Hiljaa hiipii joukko varpahillaan kotikoloihinsa!

Eilen ne alkoivat, ne joulukoristeiden kokoontumisajot ja lopputuloksena koristeet päätyivät varikolle melkein vuodeksi. Kyntteliköt, tähdet ja uskotoivorakkaus sammutettiin. Kettulan valot palavat vielä tähän aamupäivään asti ja sitten niidenkin on aika simahtaa. Yksi poikkeus on: sovittiin, että joulukuusi saa vielä viikon jatkoaikaa. Saa olla nuutinpäivään asti! 

Hoosiannatontuilla on eri varikko kuin muilla koristeilla eli eteisen vihreän senkin alakaappi. Ne otetaan esille ensimmäisinä. Ovat laatikossaan kuin sillit suolassa, mutta hipi hiljaa kuitenkin, sillä en ole kuullut mitään hoosiannalaulua eteisessä, vaikka olen yrittänyt kuunnella tarkasti...

Pienten näkyjen puolesta

Kirjallisuudessa ja muussa mediassa saattaa usein törmätä (kuv.) ajatukseen, kuinka joku oli suurten näkyjen mies. Pieni kapinoitsija ja naisasianainen minussa herää ja niinpä jäin pari aamua sitten miettimään, miksi ei puhuta pienten näkyjen naisesta tai miehestä? Miksi kaikki suuri on jotakin hienoa ja tavoittelemisen arvoista? Maailman sivu on varmaankin ollut naisia ja miehiä, jotka ovat pienillä ajatuksillaan ja unelmillaan saaneet liikkeelle vaikka mitä - elinaikanaan tai postuumisti. Eläköön pienet näyt! 

Agenda, missio ja visio

Kävelin eilen kirjastoon lainaamaan lukemista ja lukaisin siellä pari lehteä, joissa oli tutut tammikuun aiheet eli keventäminen, laihdutus ja taaskerrankeventäminen. Näillä aiheillahan irtonumeroitakin myydään tässä vaiheessa vuotta ja Uusi Elämä on monella vain toteuttamisen matkan päässä, kunhan lehti on ostettu...

Jäin sitten pohtimaan, että kun kerran juuri nyt on ilmestynyt/ilmestyy kirja Tiedostavan siemailun taito, olisiko aihetta yrittää noudattaa myös tiedostavaa mutustelua. En usko kieltoihin, en kieltäymyksiin. Siis en usko enää. Ehkä oman kropan hyväksyminen ja siinä samalla sen rakastaminen voisi saada miettimään, mitä sille haluaa tarjota. Ehkä se olisi tämän vuoden agenda, missio ja visio. 

Hitaiden aamujen ylistys

Vuosi on alkanut pitkään nukkumisella. Nytkin kello on jo yli yhdeksän ja meillä on aamu vasta alkamassa eli puuro on hautumassa ja kahvinkeitin napsautusta vaille valmiina - ja minä olen vielä peiton alla...

Vuosi on alkanut elokuvien lisäksi myös lukemisella. Lars Sundin kirjasta on kolmannes jo luettu, mutta Katja Kettu lähti lähes korkkaamatta kirjastoon takaisin. (Sori vaan, mutta ei kolahtanut tämä kuten ei se Kätilökään...) Tavoitteena oli lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat ja Jalosen, Mäkelän ja Järvelän kirjat luinkin vuoden lopussa. Rauhalan kirjan olin lukenut jo aikaisemmin. 

Jk. Kuvituskuva löytyi arkistosta. 

Sukankudin, piilosana ja pikkurakas

Uudenvuodenpäivän elokuvamaratonin aikana minulla oli kudin taas pitkästä aikaa hyppysissä. Tuon verran sain tehtyä tai siis eilen jatkoin ja en kaikkien elokuvien aikana kyllä edes kutonutkaan. Tosiasia on, etten ole kovin nopea tuossa(kaan) puuhassa, mutta eihän minulla mihinkään ole kiire! 

Eilisen ilahduttavia asioita oli se, että saatiin piilosana valmiiksi ja se, että töissä oli tehokas asiakaspalvelupäivä. Puhelin soi, väkeä kävi ja sähköpostiin rapsahteli viestejä. Ai niin,  päivän ihanimmat sähköpostit saatiin pikkurakkaalta...

Lunta tupaan tai ainakin pergolaan

Lunta satoi eilen ja yöllä ja sitä on kertynyt jo kunnioitettava määrä. Kävin nappaamassa äsken kuvan, kun Mies oli/on lumitöissä. 

Eilen oli ihan erikoisen hyvä päivä. Saunattiin päivällä. Katsottiin neljä elokuvaa (3 x Palmu, 1 x Niskavuori). Syötiin muun muassa juustokakkua, nakkeja ja ranskalaisia ja suklaakonvehteja. Kuunneltiin radiosta illalla klassista musiikkia. Käytiin alkuillasta tekemässä yhdessä lumityöt. (Sohvaperunaelämän vastapainoksi voisi sanoa, että ennen päiväsaunaa spinnasin kahden kotikatujakson verran eli kahdeksankymmentä minuuttia...)

En lupaa mitään

Hyvää ihkauutta vuotta! Olen äärimmäisen huono lupailija tai siis lupauksien toteuttaja, että en tehnyt niitä ollenkaan. Entisetkin on vielä toteuttamatta... Tänäkin vuonna aion liikkua, ajatella, pohtia, lukea ja viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa siellä ja täällä. (Nuo ovat aikomuksia ja siksi helpompia kuin lupaukset.)

Vuosi 2018 oli hyvä vuosi. Hyviä lomaspätkiä, kivoja muistoja, onnellisuutta, ihania uutisia ja onnistumisia töissä. Olen tyytyväinen ja kiitollinen.