Nenäpäivä Laurilassa

Huomenta Laurilasta! Myyrät ovat lajityypilleen uskollisina valmiita Nenäpäivän viettoon, muu porukka vielä vähän ihmettelee ja pyyhkii unihiekan rippeitä silmistä ja kuonoista. Meillä ihmisillä on vasta menossa aamupala, kun tämä aamu on sarjassamme hitaita aamuja. Miehellä on tälle päivälle agendana kuulemma nuohous ja sähkömökin takaa kaadetun ison männyn oksaskalpeeraus. (Keksin itse tuon ilmaisun, mutta kuulemma se on pätkintä). Minulla on luvassa maidonhakureissu-kävelylenkki.

Kehun kumppania

Tämä viikko on Kehu kumppania -viikko. Voisin oikeastaan viettää sellaista viikkoa läpi vuoden, sillä olen saanut vierelleni tyypin, joka on huippumies. Hän kokkaa, leipoo, siivoaa, häärii pihalla, tekee polttopuita, käy marjassa, maalaa tauluja ja lukee kaikenlaisia kirjoja. Kuvan taulun tilasin häneltä työpaikalle alkusyksystä. 

Liittomme on kahden tulimerkin (oinas ja jousimies) liitto. Lainaus yhdestä horoskooppikirjasta: Toistenne seurassa ette pääse tylsistymään. Allekirjoitan tuon täysin. Meillä on seikkailuja, päähänpistoja, huumoria ja paljon rakkautta. Minulla on huippukumppani. 

Uusi totuuden paikka!

Jos kerran totuus asuu kaurapuurossa ja jääkaappimagneeteissa, niin oletettavasti se majailee myös seinäkalentereissa! Työpaikan seinällä on kalenteri, jossa on kauniita kuvia ja todella hienoja ajatuksia. Tämä lainaus on marraskuun kuvasta. On sopiva tuohon putiikkiin, jossa yritetään palvella ihmisiä niin hyvin kuin vain rahkeissa (aikatauluissa) on varaa. 

Tänään tulee kuluneeksi kaksikymmentäkahdeksan vuotta Liisa-äidin kuolemasta. Suru on muuttanut muotoa ja on nykyään hienoista kaipausta. 

Tavoitteita

Pidän tavoitteista. Luon itselleni kilometritavoitteita ja muita. Jos joskus menee tiukille niiden kanssa, en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Silloin vaan kävellään vähän pitempiä lenkkejä ja lasketaan kaikki tarkkaan. En voi itselleni mitään… 

Nollasin ja latasin koko päivän

Eilen oli yöppispäivä. Puin yöpaidan päälleni lauantai-iltana joskus kahdeksan tienoilla, kun oli tultu saunasta ja olin siinä asussa sunnuntai-iltaan asti. Sitten saunassa olin ilkosillani ja saunan jälkeen taas sonnustauduin samaiseen yöpaitaan. Oli liikuntavapaapäivä ja nollauspäivä ja akkujen lataaminen tulevaa viikkoa varten.

Loikoilin sohvalla, luin, katsoin monenmonta jaksoa Syke -sarjan kuudetta kautta. Ensin jouduin todistelemaan itselleni, ettei ole pakko lähteä lenkille, jos ei yhtään huvita… Onneksi vakuutuin asiasta aika pian ja jatkoin relaamista. Päivä teki hyvää kropalle ja mielelle.

Hajatuksia

Tämän blogin ensikilometreillä eli kesäkuussa kuusi vuotta sitten loin juhaniahomaisen postausidean, kun Juhanilla oli ollut Lastuja ja minä päätin värkätä Ottamuksia. Tapa on säilynyt edelleen eli ottamus on joku räpsy ja teksti sitten siitä tai vähän sen vierestä. Ottamuksien järjestysnumero on nyt jo jonkin verran yli sadassa menossa. 

Päätin nyt ottaa rinnalle uuden idean ja tästä lähtien blogissa on silloin tällöin Hajatuksia. Ne ovat hajanaisia ajatuksia milloin mistäkin. Kuva liityy asiaan ainakin löyhästi.

Siis: Törmäsin (kuv.) yhdellä kirpputorisivustolla kuvaaviin ja/tai kierteleviin luonnesanoihin. Niitä olivat muun muassa onnistuneesti liimattu, varastoinnin patinaa, hento pintaruoste. Wau! 

Kun me heitä muistelemme…

Hyvää pyhäinpäivää! Tänään ajattelemme heitä, jotka elivät ennen meitä. Tänään muistelemme heitä, jotka elivät hetken kanssamme. Tänään kaipaamme heitä, joiden kanssa elimme pitkän aikaa. 

Vuosi vuodelta muisteltavia tulee enemmän. Kun sytytän illalla pergolan pöytälyhtyyn kynttilän, on siinä ajatuksia ja muistoja monesta tärkeästä ihmisestä. 

Puurosuhde

Puurosuhteeni on aika tuore. Ikää sillä on kolme ja puoli vuotta. Alussa suhde oli joka-aamuinen. Tämän vuoden aikana tiivis suhde on hieman rakoillut eli syön puuroa vain niinä aamuina, kun on puuro-olo. Eilen ei ollut, mutta tänään oli. Vähän omapäistä arkeilua tämäkin…

Puuron niskassa on milloin mitäkin. Tänä aamuna sinne pääsi puolukoita ja omppuhilloa. Puuron määrä oli hyvin pieni. - Ja nyt on lautanen tyhjä! 

Yhdeksän tunnin yöunet, hups!

Vapaapäiväryppään ensimmäinen päivä on aamussa ja olo on kuin kuvan tipillä…Kun toissayö oli repalainen, paikkasi viime yö kyllä univajeen. Lopetin kirjan lukemisen illalla varttia vaille kymmenen ja nukahdin saman tien ja heräsin aamulla vasta kymmentä vaille seitsemän! Nukuin siis yhdeksän tuntia putkeen - ja torkuin vielä tunnin siihen jatkoksi…

Tälle päivälle ei ole mitään erikoisempia suunnitelmia. Nautin kiireettömyydestä ja olemisesta. Käyn varmasti kävelemässä ja luen. Onhan siinäkin jo vaikka mitä! 

Seitsemän kirjaa ja Seitsemän veljestä on yhteensä kahdeksan!

Eilen illalla käytiin paikallisessa. Kirjastossa siis. Neljä vietiin ja kuusi tuotiin - tai seitsemän, kun eteisen ilmaishyllystä yksi pokkari sujahti vielä seuraksi Komisario Palmu -kassiin. Eiköhän näillä nyt pari viikkoa selvitä, kun lisäksi on vielä Seitsemän veljestä (Juha Hurmeen riemastuttava suomennos) kesken… 

Olen aina lukenut. Pikkulapsiperheaikana vähemmän, mutta silloinkin. Nyt on aikaa tarttua kirjaan vaikka keskellä (vapaa)päivää ja hypätä uuden tarinan mukaan. Jos kirja ei jostakin syystä tunnu heti omalta, annan sille parikymmentä sivua aikaa. Jos ei silloinkaan, jätän sikseen ja otan uuden kirjan. Kyllä maailmassa hyviä kirjoja riittää! 

Suuri Rakkaus

Lainaus on Johanna Venhon Syyskirjasta. Kirja on ehdottomasti tämän vuoden kärkikolmikossa! Tarina vei ja kuljetti mukanaan ilta illan jälkeen. Tuon lauseen halusin tallentaa muistin lisäksi Oton arkistoon, sillä siihen kiteytyy oikeastaan koko meidän tarinamme. Liitto, joka on kestänyt kohta neljäkymmentä vuotta. Leikimme samaa leikkiä, puhumme samaa kieltä ja askeleet osuvat yksiin. Sitä voisi kutsua Suureksi Rakkaudeksi ja uskokaa huviksenne tai vakaviksenne, sitä se on! 

Porras kerrallaan!

Mitä minä kertoisin lokakuusta? No, se oli riittävän pitkä, että ehdin lukea kahdeksan kirjaa. Se oli riittävän leuto, että pääsin kaksikymmentäkahdeksan kertaa kävelylenkille. Sitä oli juuri riittävästi syyslomaseen, omien kanssa olemiseen, elokuviin, sarjoihin, työntekoon ja olemiseen. Kelpo kuukausi, voisi olla loppuarvio. - Odotan jännityksensekaisin tuntein marraskuun käynnistymistä.  Se on ollut yleensä aina isotöinen kuukausi pimeyden ja muun kanssa. Mutta - porras kerrallaan!