Vuoden viimeiset rivittelyt

 

Sarjastamme Minä pidän rintanapeista (ja senhän te olette huomanneet) sen yksi turkulainen versio. Sopisi ehkä paremmin huomisen kuvaksi, kun silloin on vuosi alussa. Harmi vaan, kun olen siihen jo suunnitellut ihan toisenlaisen kuvan… Napin sarkastinen sävy huvittaa minua kovasti ja olin iloinen, kun löysin sen ilmoitustaulultani kaiken sälän alta.

Vuosi 2021 jäänee mieliin toisena rajoitusvuotena, mutta onneksi välillä on suitsia päästy hölläämään. Tämän vuoden paras juttu oli ehdottomasti koko klaanin yhteinen mökkiviikko! Se oli niin paras, että tulevan vuoden kesälle ollaan varattu taas yhteinen viikko ja ihan samalta mökiltä. Heinäkuuta odotellessa…

Koronaan löytyi varaosia!

Eilen kirpparilla törmäsin (kuv.) kahden euron pikkupussiin, jonka päätimme oitis lauriloittaa. Korona -pelihän meillä on ollut jo vuosia ja kaiketi siinä on kaikki nappulatkin tallessa, mutta ei vara venettä kaada! 

PPP eli Perinne pitää pintansa

Saanko esitellä: Joulunalle. Nalle muutti Laurilaan joskus monenmonta joulua sitten ja kun se aina istui sohvannurkassa tai jossakin olohuoneen tuolilla, tunsin jouluni alkavan. Perinne pitää edelleen pintansa ja Joulunalle kömpii jossakin vaiheessa varaston joulukoristelaatikosta esiin. Väliajan eli loppiaisesta aatonaattoon se on laatikossa hyvinkin ahtaasti. Joskus kuulemma vietti väliajan pää alaspäin, mutta siitäkin toipui ihmeen helposti. Sitkeää tekoa nuo nallet! 

Näen piipusta kun savu kohoaa!

Eilen leikin Leipuri Hiivaa ja Leipuri Kuivahiivaa. Molemmat leikit onnistuivat hyvin. Kun tonttupullia ei tullut leivotuksi ennen joulua, tein niitä parin päivän viiveellä. Ei kai se haittaa!  Kiittelin taas mielessäni Kuopuksen kotsaopettajan reseptiä/vinkkiä, sillä tonttuja on helppo ja hauska leipoa. - Perunarieskoja meillä tehdään usein, jos muusia sattuu jäämään kattilan pohjalle. Niin tälläkin kertaa.

Jk. Tarkennus: Tuossa eilisessä leikissä ei savu kyllä kohonnut, kun käytin sähköistä uunia. Savu ei kohonnut edes leipurin päästä. 

 

Stefanos Nauvolaisen pizza

Eilen sitten tehtiin sitä pizzaa. Mies (jota on kutsuttu ystäväpiirissä Pizzamieheksi) teki taikinan ja minä ripottelin päällykset. Toinen pizza, jota ei kuvattu, oli ihan tavis eli tomaattia ja mozzarellaa. Tämä kuvattu on meidän elittiversio, jota tehdään harvoin. Ainekset: kylmäsavulohta, sipulia (punasipuli olisi vielä parempi, mutta sitä ei ollut), tuorejuustoa (nyt yrtti-) lämpäreinä ja tuoretta/pakastettua tilliä. Oli muuten sikahyvää, vaikka ehkä tuo ilmaisu on korvamerkitty lihansyöjille…

Jk. Alkuperäinen nauvolaispizza tuotiin eteemme elokuussa -13, kun pysähdyimme Utön matkalla Nauvoon. Se jäi mieliin. - Ja tapaninpäivä on ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen muistopäivä.

Hajatuksia 8

Tämä on se päivä, josta jotkut käyttävät nimeä tapsa. Minä en, en missään tapauksessa. Meillä tämä päivä on kulinaristisessa kalenterissa ollut jo vuosia/vuosikymmeniä pizzapäivä. En tiedä sitten, onko se kuitenkaaan parempi nimi…

Tälle päivälle suunnittelin ns. Pitkää Lenkkiä, joka tarkoittaisi vähintään kymppiä. No, pakkasmittari näyttää kahtakymppiä, joten en ainakaan ihan aamusta lähde liikkeelle.

Jk. Kuvassa on muutama joululahja. Lisäksi paketeista löytyi muun muassa partaöljyä, metsäpölyä, kaunis heijastin, kaukokalenteri, kuumankiponsuojat, kädestäennustamiskortit, muistilehtiö ja mieluinen kirja. Olimme olleet yllättävän kilttejä.

Mistä tuntee Laurilan joulun?

Siitä, että jouluaamuna saa nukkua pitkään, eikä kukaan hätistele ylös sängystä. Nukuin/torkuin puoli kymmeneen asti. Siitä, että tuosta nukkumismaratonista johtuen aamupalaa syötiin kahdessa vuorossa. Mies söi aikaisemmin puuroa ja soppaa ja toisessa vuorossa minun kanssani lohi-seitanleipiä teen/kahvin kanssa. Siitä, että iltayhdeksältä käveltiin eilen hautausmaalle viemään kynttilöitä. Oli muuten vaikuttavan näköinen kynttilämeri tuossa kuolleiden kaupungissa. Siitä, että ruokaa ja herkkuja on ruhtinaallisesti tarjolla. Pysyimme kuitenkin aika kohtuudessa ja nukuimme yömme vatsanpuruitta. Siitä, että kaupasta ostamani hyasintit ovat vielä ns. vähän vaiheessa. Kuljetan niitä ilmalämpöpumpun lähelle saamaan aukenemishoitoa ja sitten taas takaisin eli pienesti huijaan. Siitä, että toisen kanssa tuntee itsensä rakastetuksi juuri tällaisena kuin on. Neljäskymmenes yhteinen joulu - vähemmästäkin sitä herkistyy…

Jouluaattoaamun tunnelmaa

 

Jouluaattoaamuun herättiin kuudelta - kuunneltiin radiota, ihailtiin jouluvaloja ja torkuttiin vielä jonkin aikaa. 

Koti on jouluinen. Kohta pitää laittaa joulupuuro ja sekahedelmäsoppa kiehumaan, kunhan aamupala on syöty. Menen vielä aamupäiväksi virsikirjatöihin ja kuuntelen joulurauhan julistuksen töissä. Sitten hartailun jälkeen jään kunnon jouluvapaalle. 

Hyvää joulua sinulle ja sinulle ja sinulle! Tai sanotaan suoraan, että ihan jokaiselle, joka sattuu eksymään tänne tai tuntee tien jo entuudestaan. Olette tärkeitä! 

Nappi kertoo

Olen ollut koko pitkän ikäni (62 ja puoli vuotta) rintanappi-ihminen. Makuuhuoneen valkoisessa Helmerissä on varastoituna kymmeniä erilaisia hauskoja nappeja. Viime vuosina olen käyttänyt niitä aika harvakseltaan. Oman huoneeni ilmoitustaululla on tämä iso punainen, joka pääsi tämän aamun kuvaksi. Se kuvaa mielestäni minua. Niin no, ehkä oikeampi muoto olisi notkeahko ja sekin piirre on varsin myöhäsyntyinen.

Raivauspäivä

Eilen meillä raivattiin, ei raivottu. Kumpikin teki suunnilleen koko päivän vähän kerrassaan jotakin ja tulostakin syntyi. Oma huoneeni oli kyllä aloittaessa kuin hurrikaanin jäljiltä, sillä olin puoli-ja täyshuolimattomasti kerännyt sohvalle askartelutavaroita, vaatteita, laukkuja, papereita. Lipaston kannella oli papereita, kirjoja, sälää ja vielä enemmän sälää. Illalla sitten istuskelin tyytyväisenä sohvalla ja katselin ympärilleni viihtyisässä huoneessa. Lipaston päältä Pirkkokin katseli hyväksyvästi.

Hajatuksia 7

Vuoden lyhin päivä. Vuorokauden pimeät ulottuvat melkein kättelemään toisiaan  - tosin tänä tautisena aikana ehkä päännyökkäys on järkevämpi tervehdystyyli. 

Kolme yötä jouluun on… Huomenna menen vielä tiskin taakse ja aattona olen virsikirjatöissä, mutta sitten aattohartauden jälkeen alkaa yhdeksän päivän lomanen. Se on tällä hetkellä tervetullut breikki ja sille voi laulaa kolminkertaisen aamenen. 

Frakeissakin voi svengata!

Eilen oli virsikirjatyöpäivä. Aamulla olin ensin kirkossa joululaulumessussa ja sitten illalla samaisessa paikassa Mieskuoro Sirkkojen joulukonsertissa. Tuossa konsertissa minulla tosin ei ollut muuta tehtävää kuin kuoron tultua paikalle opastaa käytännön asioissa, kuunnella, lausua loppukiitokset ja vähän lahjoa.

Etukäteen ajattelin, että aika pitkästyttävää mennä kuuntelemaan jotakin tylsää mieskuorolaulua, mutta yllätyin ohjelmiston raikkaudesta, hyvistä sovituksista ja nuorekkaasta otteesta. Ennakkoluuloni oli siis täysin väärä. Frakeissakin voi svengata! 

Jk. Omassa historiassani on muuten merkintä siitä, että olin mieskuoron johtajana yhden lukuvuoden 80-luvun alussa Hankasalmella.