Eilen sain tiedon yhden kirjoittavan ystäväni kuolemasta. Hän ehti julkaista kaksi novellikokoelmaa ja kaksi romaania. Molemmat novellikokoelmat on Laurilan hyllyssä ja toisen välissä on muutama kirje siltä ajalta, kun olimme kirjeenvaihdossa.
Yli kaksikymmentä vuotta sitten vaihtelimme kirjeitä, joulukortteja ja huomioita. Sitten se jotenkin jäi. Sosiaalisen median kautta löysimme vielä toisemme uudestaan. Eilen aloin miettiä, että siitä onkin pitkä aika, kun hän on viimeksi päivittänyt mitään kuulumisia. Fb-sivulta löytyi tieto, että muutama viikko sitten maaliskuisena tiistaina hän oli kuollut. Tiistaina tietysti, kuten tuon kirjan nimi kertoo...
Emme tavanneet koskaan muuten kuin kirjainten välityksellä. Kiitos ystävyydestä!
No jopas osui lähtöpäiväksi tiistai, tilattu juttu=)
VastaaPoistaOsuvaa oli...
PoistaJotain...kaunista tuossa, että hänen lähtöpäiväkseen osui tiistai.
VastaaPoistaMuutoin olen aina, koululaisesta asti, ollut sitä mieltä, että tiistai on viikon turhin päivä, sillä ei mitään tarkoitusta. Ja toisaalta - ethän nyt käsitä väärin - tämäkin sinun saamasi surullinen uutinen vain vahvistaa sen, että tiistai on... En edelleenkään pidä tiistaista.
Siitäkään huolimatta, että elämäni tärkein ja rakkain asia on tapahtunut tiistaina: Poika syntyi tiistaina :)
Meidänkin poika syntyi tiistaina! <3
PoistaHyvä kun voi ystävystyä vaikka ei näe toista.
VastaaPoistaMulla on mukavia nettiystäviä, face ja nää blogit.
Olet oikeassa Tuija - ystäviä voi olla, vaikkei koskaan olisi nähnytkään. Tai vaikka näkisi vain harvoin.
PoistaOlen menettänyt monta "live-ystävää" sairastuttuani ja saanut uusia tilalle ja saanut myös paljon ihania ystäviä täältä blogimaailmasta. Ja kun pitää mielen avoimena, saa lisää ystäviä täältäkin :)
Toki näkemättömiä ystäviä voi olla, kuten myös näkymättömiä ystäviä... :)
Poista