoa juon, mutta mieluummin kylmänä. 

Kuvassa on Heikkilän Miina, jonka ikuistin kesällä -13. Asusti hyvässä talossa, jossa on varmasti joka päivä lehmien arvostuksen päivä. 

Marjatan hauskin kesä

Olen aina ollut aika lapsellinen, lapsekas, lapsenmielinen - ja olen sitä yhä. Neljä vuotta sitten onnistuin löytämään kirpparilta nuortenkirjan, jonka nimi miellytti.  Sen verran hyviä kesiä on ollut tuon jälkeen, että olisin voinut joka ainoa kesä käyttää kirjan kuvaa blogikuvituksessa. Myönnän, että joitakin päiviä ja rankkasateita voisin antaa mieluusti pois, mutta noin niin kuin yleensä.

Tämä kesä jää mieleen eniten kunnon loman vuoksi. Tällaista kiireettömyyttä olen/olin odottanut! 

Taimiostoksilla

Loma on sitä, että voi lukea vaikka yömyöhään asti tai aamuunkin. Tai ei lukea yhtään mitään minään aikana vuorokaudesta. Aloitin iltamyöhällä Virpi Hämeen-Anttilan kevyehköä romaania, jonka olen lukenut aikaisemminkin, mutta ei se haittaa näin lomalla. Kolmisenkymmentä sivua myöhemmin oli pakko pitää nukkumisen mittainen tauko kahdesta syystä - ensinnäkin nukutti ja toiseksi koin jotakin myötähäpeää, kun kirja oli nykyajan hiljavaltosta ja nyyrikkiä yhdistettynä. Sujuvaa tekstiä, mutta ei juuri muuta. Saa nähdä, palaanko tänä iltana tai päivänä siihen vielä...

Eilen olin taimiostoksilla. Pidän erittäin paljon tekstiilisuunnittelija Aini Vaarin kuoseista Coronna, Puutarha, Olga ja Taimi. Eilen siis viimeksi mainittua löytyi alesta. 

Ihan erikoinen päivä

Eilen oli kuuma, hikinen ja erikoinen päivä. Seisoin kaksi tuntia nimikirjoitusjonossa (Patti Smith, jonka tiesin Robert Mapplethorpen näyttelystä, en ollenkaan muuten...) ja keskustelin edessäjonottajan kanssa aika paljon. Hän oli minua muutaman vuoden nuorempi yliviisikymppinen ja varsinainen PS-fani. Hän sanoi jännittävänsä idolinsa tapaamista ja kun jono alkoi lähestyä Sammakon kirjakaupan tiskiä, hän todellakin vapisi kuin haavanlehti... No, nyt minulla sitten on kirja Ihan kakaroita (ostin halvimman mahdollisen) nimikirjoituksella varustettuna.

Päätin käydä juomassa lasillisen kuohuviiniä. Ja laten ja suolaisen piirakan, ettei touhu nyt keskellä sunnuntaipäivää menisi ihan mahdottomaksi! Some-maailma yllätti minut taas kerran ja samalle terassille sain vähän myöhemmin sovituksi seuraksi vanhan luokkatoverini. Edellisestä tapaamisesta oli kolmekymmentäyhdeksän vuotta. Vanhoista naisista tuli yhtäkkiä nuoria tyttöjä... Muisteltiin, päivitettiin kuulumisia ja sovittiin tapaavamme useammin. Hieno hetki aurinkoisella kirjaston kahvilan terassilla. 

Tunnustan olevani körtti

Tunnustus: olen körtti, mutta sen ei pitäisi olla hengenvaarallista eikä välittömässä läheisyydessä tarttuvaa. Siionin virsiä on ihana laulaa ja joskus lisätä niihin vielä omia niekkuja, joita kirjan nuoteissa ei ole.

Eilen aamulla käytiin Kaivarin Kanuunassa kirppariostoksilla. Löysin isolle pojalle (esikoinen) yhden kirjan ja toisen hän osti itse. Pienelle pojalle (lapsenlapsi) löysin pari kasvunvarapaitaa. Keskimmäiselle pojalle (vävy) en löytänyt tällä kertaa mitään kirjaa, joten pahoittelut, M3!

Ratikalla menin asemalle, siitä lähijunalla Myyrmäkeen ja sieltä sitten oli jo ystävällisiä ihmisiä ohjaamassa junatulijoita eteenpäin. Kävelymatkaa oli noin kilometrin verran ja siellä sitten aukeni silmien eteen kilometrien penkkirivit, täydehköt katsomot ja ystäväkansa. Näillä herättäjäjuhlilla pääohjelma on sitä, että kuunnellaan seurapuheita ja veisataan. Ehdin olla kolmissa seuroissa, veisata monta virttä (ja suunnitella mielessäni, että joihinkin virsiin kannattaisi miettiä säveltason laskemista...), syödä erittäin hyvän kasviskeittoaterian, ostaa t-paidan, juoda voisilmäpullakahvit,  nauttia poudasta ja pienestä sadekuurosta, ostaa körttipastilleja pussillisen ja hakea lopuksi reppuni matkatavarasäilytyksestä ennen kävelyä asemalle ja junailua eteenpäin. Ja matka jatkuu...

Toisena lomapäivänä naturistirannan naapurissa

Eilen kertyi askelmittariin yli kaksikymmentäyksituhatta askelta. Jänismatematiikalla tosi paljon ja kilometreinäkin reilut kuusitoista. Koko päivän oli joko pilvipoutaa tai ihan aurinkoista. Ei yhtään sadepisaraa.

Aamupäivällä vesibusseiltiin Pihlajasaareen. Siellä viivyttiin kaksi ja puoli tuntia, kun käveltiin poluilla, teillä ja hiekkarannalla ja kiivettiin kallioilla. Eväsmansikoita syödessä ihmettelin, miten näin lyhyen matkan päässä (kymmenisen  minuuttia Merisatamasta) on paikka, jossa ollaan kuin maalla. 

Palattiin urbaaniuteen ja käveltiin ruokapaikkaan. Pjazzan mahtavat pizzat täyttivät vatsat ja kyllä meillä kaikilla olikin jo kova nälkä...

Seuraavana kohteena esikoisella ja minulla oli Taidehalli ja siellä Tom of Finlandin näyttely. (Tiettävästi Touko Laaksonen ei ole sukua, vaikka mielelläni noin extralahjakkaan taiteilijan omisinkin Laaksosten sukuun!) Esikoisen kanssa oli mukava kulkea Taidehallissa ja yhdessä vakuutuimme hienosta näyttelystä. Ai Weiwein töitä kävimme katsomassa yhdessä galleriassa, poikkesimme Hietalahden torin kirpparille, kävimme ruokakaupassa ja kävelimme Tehtaankadulle. Muutaman tunnin huilaus ja vielä eväsretkelle Kaivariin. 

Illalla myöhemmin sopivan aivoton elokuva (Freaky Friday) ja sitten unten maille koko porukka. On ihanaa, kun perheeseen kuuluu loistotyyppejä!

Jk. Pihlajasaaressa on todellakin naturistiranta. Yksi trivia triviaihmisille. 

Kissan ja muiden vieraana

Ensimmäinen lomapäivä vietetty. Päivään kuului matkustamista bussissa, ratikalla ja metrossa. Hyvää ruokaa - nyhtökauraa, gnoccheja ja hyvää salaattia sekä maukasta siideriä. (Hyvät tulokahvit, meinasi unohtua!) Hyvää seuraa - esikoinen, miniä ja kissa. Päivällä lähdettiin miniän kanssa shoppailemaan suomalaisen tekstiili- ja vaatetusalan pörssiyhtiön tehtaanmyymälään ja kumpikin osti mustavalkoista ja vähän muuta. Illalla pelattiin Alhambraa, katsottiin Saariston lapsia (tunnistin heti Pampulan piirteitä itsessäni!) ja yleisurheilua (siis minäkin!) ja syötiin herkkujäätelöä. Ennen yöunille alkamista luin muutaman sivun Juhani Ahon Juhaa, joka oli minulla bussimatkalukemisena. Hyvä lomapäivä kaiken kaikkiaan!

Neljä kirjainta, alkaa ällällä ja päättyy aahan ja keskellä on oo ja äm.

Eilen uurastin töissä etkoa ja jatkoa työpäivälle, joten iltasaunaan otin Miehen lisäksi mukaan yhden saunakaljan. Loma tuntuu nyt erittäin ansaitulta ja tervetulleelta! Ja tänä aamuna sitten lähden reissaamaan... Ensin pariksi päiväksi esikoisen nurkkiin, sieltä käyn körtähtämässä ja sitten varsinaista Suomea kohti ja loppusuunnitelma onkin tekemättä. Ehkäpä carpe diem -tyylillä siitä eteenpäin!

Jk. Minusta ette pääse lomallakaan, sillä minulla on tietysti kaikki tekniikkavempeleet mukana... Raportointia siis luvassa!

Hyvää runon ja suven päivää, hyvää Eino Leinon päivää!

Sillanaluksen hämärässä pullo kiertää.

Mies kävelee lähemmäksi,

tarraa vapisevin käsin mikrofoniin,

antaa tulla julkilausuman:

Käärikää mulle sätkä,

kyllä Eino oli hyvä jätkä.

Yliopiston ovi raottuu ja naukuu.

Harmaapäinen vahtimestari

katsoo epäluuloisena,

tunnistaa vasta neniemme koskettaessa.

Lyö käsiään yhteen innoissaan, suorastaan uhkuen:

Mieleen jäi muutama pätkä,

Leino oli oikein hyvä jätkä.

(2002)

Jag älskar dig

Romantiikka on läsnä hyvinkin pienissä arkisissa asioissa. Esimerkiksi siinä, kun Mies kantaa työpaikalla painavat virsikirjanlisävihkolaatikot virastosta kanttorin huoneeseen. Ja siinä, kun samainen tyyppi leipoo iltateelle puolukkamustikkapiirakan. Ja huolehtii viikkosiivouksesta ja siitä, että jos uuvahdan sohvalle päiväunille tai muille unille, levittää torkkupeiton päälleni. Pohtii kanssani hyvinkin isoja asioita saunanlauteilla, kävelyretkillä ja aitanparvella. On kiinnostunut mielipiteistäni. Jne. Jne. 

Olen siis onnistunut kahdeksankymmentäluvun puolisoarpajaisissa voittamaan päävoittosarjasta ison (192 cm) palkinnon. Sanon sen usein, mutta sanon nyt vielä kerran: Minä rakastan sinua. Jag älskar dig. 

Päivän aiheita: Cumulonimbus ja Nalle Puh

Ilmatieteen laitoksen ihmisillä on tosi kauniita sanoja käytössään. Cumulonimbus, altostratus, nimbostratus, orografinen sade, virga jne. Kaikki nuo sanat liittyvät sateeseen, joka on pilvistä putoavaa vettä.

Tällä hetkellä siis pilvistä putoaa vettä ja ilmeisesti sitä jatkuu lähes koko loppupäivän ajan. Nalle Puh, joka on eräänlainen ilmalaitoshemmo hänkin, ei pidä sateesta. Varpaita palelee ja hunaja ei maistu. Siinä päällimmäiset syyt sadevastaisuuteen. Ihan ymmärrettävää.

Nukuttiin vähän enemmän kuin vuohet

Eilen siivosin kuistin kesäkuntoon (lopultakin!j ja eilen oltiin koko päivä pihalla. Laitettiin ruokaa, syötiin, juotiin ja kuunneltiin radiota/Spotifyn musiikkia pihalla. Iltaelokuva oli pakko jättää kesken, kun yhdeksän jälkeen alettiin haukotella ja pilkkiä. No, tästä tietysti seurasi se, että meillä oltiin jo ennen neljää hereillä...

Vanhemmiten huomaa kesäaikaan pärjäävänsä vähemmällä nukkumisella. Talviaikaan sitten taas nukutaan kuin karhut pesässä. Ehkä melatoniinilla on jotakin tekemistä asian kanssa. Tai hermoilla. En minä tiedä...

Jk. Vuohien nukkumisaika on viisi tuntia, tiikereillä taas kuusitoista. 

Käy puistossa!

Tänään on teemapäivä, jota maaseudulla voi viettää hieman eri tavalla kuin kaupungissa. Tänään on Käy puistossa -päivä. Maaseudun puistot on yleensä pihoja, niittyjä, lehtoja. Kaupungin puistot on enemmän keitaita ja levähdyspaikkoja ja aina kaupunkireissulla nautin puistoelämästä täysillä. Kirjan kanssa, eväiden kanssa ja/tai Miehen kanssa. 

Kuvaksi valikoin maaseudun tiekuvan meidän pikkutieltämme ja kuvassa tie oikeasti johtaa isommalle tielle, mutta sen voisi kuvitella johtavan lehtoon tai puistoon. Ei se vaadi kuin vähän mielikuvitusta ja ehkä ne eväät. 

Myönnytys autourheilulle

Autourheilua en ole koskaan voinut ymmärtää. Ralleista minulle riittää se, että siihen aikaan taivaalla pörrää ja tiellä pörrää ja kaupoissa pörrää. Maksavaksi katsojaksi, ei kiitos! Formulat ei myöskään ole minun juttuni. Paitsi Brion formula-autot... Ihania... Kaikki on kotoisin kirpparilta - ensin löytyi oranssi, sitten punainen ja viime viikolla tuo vihreä. Enää puuttuu sininen, joten vinkatkaa, jos satutte jossakin kirpparilla hyväkuntoisen bongaamaan!  (On niitä kait myös pinkkinä ja mustana, mutta johonkin on vedettävä raja ja neljä autoa voisi olla sopiva määrä.)