Ottamuksia

Silloin ennen vanhaan (kun kirjoitin Ennenvanhaan), kehitin termin kännykällä räpsäistyille valokuville ja se oli ottamus. Ne on sellaisia räpsyjä, joiden tarkoitus on ollut hetkellinen ja informatiivinen ja joista ei ole ollut aikomus tulla juuri mitään muuta. Ottamuksia saavat olla edelleenkin.

Eilisillan ottamus on Katajanokan maailmanpyörän vierestä tai tarkemmin sanottuna pop up-kahvilan ja pop up -puutarhan naapurista. Laiva näytti joltakin merirosvolaivalta ja kuitenkaan laiva ei ollut se juttu. Sumu tai usvamikälie oli jotakin ihan outoa ja kummallista. Tuossa vaiheessa se on vasta tulossa, mutta vähän myöhemmin sumu kietoi kaiken sisäänsä. Jonkin aikaa kului aikaa ja sitten taas oli aurinkoa ja kaunis ilta.

Yöttömän yön jälkeisenä aamuna

Tunnustan viettäneeni urbaania juhannusta, johon tosin kuului juhannuskokko. Aina on sanottu, että Helsingissä ei ole ketään juhannuksena ja voin nyt todeta sanonnan vääräksi. Kaivopuistossa oli porukkaa vaikka millä mitalla! Hiljaista kyllä oli kaduilla alkuillasta ja talojen julkisivuja, mielenkiintoisia koristeita ja kauniita ikkunapieliä oli mahdollista kuvata jopa ihan kadun keskellä seisten. 

Opiskeluaika on tullut mieleen, vaikka silloin en viettänytkään täällä yhtään juhannusta. Syy nostalgiaan löytyy jostakin muualta ja se ei ole kaurapuuro (ai niin, sieltä löytyykin totuus!) vaan murukahvi. En ole juomani enkä keittämäni kahvin suhteen ollut koskaan mikään nökönnuuka/nöpönnuuka/nokonnuuka/noponnuuka (valitse itsellesi sopivin vaihtoehto). Opiskeluaikana join murukahvia ja nyt ostin vuosikymmenien jälkeen sitä ja sehän maistuu maitotilkan kanssa hyvältä! 

"Minun mielessäni on juhannus ja juhla ja mittumaari..."

Hyviä perinteitä on turha katkaista tai lopettaa. Rakastan tätä juhannusrunoa niin paljon, että olen joka juhannuksena sen laittanut blogiini. Tauno Palon lauluesitys saa kyyneleet silmiin ja teki sen taas, kun  kymmenen minuuttia sitten kuuntelin... - Hyvää juhannusaattoa! Otsikon lainasin tänään Eino Leinolta...

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,
lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:
No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.
Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.
Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:
No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.
"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti
suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.  

Pilkkuja paperilla ja auringossa

Äidinkieli oli aina lempiaineitani koulussa. Jossakin vaiheessa koin ahaa-elämyksen ja siitä lähtien kirjoitelmat syleilivät maailmaa entistä enemmän. Sanojen mahti ja valta vei mukanaan. Siinä kävi vain sillä tavalla, että jotenkin kielioppi ja oikeinkirjoitus jäivät lapsipuolen asemaan. Pilkkusääntöjä en oikeastaan oppinut. Osaan kyllä ihan nuo perinteiset pilkkujen paikat, mutta joitakin on ihan pakko tarkastaa ja tiedän, että osa jää silti väärille paikoille tai puuttuu kokonaan. En ole siitä kuitenkaan enää vuosiin / vuosikymmeniin ottanut paineita. Semminkin kun kielioppimaailma on muuttunut suvaitsevammaksi. Onneksi. 

Nyt tekee mieli suklaata!

Meissä suomalaisissa on sisäänrakennettuna joku sellainen ihmejuttu, joka liittyy laiskottelun, syömisen ja juomisen selittelyyn. Ei voida sanoa, että nyt en viitsi tehdä mitään just tänään. Sanotaan mieluummin, että oli kyllä niin hektinen päivä eilen, että olen ansainnut tänään luppopäivän. Sama juttu syömisen selittelyn kanssa. Eilen söin niin niukasti. Kulutan kyllä niin paljon noissa töissä. Ja etenkin juomisen analysointi saa luovuuden liikkeelle. Oli niin rankka päivä. Olen ansainnut yhdet. Täytyy saada ajatukset muualle. Jos kokeilisi sanoa, että tekee mieli juoda lasillinen tai kaksi  tai viisi lasillista viiniä, haluan nyt syödä rivillisen / puoli levyä / levyn suklaata. Voisiko sanoa? Romuttuisiko siinä koko suomalainen selkärankasisu niksnaks? Suosittelen kokeilemaan ja vaikka aluksi ihan varovasti puoliääneen...

Jk. Otsikko oli testaus. Tulit lukemaan, hyvähyvä!

Ajattelu on aivoissa tapahtuva prosessi, jonka avulla eliö yrittää hahmottaa, jäsentää todellisuutta

Jos lasketaan, että valveillaoloaikaa on päivittäin sellainen 16-18 tuntia (vauvoilla huomattavasti vähemmän, tosin esikoinen nukkui kolmekymmentä vuotta sitten vähemmän mitä oppikirjoissa sanottiin, sillä hän oli virkku lapsi jo silloin), ehtii ajatella aika paljon sen päivän mittaan. Käytän usein lausetta Ajattelen sinua, jos lähimmäiselle on sattunut jotakin murheellista, odottamatonta, yllättävää. Ja ihan oikeasti ajattelenkin. En sano sitä vain tavan vuoksi, en siksi, että pääsisin pois tilanteesta.

Tänään lupaan ajatella useaa ihmistä. Lähellä ja kaukana. Tosi nuorta ja tosi vanhaa. Olkoon tämä juhannusviikon tiistai rakastavien ajatusten päivä...

Tänään samaistun pieniälyiseen nalleen

Tänään on Maailman tuulipäivä, mutta toivon, ettei universumi ja tuulten jumalat ota teemapäivää niin vakavasti, että järjestävät ennennäkemättömiä teemaesityksiä. Rajansa kaikella. Viime aikoina on ollut tuulisia päiviä jo muutenkin aika monta. Eihän tuulessa itsessään mitään vikaa ole, jos se ei riehuessaan tekisi niin paljon tuhoja. 

Tuulipäivän kunniaksi pieni lainaus pieniälyiseltä nallelta, joka asuu Puolen hehtaarin metsässä ja joka keksii mielellään loruja ja pohtii paljon. Ai niin, minähän itse muuten asun myös puolen hehtaarin tontilla...

Ham-dam-dam-di-di-dam
Ham-dam-dam
On nyt päivä aika tuulinen
jopa lehdet puiden kuuli sen
se näin käy alta juurien
kohta nousen lentohon
tämä siis on nyt aika varmasti
on niin tämä aivan selvästi
voi ei, tämä päivä tuulinen on, niin on
on siis, tämä aika varmasti niin
tämä aivan selvästi voi
tämä päivä tuulinen on, niin on