Lipstikka karkottaa noidat, ruton, käärmeet, rotat - ja keitossa nälän

Lipstikkakeitto (4-6 annosta)

0,5 l lipstikanlehtiä

12 dl kasvislientä

2,5 rkl vehnäjauhoja

1 sipuli

2 rkl voita

1 dl kermaa

suolaa

1. Hienonna sipuli ja kuullota voissa kattilassa.

2. Lisää vehnäjauhot ja kasvisliemi. Sekoita tasaiseksi.

3. Silppua lipstikan lehdet liemeen. Kypsennä miedolla lämmöllä 10 minuuttia.

4. Lisää lopuksi kerma ja mausta suolalla. Soseuta keitto ja tarkista maku.

(Helsingin Sanomat, Kesäkeittiö 2007)

.......

Tästä keitosta meillä alkaa kesä. 

On alkanut 26.5.2007, 30.5.2008, 25.5.2009, 2.6.2010, 23.5.2011, 24.5.2012, 18.5.2013 ja 24.6.2014. 

Reseptivihkosen yläreunaan sopii vielä päivämääriä ja tänään siihen kirjoitetaan 7.6.2015.

Jk. Kuvan kukkakimpussa ei ole lipstikan lehtiä, vaikka siltä näyttääkin. Lupiinin lehdet toimivat mainiosti täydennysvihreänä. (lat.huom.)

Hyvässä päivässä on yhdeksän kirjainta ja vaikka mitä muuta

Eilen oli hyvä päivä. Tapasin adoptiosiskoni kahvikupin ääressä kaupungilla, löysin suvun pienimmälle pari vaatetta jo-kohta-pidettäväksi ja hiekkakakkumuotin odottamaan tulevia kesiä, pergola sai kesäkukat, luovuin monesta tavarasta, otin paljon pihakuvia, leivoin illalla makoisia kaurarieskoja ja ajattelin monenvärisiä ajatuksia. Tälle päivälle on luvassa ainakin jonkinasteinen siivous, pihailua ja sinimökkisiivousta.

Hyödyke, haitake, tarvike vai turhake?

Kirjoitin pari viikkoa sitten kyseenalaistamisesta ja siitä, että kesän aikana on aikomus luopua monesta tarpeettomasta jutusta. Siivouspäivästä se alkoi ja laitoin meille aikaa elokuun loppuun asti. Aikatavoitteen lisäksi laitoin määrätavoitteen, joka kyllä kuulosti aluksi todella hurjalta. Tuhat tavaraa/kappaletta/nimikettä kesän aikana kiertoon! Eilen tein inventaariota ja huomasin, että olimme  täsmälleen aikataulussa. Tuhat on yhtä kuin kymmenen päivää kohti. Suurin osa on lähtenyt lahjoituksina kirpputoreille, jotakin olen myynyt ja jotakin antanut huspois. Tällä hetkellä luku on 132. Ja tietysti minulla on tuohon tarkoitukseen pieni vihko! Raportoin asiasta enemmän kesän mittaan - halusittepa tai ette... :)

Uni alkaa uulla ja päättyy aamuun

Illalla ennen nukahtamista luin Ulla-Lena Lundbergin Kuninkaan Annaa parikymmentä sivua. Kirja on toistamiseenkin luettuna erittäin hyvä. En nähnyt yöllä unia Kökarista, en silakkanelikosta, en meren ahavoittamista kasvoista. En muista, mitä näin. Tai hetkinen, näin unta, jossa pikkuveljeni soitti naapurin tytön kanssa muovisilla klarineteilla, jotka oli saatu Amerikan sukulaisilta ja sen jälkeen he kattoivat ruokapöytää siellä naapurissa ja pudottelivat vahingossa lattialle keitettyjä kuoriperunoita, jotka tallaantuivat kaikkien jalkoihin. Omituista, absurdia. Ei mitenkään epätavallista, kun minun unistani on kyse.

Toisto, Eppu ja Tellu

Tänään on Toiston päivä. Alkuperäinen idea siitä, että tänään todellakin toistetaan monia asioita, on minun mielestäni ei-toimiva ja väkisinväännetty. Joka päivähän on jo muutenkin toistamista täynnä. No, voihan tuon(kin) taas käsittää ja tulkita erilaisten silmälasien läpi... Siispä, tunnettehan Toiston? Toisto on Epun ja Tellun pikkuveli Tenavat -sarjakuvasta. Eppu on se, joka kantaa perässään koko ajan riepua. Tellu taas on se äkäinen ja väkivaltainen tyttö, joka on tulenpalavasti rakastunut Amadeukseen. Toisto esiintyy vanhemmissa stripeissä aika vähän. Toisto on se haalareihin pukeutunut leikkikoululainen, joka istuu äitinsä pyöräntarakalla ja leikkikouluun matkataan yleensä hirveällä vauhdilla. Toisto vaihtelevasti pysyy ja ei pysy kyydissä mukana. - Tämä aamu oli siis sarjakuva-aamu. Jännityksellä odotan, mitä huominen tuo tullessaan...

Viikkovillissä joka viikko

Pätkätyöläisenä (vertikaalisesti haasteellisena työläisenä?) kaikkein vaikeimmaksi asiaksi on osoittautunut viikonpäivien hahmotus aamulla herätessä. Niin tänäkin aamuna. Havahduin unesta varttia vaille seitsemän ja heti mietin, mikä päivä nyt mahtaa olla. Maa ja valuutta eivät olleet kadoksissa... Ei tuntunut sunnuntailta. Ensin ajattelin, että maanantai, mutta ei voi olla. Eilen jo oli ja olin töissä kymmenestä viiteen ja kokouksessa kuudesta kahdeksaan. Täytyy olla tiistai ja onkin! Helpotuksen huokaus! Tehtävä suoritettu!
Olisin tietysti voinut vielä jatkaa kaikessa rauhassa nukkumista, mutta unihiekka oli jo ehtinyt karista silmistä ja päätin tulla sohvannurkkaan näpyttelemään. Tästä se uusi päivä taas alkaa...

Toukokuu päättyi kahdella elokuvalla

Eilen katsoin kaksi elokuvaa. Ensimmäisenä oli Philomena, josta olin kuullut paljon hyvää. Kuulopuheet osoittautuivat oikeiksi ja elokuvassa säilyi mahtava ote loppuun asti. Sopivasti uskontoa, sanakäänteitä, eri kulttuurien vaihtelua, hyvät näyttelijät - tosin alussa ajattelin, että Steve Coogan ei sovi tuohon rooliin, mutta sopi kuitenkin. 

Saunan ja iltakaakaon (eipä siis kangistuta kaavoihin, että iltaisin juotaisiin aina teetä!) jälkeen katsoin Love Storyn ja ajattelin, että tuskin nenäliinoja tarvitsen, vaikka nyyhkyleffasta onkin kyse ja olen sitä joskus kyynelsilmin muutamaan kertaan katsonutkin. En tarvinnut. Onkohan minusta vanhemmiten (nyt 56) tullut kyyninen ja kalsea? Elokuva oli lattea, lälly ja näyttelijäsuorituksetkin vähän niin ja näin. Tosin yllätyin positiivisesti siitä, että Ali MacGraw hallitsi monta ilmettä, sillä Sodan tuulet -sarjassa hänellä oli niitä enää kolme jäljellä...

Jos olisin Oikea Elokuvakriitikko, pitäisi minun tietenkin antaa arvosanoja tai pisteitä. No, annan joka tapauksessa. Philomenalle 9,5 ja Love Storylle 6. Keskiarvoksi siis tulee 8-.