Teet nautittihin

Eilen saimme poikalapsen viikonloppukyläilemään. Päätimme juhlistaa sitä juomalla teetä. Paikaksi valikoitui viihtyisä teehuone. Joimme kaksi kannullista tosi hyvää vihreää teetä ja söimme makoisaa matcha-raakakakkua, muhkeaa porkkanakakkua ja pehmeänsuloista valkosuklaavadelmajuustokakkua. Yhtä lajia kerrallaan kolmella lusikalla ääniä kohti. Lusikasta tulikin mieleen, että se juuri oli hyvän paikan ainoa ja pieni miinus... Kakkupaloja ollaan totuttu syömään mieluummin kakkuhaarukalla kuin lusikalla. Jopa kotioloisaa, vaikka mitään hifistelijöitä ei ollakaan. 

Sain eilen tiedon

Eilen sain tiedon yhden kirjoittavan ystäväni kuolemasta. Hän ehti julkaista kaksi novellikokoelmaa ja kaksi romaania. Molemmat novellikokoelmat on Laurilan hyllyssä ja toisen välissä on muutama kirje siltä ajalta, kun olimme kirjeenvaihdossa.

Yli kaksikymmentä vuotta sitten vaihtelimme kirjeitä, joulukortteja ja huomioita. Sitten se jotenkin jäi. Sosiaalisen median kautta löysimme vielä toisemme uudestaan. Eilen aloin miettiä, että siitä onkin pitkä aika, kun hän on viimeksi päivittänyt mitään kuulumisia. Fb-sivulta löytyi tieto, että muutama viikko sitten maaliskuisena tiistaina hän oli kuollut. Tiistaina tietysti, kuten tuon kirjan nimi kertoo... 

Emme tavanneet koskaan muuten kuin kirjainten välityksellä.  Kiitos ystävyydestä! 

Mitä se yritti myydä?

Huumori kuuluu elämään ja erityisesti arkeen. Tilannekomiikka ja nopeat älynväläykset on ehdottomasti huumorin parasta puolta. Kuva on Turun linnan lapsiparkista, jossa tuona hetkenä ei ollut yhtään lasta. Tai siis eihän se oikeastaan ole, mutta eräs tuttu oli kerran postannut omalle fb-sivulleen kuvan, jossa hänen kolme lastaan oli parkissa. Kätevää! 

Eilisestä oli aikomus kertoa... Vastasin töissä puhelimeen ja menin eteiseen puhumaan. Työkaveri kysyi sitten puhelun loputtua: Mitä se yritti myydä? Vastasin: Näkyvyyttä. Työkaveri nauroi ja hetken kuluttua minäkin. - Tuo tuskin avautuu kenellekään muulle kuin meille kahdelle, mutta hauskaa oli! 

Paneeliverhohuone on kuin tehty paneelikeskusteluja varten!

Yhtenä päivänä kerroin Laurilan väreistä. Verhot jäivät mainitsematta. Emme ole koskaan olleet valoverhokansaa. Verhoissakin pitää olla juju, idea ja usein myös huumoria. Keittiössä on usein ollut nallepuhverhokappa ihan sen vuoksi, että lapsenlapsen syöttötuoli (ja nykyisin juniortuoli) on ikkunaa vastapäätä ja pojasta on ollut hauskaa tunnistaa verhosta hahmoja.

Pulloverhot eli jaffaverhot on olkkarissa. Läpi vuoden lukuun ottamatta jouluaikaa ja kesäkautta. Kokonsa puolesta lähes paneeliverhot ja se johtui siitä, että kangas oli aika kallista ja tajusin, että puolittamalla saa kahteen ikkunaan yhden ikkunan hinnalla. Paneeliverho-olkkarissa voi pitää paneelikeskustelua yllä vallan mainiosti...

Hyödyllinen, pistävä ja tarpeellinen

Tuikitavallinen tiistai voi olla ja onkin myös jotakin muuta kuin sitä tavallista tuikia. Tämä päivä on Kansainvälinen hakaneulojen päivä. Tiesitkö, että hakaneulalla on eri puolella maata eri nimiä? Törmäsin (kuv.) ainakin seuraaviin: pinnaneula, taipperineula, säppineula, koppineula ja lukkoneula. Lukkoneula on noista minulle tutuin. 

A, B, C...

Hyvää Mikael Agricolan päivää! Mikael oli vaikka mitä - Turun piispa, suomen kirjakielen ja kirjallisuuden isä. Siis tosi tärkeä mies, jota ilman ei olisi tällaisia blogejakaan ainakaan suomen kielellä...

Kuvassa on uusin kirpparilöytö eli täydennysosa vanhoihin retropalikoihin. Nyt voimme viestiä keittiön pöydälle vaikka kuinka pitkiä juttuja... Löytö tehtiin Mikael Agricolan päivän aatonaatonaattona.

Arkistosta, huomenta!

Kuva-arkistosta löytyi kuusi vuotta vanha kuva, joka nauratti jo silloin ja tekee sitä samaa vielä nyt. Kuvauskohteena on kuopuksen ostama ananas ja esikoisen uudet rillit. Huvittava yhdistelmä kaiken kaikkiaan, vai naurattiko sinua?

Arkisto on hyödyllinen, sillä nyt huomaan, että tuota pöytäliinaa ei olekaan tullut pitkään aikaan käytettyä. Ehkäpä sen vuoro olisi, kun seuraavan kerran mietin kangaspöytäliinavaihtoehtoa keittiön pöydälle...