Rakeita, juustokakkua, veistoksia

Paluumatka lomasesta arkeen oli värikäs. Oli ollut raekuuroja niin, etttä tien reunat olivat vielä ihan valkoisina / oli rankkasadetta / oli tummia pilviä / oli auringonpaistetta / oli sateenkaaria. Ilmatieteellisten juttujen lisäksi matkaan sopi kahvit pienessä punaisessa kahvilassa, joka sattui olemaan viimeistä päivää auki. Kysyin, onko ensi kesänä sitten taas uudestaan, mutta paikka myydään, joten ei. Ehdittiin onneksi käydä ja juoda hyvää kahvia ja herkutella juustokakkupalasella ja rahkakermakakkupalasella... (Meillä on tapana ostaa kahta erilaista ja syödä puoliksi.) 

Paluumatkaan kuului myös taidetta, kun käytiin Mäntässä Göstassa. Toista tuntia kului kolmen näyttelyn katselussa. Upeita valokuvia, veistoksia, outsider-taidetta. 

Kotona iltaan kuului sauna, vihreää teetä, ruisnappeja kylmäsavulohijuuston kera ja aika heikko suomalainen elokuva (Hiipivä vaara, 1944). Molemmilla oli suuria vaikeuksia pysyä hereillä. Nukkumaan menin jo kymmeneltä, mies vähän myöhemmin. Yhdeksän tunnin yöunien jälkeen on taas virtaa uutta viikkoa varten!

Viisi tulta, yksi maa ja yksi vesi

Olen horoskooppimerkiltäni oinas - samoin oli äitini ja on kuopuksenpoika. Odotan mielenkiinnolla, onko pojassa oinasmaisia luonteenpiirteitä...

Oinaat innostuvat täysillä aina milloin mistäkin. Ainakin vähäksi aikaa. Eli siis ovat fanaattisia ainajonkinasianpuolestapuhujia ja pioneereja. Kunnes into laantuu ja häipyy lähes kuulumattomiin. (Oli monoja tai ei.)
Oinas on tulen merkki. Meillä on nyt pikkuperheessä viisi tulta, yksi vesi ja yksi maa. Ei siis ihme, jos aina välillä hehkuu! Kärtsäämisen vaarakin on suuri, mutta onneksi on kuitenkin vettä ja maata...

Huivissa sen salaisuus, vaikka kuvassa neilikka

Olen aina pitänyt huiveista. Minulla on laatikossa ja koreissa pieniä, keskikokoisia ja suuria huiveja. Kesäisin kotioloissa tulee pidettyä emäntämäisittäin päässä niskaan sidottuna pientä värikästä huivia. Jenkkihuiveja kaulaan solmittavaksi on lukuisia erivärisiä (miehen kanssa yhteisessä käytössä). Sitten kaulassa roikotettavia kapeita ja pitkiä tai leveitä ja pitkiä on mielin määrin. Pashminoita useampi. Kudottuja ja virkattuja vaikka kuinka monta.  Eli huiveissa löytyy. 

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut elvistellä huiveilla. Tarkoitus oli kertoa ahaa-elämyksestä, jonka sain ison ja ohuen huivin kanssa tällä viikolla. Huivi toimi hameeksi kiedottuna saunan jälkeen. Huivi lämmitti ponchomaisesti parin tunnin bussimatkalla, kun torkuin. Tästä lähtien kuljetan jotakin isoa huivia aina matkakassissa. Siitä on moneksi. 

Taide on viiden kirjaimen mittainen sana

Tulin eilen kissavahdiksi pehmoeläinvahdiksi Helsinkiin. Päätin ottaa aimo annoksen kulttuuria ja hyödyntää taas kerran keltaista Museokorttia... Kolmessa paikassa kävin ja neljä näyttelyä näin. Designmuseossa oli esillä suomimuodin ilmiöitä 50-luvulta tähän päivään ja kiinalaista nykymuotoilua. Molemmat olivat kiinnostavia ajan ilmiöitä. Kiinalainen näyttely aiheutti enemmän ahaa-elämyksiä. Kolmaskin näyttely oli (Suomalainen muoto), mutta sen kävin katsomassa jo juhannuslomasella. Taidehallissa oli Jukka Mäkelän näyttely. Nelisenkymmentä työtä, joista osa oli isoja ja osa hirvittävän isoja. Ihan jees. Päivän parasta antia tarjosi kuitenkin Kiasma ja Robert Mapplethorpen valokuvat. Intohimoa, pelkistämistä, erotiikkaa, nautintoa. Ainutlaatuinen näyttely, joka sai sanattomaksi. 

Ilta päättyi saunomiseen ja yhden Kekkonen-oluen nauttimiseen. Tietysti, kun Tehtaankadulla kerran oltiin ja ollaan...

Jääkaappimagneetit ja ystävyys

Lomasen keskiviikkopäivään kuului lounas hyvän ystävän kanssa. Viimeksi nähtiin pari vuotta sitten, joten nyt oli kerrottavaa kummallakin vaikka kuinka paljon. Tavallaan jatkettiin keskustelua siitä, mihin jäätiin elokuussa 2013... Ja mistä kaikesta me sitten puhuttiin - kasvisruuasta, häistä, muutosta, kummankin työtilanteesta, työkavereista, vauvasta, lapsista, asumisesta, urkujensoitosta, jääkaappimagneeteista yms. Toivottavasti yhteys säilyy edelleen,  kun nyt asutaan vuosien jälkeen taas samassa maassa. On ainakin mahdollisuuksia tavata useammin.

Päivän päätteeksi kävin kahdella kirpparilla. Rahaa hupeni kaksikymmentäseitsemän euroa, mutta olipahan tavaramääräkin aika iso: 3 viinilasia, tosi iso Marimekon pöytäliina, äänikirja, sammakkokirja, voikasari, juomapullo, Teeman muki, kaksi kautta Officea, Olavi Hurmerinnan kirja, Brion vauvapussilakana ja Ivana Helsingin tyynyliina. Kuopus saa kaksi viimeksimainittua! 

Koirat ja minä

Tänään on taas teemapäivä ja tällä kertaa Koirien päivä. Suhteeni koiriin ei ole mitenkään lämmin, sillä voin tunnustaa pelkääväni ainakin sellaisia koiria, jotka tulla vöyhöttävät kieli suupielestä roikkuen. Pienet kiltit koirat on ihan jees.

Lapsena kyläkuvassa oli kaksi tiettyä koiraa. Viitalan Vekku oli kiltti ja rehtorin Otto taas jotakin muuta. Molemmat olivat samaa rotua eli kansalliskoiria, suomenpystykorvia. Naimisiin mennessäni  uudessa suvussa oli saman rodun edustaja eli Ressu. Ressusta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Rauha hänen muistolleen.

Kuvan koira on nimeltään Napoleon eli tuttavallisemmin Nappe. Sain sen kuopukselta. Napen kanssa voin viettää teemapäivää näin lomasella. Nappe ei hauku, sitä ei tarvitse ulkoiluttaa ja se vaan on ja ilahduttaa.

Jk. Ihmisiä on ainakin kahdenlaisia. On koiraihmisiä ja kissaihmisiä. Minä kuulun jälkimmäisiin. Kuulun niihin, jotka ovat tavanneet Helmin.

Päähänpilkahduksia

Juhlien jälkeen edessä on arki, mutta lomanen jatkuu vielä sunnuntaihin asti. En ole siitä ollenkaan pahoillani, sillä nyt on aikatauluttamattomia päiviä, jolloin saa seurata mielijohteita ja päähänpilkahduksia. Mennä tai olla. 

Eilen illalla tuli viesti häämatkalaisilta. Loma Roomassa oli alkanut ja tällä kertaa kyse ei ollut elokuvasta vaan ihan irl-elämästä. Mielijohteita ja päähänpilkahduksia on sielläkin luvassa, kun poikani ja miniäni tunnen aika hyvin...