Apua, onko minusta tulossa tasainen?!

Sisustaminen ja väreillä leikkiminen on mukavaa puuhaa, vaikka jostakin syystä tänä talvena/kevättalvena/keväänä eivät värit ole muuttuneet niin voimakkaasti kuin ennen. Apua, onko minusta tulossa tasainen?! No, en vielä menisi kuitenkaan diagnosoimaan mitään luonteen muutosta, sillä turkoosi ja vihreä varmasti väijyvät jossakin nurkan takana ja hyökkäävät sopivan hetken tullessa. (Sitä odotellessa voin fiilistellä vanhoilla kuvilla.)

Nyt sen keksin: tasavärisyyteen on varmasti vaikuttanut ensin kova pakkasjakso ja sitten lumen paljous! Kun ulkona on kylmää valkoista, on sisällä turvauduttava lämpimiin punaisiin. Sitä se on! Luonne ei ole muuttunut, huh...

Julistan kevään alkaneeksi!

Maaliskuuta on enää hintsusti jäljellä, mutta lunta on vielä yllin kyllin. Siitä huolimatta nyt voi julistaa jo kevään alkaneeksi! Maaliskuu on ollut lukukuukausi, kun kaikkiaan kymmenen kirjaa olen lukenut. Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä on Tommi Kinnusen Lopotti. Sunnuntaina kerroin lukevalle vävylle, että jos Neljäntien risteykselle annoin 10-, sai Lopotti kouluarvosanan 9 + eli upeat arvosanat kummallekin...

Kunnioitan ruotsalaisia elokuvantekijöitä

Reissaamisen jälkeen unta riitti iltayhdestätoista aamukahdeksaan ja vähän ylikin. Eiliset elokuvat (Pilvilinna joka romahti ja Wallander:Perintö) eivät tulleet uniin asti, vaikka olivat tosi hyviä kumpainenkin. Ihastelimme ruotsalaisten taitoa tehdä hyvää jännitystä ja totesimme suomalaisten kärppien, varesten ja kumppaneiden jäävän kauaksi jälkeen...

Tänään tulee kuluneeksi 35 vuotta siitä, kun Suomessa otettiin käyttöön kesäaika. Olihan sitä sota-aikana jo kokeiltu, mutta vuonna 1981 kellojen siirto vakiintui kahdesti vuodessa tapahtuvaksi ruljanssiksi. Taloudessa on muuten yllättävän paljon kelloja! Meilläkin kuulemma kaikkialla muualla paitsi tuulikaapissa, sanoi se, joka hoiti kesäaikavalmistelut...

Huomenna pääsiäinen on enää muisto

Eilen vaihdettiin kesäaikaan ja huomenna pääsiäinen on enää muisto vain. Tästä pääsiäisestä jää mieleen useampikin asia. A.  Töitä riitti kiirastorstaista pääsiäisaamuun sangen mittava määrä - tekisi mieli laskea veisatut virrensäkeistöt... B. Pääsiäisen valmistelu juuri tuosta A-kohdasta johtuen jäi aika vähiin ja viime tippaan. C. Kesäajan myötä alkoi kevät tulla vauhdilla. D. Pääsiäispäivänä vietettiin mukavalla porukalla yksivuotisjuhlia ja sankari käyttäytyi esimerkillisen mallikelpoisesti. E. Miehen tekemä mämmi onnistui hyvin tänäkin vuonna. 

Yksi vuotta!

Jo kolmas merkkipäivä peräkkäin... Tänään suvun pienin, se mummun ja vaarin silmäterä-kultahippu-nöpperö täyttää vuoden. Siihen aikaan, kun me isovanhemmat olimme alta kymmenen ikäisiä, oli mummujen, vaarien ja kummien tapana lähetellä onnittelukortteja, joissa oli esimerkiksi tällainen riimitys: Täytät nyt jo yksi/kaksi/jne vuotta, sitä muisteta ei suotta. (Eiköhän niitä muutama ole vielä tallessa...)

Tiedän mitä tein 33 vuotta sitten...

26.3.1983 oli meille kahdelle rakastuneelle pöhkölle päivä, johon kuului Hankasalmen kirkon pitkä käytävä, Händelin Largo, pieni (mutta sitäkin tärkeämpi) vierasjoukko, kivat pikkuhäät yhteisessä kivassa kodissamme ja rakkautta mielin määrin. Kirkko käytävineen on edelleen olemassa, Largoa kuunnellaan aina joskus, kymmenestä vieraasta viisi on siirtynyt tuonilmoisiin, yhteinen kiva koti on vaihtanut muutaman kerran sijaintia, mutta rakkautta on edelleen mielettömän mielin määrin...

Hääpäiville on nimityksiä, mutta 33 vuotta kuuluu niihin välivuosiin, jolle ei ole omaa nimeä. Tai ei siis ollut aikaisemmin. Nyt on, kun minä sen keksin... Meillä on tänään wasabihäät!

Omapäistä arkeilua jo vuosi täynnä!

Tämä blogi täyttää tänään kokonaisen vuoden. Olen erittäin iloinen kaikista kommenteista ja keskusteluista. Yllätyn vieläkin onnellisesti, kun joku paikkakuntalainen kertoo lukevansa blogiani... Bloggaaminen on niin tärkeä asia, että voin tinkiä vaikka aamu-unista, jotta saan kerrottua jotakin mielenpäällä olevaa.

Tänään yksivuotispäivän kunniaksi herkutellaan rahkapiirakalla. Se kuuluu pääsiäisaikaan kuin aitanpolulle emäntä ja lumiukolle porkkananenä. Lupaan tehdä piirakan heti aamupalan jälkeen...

Pikkunarsisseja ja kylmäsavutofua

Viime yönä uni oli huonoa tai siis pätkittäistä, sillä on täysikuu. Kello oli soimassa ennen seitsemää, kun kahdeksalta pitää olla jo töissä. Heräsimme ennen kelloa, ähäskutti!

Meillä oli eilen ollut siivouspäivä, joka oli kiva huomata töistä tullessa. Pääsiäistä on jo kahden pikkunarsissiruukun verran. Loput rekvisiitat laitan joko tänään tai sitten huomisaamuna. Eilen mies teki mämmiä. Suklaamunia on ostettu. Ja jääkaapissa on kaikenlaista aina kylmäsavutofusta lohifileemötikkään asti. Kyllä meidän kelpaa pääsiäistä viettää!

Suru, joka hiljensi Euroopan eilen

Eilen maailma taas tuntui kutistuvan, sillä suru oli yhteinen. Moni laittoi some-päivitykseensä osanottoviestejä ja vielä useampi tuntui miettivän, voiko kirjoittaa omasta arjestaan sitäsuntätä vai pitäisikö vain olla hiljaa...

Tänään on kellokeskiviikko. Vanhan tavan mukaisesti lehmille laitettiin kellot kaulaan ja ne päästettiin ensimmäistä kertaa talven jälkeen laitumelle. Tuskin nyt tapahtuu niin, sillä laitumet on vielä lumen ja jään peitossa ja pääsiäinen näin aikaisin keväällä.

Yllätys on sana, jossa on keskellä ä ja paljon tunnetta

Pidän yllätyksistä. Eikun siis rakastan yllätyksiä. Arjen keskellä puurtaessa pienetkin jutut tuntuvat superilta. Ei siihen tarvita esimerkiksi kuin lasillinen vastapuristettua appelsiinimehua keskellä keittiön pöytää tai pullapohjainen mustikkapiirakka. Ja arki on juhlaa ja on ihanaa, kun on joku, joka viitsii ja haluaa ja jaksaa. Ja rakastaa.

Yllätykset ja muut arjen pelastajat ovat totta myös jälkikasvun talouksissa. Ihanaa, kun kummallakin on joku, joka viitsii ja haluaa ja jaksaa ja rakastaa...

Pee niin kuin nimipäiväsankari ja piinaviikon alku

Tänään maanantaina on aviomieheni/parhaan kaverini/autonkuljettajani/baristani/lastemme isän  eli iskän nimipäivä. Tunnetuimpia kaimoja hänellä on herrat Kahma, Linkola, Viherluoto, Viljanen ja Saarikoski. Kaima on myöskin hirvittävän yltiösuojeluskuntahenkinen kansakoulunopettaja Rautajärvi Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa. Valitettavasti.

Tällä viikolla olen joka päivä töissä - enemmän tai vähemmän. Luvassa virrenveisuuta, soittamista,  kuorolaulun luotsaamista, virkatodistuksia, hartauksia, sukuselvityksiä ja kirkollisten ilmoitusten laatimista. Varsinainen piinaviikko siis... 

En virvo, mutta ruusuista pidän

Sain naistenpäivänä ruusukimpun. Siitä on nyt kohta kaksi viikkoa ja ruusut on edelleen hengissä. Yksittäinen ruusu on keittiön pöydällä kulhossa, muut yhdeksän olohuoneen pöydällä maljakossa. Niitä on kuljetettu yöksi kylmään, vesiä on vaihdettu ja uusia imupintoja leikattu. Ihmeellisiä siitä kaikesta huolimatta! Aikanaan esikoisen saatuani ihmettelin sairaalassa niitä reippaita tuoreita äitejä, jotka jaksoivat iltaisin kylvettää ruusukimput, kun itsellä ei ruusut nyt ihan ensimmäisinä kulkeneet tärkeyslistalla...

Joka tapauksessa nuo tämänkertaiset ruusut ilahduttivat ja -tavat. Kiitos miehelle, jolta ne sain!

Jk. Tänään on palmusunnuntai ja se päivä, kun itä ja länsi ottavat yhteen. Virpominen ei ole koskaan ollut länsisuomalaisjuurisen juttu. Enemmän trulliperinne lankalauantaina, mutta sekin kuului nuoruusvuosiin...

Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä!

Hyvää Minna Canthin päivää ja hyvää tasa-arvon päivää! Tiedän, että tasa-arvo jo pelkkänä sanana nostattaa joillekin näppylöitä käsivarsiin ja aiheuttaa epämääräistä ahdistusta tai määrittelemätöntä lämmönnousua. Silläkin uhalla uskallan toivottaa...

Olen aina ollut töissä alalla, jossa naisen ja miehen markat (sittemmin eurot) ovat olleet samankokoisia. Eli yhtä pieniä. Tasa-arvon puolesta en ole joutunut kamppailemaan, en nousemaan barrikadeille. Olen siis etuoikeutettu. Ja niin tasa-arvoinen olen, että jos joudun kuuntelemaan tytöttelyä, vaihdan automaattisesti pojitteluun.

Jk. Otsikko on lainaus Minna Canthin kirjeestä Lucina Hagmanille.

Taattu resepti: Leipätangot eli grissinit eli "pitkät"

Sarjassamme suosikkireseptejä... Kun lapset olivat pieniä, he kinusivat: Isä, tee meille pitkiä! Ja isähän teki...

Grissinit

50 g hiivaa

3 dl vettä

2 kananmunan valkuaista

2 tl suolaa

1 rkl sokeria

0,75 dl öljyä

8 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen.

Lisää muut ainekset ja vaivaa voimakkaasti kymmenisen minuuttia.

Anna kohota puoli tuntia.

Leivo ohuiksi tangoiksi ja anna kohota hieman.

Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes ovat saaneet riittävästi väriä.

Säilytä kuivassa paikassa.

.....

Näitä voi napostella sellaisenaan tai syödä keiton kanssa. En ole koskaan itse tehnyt, vaan paras kaveri (=mies) on näiden(kin) mestaritekijä. 

Lá Fhéile Pádraig, enpähän sitten muuta iirinkielistä tiedäkään...

Jos asuisimme Irlannissa, olisi meillä tänään Pyhän Patrickin päivä ja me pukeutuisimme vihreisiin vaatteisiin ja ripustaisimme vaatteisiin koristeeksi kolmiapilan. Patrick on maan suojeluspyhimys ja hänen kerrotaan tarinan mukaan opettaneen irlantilaisille kristinuskon kolminaisuusoppia apunaan apilanlehti.

Emme asu Irlannissa, mutta halusin vihreää väriä tämän päivän kuvaksi. Ostin perjantaina kirpparilta upouuuden vihreän kylpypyyhkeen. Pyyhkeen nimi voi tästä lähtien olla vaikkapa Patrick tai jopa Pyhä Patrick.

Vee niin kuin violetti

Violetti on kirkollisissa ympyröissä katumuksen ja syntien tunnustamisen väri. Muistan joskus lapsuudessa, että meille säästöpankkilaisille naureskeltiin tuota katumusta. Ehkä naureskelijat olivat osuuspankkilaisia tai leijonakantisen omistajia. 

Violetti on voimakas väri, vähän sellainen puolesta tai vastaan. Minulla on ollut vaatteissa violetteja kausia - tälläkin hetkellä kaapissa on yksi violetti takki, muutama violetti huivi ja yksi neulepusero, joka voi olla kyllä kutistunut kaapissa pitkällisen säilytyksen seurauksena. 

Amerikkalaisilla naisilla näkee joskus lähes violetteja hiuksia ja kaikillehan meille tuttu violettipäinen nainen on Matami Mimmi Aku Ankasta. - Joka tapauksessa mieluummin tuo väri kukissa kuin tukissa...

Hidastettua

Vapaa-aamu tuntuu ylelliseltä, kun ei ole kiire mihinkään. Kaiken voi tehdä hidastettuna. Uniansa voi yrittää muistella, mutta yleensä muistaa vain jonkin ihan pienen jutun ja sekin katoaa samalla, kun sitä alkaa miettiä tarkemmin. Ihmeellistä, sillä unia nähdessä kaikki tuntui niin selvältä, todelliselta ja muistettavalta. Sen muistan, että paras kaveri sanoi ostaneensa jotakin omituisen nimistä lakkaa. En muuta. 

Vanhoilla kujeilla

Uusi viikko, vanhat kujeet. Eilen istuin bussissa reilut neljä tuntia ja kudoin sukkaa, katsoin pari jaksoa mustaa komediasarjaa (Kohtuuttomuuksia), mietin niitänäitä ja seurasin kevään etenemistä myös Hämeessä ja Keski-Suomessa. 

Nyt ollaan taas arjessa tukevasti ja tanakasti kiinni. Teemapäivä on erittäin sopiva toimistosihteerille, sillä se on Täytä nitojasi -päivä. 

Maaseutua voi tuoda!

Maalainen lähtee maalta viettämään pitkää viikonloppua isoon kaupunkiin ja laittaa käsiinsä lapaset, sillä maalla on vielä suhteellisen paljon lunta ja jäätä ja yleensä maalla pidetään lapasia/lapasista. Jalkoihinsa hän laittaa talvikengät, mutta sitähän ei kukaan arvaa, sillä varret on piilossa lahkeiden alla. Kaiken varalta hän ottaa mukaansa myös icebugit (laukussa), sillä niitä tarvittiin viime kerrallakin tammikuun lopulla.

Maalainen (käytettäköön hänestä vaikkapa kirjainta M) kulkee kaupungilla lapaset käsissä ja miettii, että voisi ostaa jotkut kevyemmät käsineet. Tai hanskat, kuten hän tapaa niitä kutsua. M menee kauppaan. No, onpa hanskoja! Nappanahkaa, ei! Mokkanahkaa, ei! Fleeceä, ei! Neule kelpaisi, muttamutta. Niissä on joko rusetteja tai helmiä tai sitten ne on niitä yhdenkoon juttuja, jotka näyttävät lapsenlapselta vohkituilta ja joiden pitäisi periaatteessa sopia, mutta jotka jättävät ranteet paljaiksi. M alistuu ja tekee mielestään oikean ratkaisun. Hän kulkee välillä lapasilla ja välillä paljain käsin. Kevätaurinko lämmittää, ilmassa on ihan oikea kevät!

Mitä me kuunneltiin ennen kuin oli CD?

Ensin kuunneltiin radiota, sitten saatiin levysoitin ja vähitellen vinyylilevyjä alkoi kerääntyä hyllyyn, ihmeteltiin C-kasetteja, äänitettiin itse kasetteja ja ostettiin äänitettyjä. Maailma muuttui, kun tuli CD-levyjen aika. Virheetöntä, puhdasta ja täydellistä, vai oliko sittenkään? Itse ainakin nautin välillä suunnattomasti, kun voin myös kuunnella vinyyleitä (kiitokset kuopukselle soittimesta!) ja silloin pienet rahinat ei haittaa. Tulee jotenkin nostalginen olo ja mieleen muistot siitä, kun Simonkadun Kansankulttuurista tai Aleksanterinkadun Musiikki-Fazerilta kävin etsimässä joitakin tiettyjä levyjä aina silloisen ihastuksen vuoksi... 

Parhautta

Pitkässä viikonlopussa ehdottomasti parasta on aikatauluttomuus. Aamulla saa herätä silloin, kun siltä tuntuu ja päivällä nukkua fleecepeiton alla pienet päivätirsat, jos on tarpeen. Voi katsella vaikka kuinka monta jaksoa jotakin sarjaa (Tohtori tuli kaupunkiin -sarjaa eilen viisi jaksoa), käydä kävelemässä (eilen kävin) ja vain olla.

Tänä aamuna heräsin vähän yli seitsemän. Tunti on kulunut kuin huomaamatta, kun nyt kello on jo vähän yli kahdeksan. En piittaa siitä. Kohta käyn suihkussa, laitan aamupalaa, syön ja sitten lähden ulos. Kiireettä kaikki.

Luen ja luemme

Meillä on aina luettu paljon. Lapsille luettiin jonkin verran pieninä, kunnes oppivat itse lukemaan ennen kuin täyttivät viisi. Sen jälkeen nenä kirjassa, käsi kirjan reunassa, silmät kirjassa ja sitä rataa. Luulen, että kirjat on edelleen kaikille meille rakkaita ja tärkeitä - ainakin kirjahyllyistä päätellen myös Helsingissä ja  Tampereella...

Maaliskuun saldo on itselläni nyt kolme kirjaa. (Takapiru, Britt-Marie kävi täällä, Vierashuone). Nappivalintoja jokainen. Pitkäaikaiskirjana on kesken Oliver Sacksin Mies joka luuli vaimoaan hatuksi. Mitä sinä luit viimeksi / luet nyt?

Kevätpössistä ilmassa ja mielessä

Tällä viikolla on iskenyt kevätpössis oikein vauhdilla. Ehkä se johtuu siitä, että Osuuspankin mittari  näyttää viittä lämpöastetta ja tielle alkaa ilmestyä erikokoisia lätäköitä. Ehkä se johtuu siitä, että kalenterin mukaan pääsiäiseen on enää reilu kaksi viikkoa.

Jonkinasteiset kevätsiivousoperaatiot kuuluvat kohta taas kuvaan mukaan - niin kuin yleensä keväisin. Aloitin sunnuntaina ns. karsimisen, kun luovuin viidestä paksusta kirjasta ja lahjoitin niistä määräämäni hinnan (20,-) mieluiselle yhdistykselle. Siivousmotto voisi olla: vähitellen, ei fanaattisesti, ei minkään opin mukaan.

Hyvää naistenpäivää!

Naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1914. Mummuni Tyyne Katariina oli silloin kuusitoistavuotias ja toinen mummu Ida yksitoista vuotta vanhempi. Sillon naistenpäivän tapahtumia järjestettiin kolmellakymmenelläkolmella paikkakunnalla. Ehkä ei Kaustisella eikä Lestijärvellä, jossa mummut eli silloiset neiti-ihmiset asustelivat.

Olen mielelläni nainen ja kaikki sen variaatiot eli tyttö, sisko, neiti, rouva, äiti, täti, mummu. Hyvää naistenpäivää! 

Jk. Kuva löytyi arkistosta ja on peräisin Rauman matkalta syksyllä -11. 

Kolme töitä, neljä vapaata

Tällä viikolla on luvassa taas pitkä-vapaa-viikonloppu ja niinpä lähden keskiviikkoiltana pikavuorolla kohti Varsinais-Suomea ja palaan sieltä vasta sunnuntaina ip. Aion laiskotella, tehdä kävelyretkiä, käydä taidenäyttelyissä jne. Mutta ennen tuota vapaata on kuitenkin kolmena päivänä töitä ja virastotyö kutsuukin jo tunnin kuluttua, joten raitayöpaita on pian vaihdettava johonkin asiallisempaan työvaatteeseen...

Tampere-päivä / tiikeriankkapäivä

Eilinen päivä oli Tampere-päivä. Monenlaista mahtui päivään. Aamupäivällä käytiin parilla kirpparilla, sitten lounastettiin, mentiin porukalla katsomaan Kaikki hyvin -näyttelyä (TAMKin kuvataiteen koulutusohjelman lopputyöt). Näyttely oli jaettu kahteen eri paikkaan eli Mältinrantaan ja Galleria Emiliin. Kuopuksen työ sykähdytti tosi paljon...

Näyttelyn jälkeen juotiin hyvät kahvit raakakakun kera, vähän myöhemmin syötiin mustajuurikeittoa ja sitten me lähdettiin rattailemaan lapsenlapsen kanssa Pyynikin maisemiin ja vanhemmat pääsivät elokuviin. Hyvin pärjättiin, vaikka vähän itkua alkoi loppuvaiheessa kuulua rattaista. Sitten takaisin kotiin ja ruoan lämmitykseen ja olipa ihana lusikoida pienen lapsen suuhun ruokaa, kun suu aukesi kuin linnunpojalla ja mustajuurikeitto ja lihapulla (!) kelpasivat melkein viimeiseen lusikalliseen asti. Ruoan jälkeen leikitystä, elokuvahyllyn tullausta vaarin kanssa ja samassa jo vanhemmat kotiutuivatkin onnellisina, kun olivat päässeet hetkeksi kahdestaan johonkin.

Paluumatka autolla Keski-Suomeen sujui hyvin, iltateetä omassa kotona juotiin puoli yhdentoista maissa.

Jk. Onnittelut kuopukselle tänään olevan syntymäpäivän johdosta! On ihanaa olla myös sinun äitisi...

Ihan vähän kuin Andy Warhol

En osaa askarrella (muuta kuin joulukortteja joulun alla). En osaa piirtää (muuta kuin niitä surullisenkuuluisia pupujusseja, joilla on lappuhaalarit), mutta minusta on kiva leikkiä kuvankäsittelyohjelmilla. Tehdä kollaaseja, muuttaa värejä, lisätä tekstiä, reunustella jne. Työssä käytän paljon omaa kuvamateriaalia, johon sitten lisäilen tilaisuuksien tietoja  ynnä muuta. Saamani palaute on ollut myönteistä, joten jatkan edelleen tällä linjalla. Omissa varastoissani on tuhansia kuvia ja koko ajan niitä tulee otettua lisää joko kameralla, Stevellä tai kännykällä.

Suvirinteen Salli

Tädit tunnetaan yleensä siitä, että heillä on vahvoja mielipiteitä asioista. Onnekseni olen saanut omistaa viisi tätiä, joista nuorin vielä elää. (Viiden tädin joukossa ei ole yhtään ns. kukkahattutätiä.) Tänään tulee sata vuotta kuluneeksi hyvin merkittävän tädin, Salli Johannan syntymästä. Hän oli isäni sisaruksista vanhin. Salli asui Suvirinteen pienessä talossa ja oli koko suvun neuvonantaja, vanhojen asioiden muistaja ja muistelija sekä ihana, omapäinen täti. Onnittelut tuonilmoisiin, jossa on toivottavasti tarjolla kaffia...

En luota Suomi-Filmiin!

Tämä päivä on vapaapäivä ja ainoa ns. aikataulutettu juttu on pääsiäispalaveri työkaverin kanssa iltapäivällä täällä kotona. Palaverin lisäksi aion pestä koneellisen pyykkiä ja siivota pari kaappia. Ja tietysti kutoa sukkaa, lukea, katsoa elokuvan/elokuvia. Eli aion viettää sellaista ihan tavallista laatuaikaa omassa seurassani, kun mies lähti pariksi päiväksi reissuun. 

Tänään haluan jakaa sinulle runon, sillä päivässä olisi hyvä olla runon mittainen aukko ja tila. Runo on jo muutaman vuoden ikäinen.

En luota Suomi-Filmiin,

enkä ulkomaiseen.

Selän alla on tyhjää,

eikä postimies soita kuin kerran.

Eiliseen mahtui kaksi elokuvaa, polttopuita, kirjasto jne

Maaliskuu alkoi kahdella elokuvalla, joista ensimmäinen oli taattua Wallanderia ja toinen melodramaattista Tuliota. Eiliseen päivään kuului myös kirjastoreissu ja Suomen Dekkariseuran kangaskassiin (meillä vakituisena kirjastokassina) kertyi peräti seitsemän kirjaa ja taas muistelin hyllyillä kierrellessäni sen, että lapsuudessani olisi saanut lainata vain neljä kirjaa kerrallaan... Kirjaston jälkeen käytiin vielä ruokakaupassa. 

Eilinen oli vapaapäivä ja mitään muuta mainittavaa ei tehty kuin pienittiin polttopuita ja pestiin koneellinen pyykkiä ja laitettiin jo-pestyt pyykit kaappeihin. Tänään on virastopäivä, virkatodistuksia, sukuselvityksiä, asiakaspalvelua puhelimitse & irlinä sekä sukututkimusta luvassa seitsemän tunnin verran. 

Kevään näköinen maaliskuu

Maaliskuu pyörähti käyntiin ja minä ainakin olen sitä mieltä, että maaliskuu on kevätkuukausi, vaikka eilisen asiakkaan mielestä vasta huhti-ja toukokuu ovat. 

Lopetimme helmikuun eilen elokuvissa. Täällä maalla käy kuukausittain kiertävä elokuvateatteri ja eilisen tarjontana oli ensin Risto Räppääjä ja yöhaukka ja myöhemmin sitten Tappajan näköinen mies. Olin töissä iltaviiteen, mies toi minulle eväät ja ja sitten monarille seuraamaan, miten Viktor Kärppä seikkailee. Menemme varmasti joskus toistekin Kino Metson näytökseen, niin hyvä juttu tuollainen on meille elokuvateatterittomille pikkupaikkakunnille...