Vielä hitaampi aamu

Vielä hitaampi aamu! Ei mitään kiirettä ja talo hiljaisempi kuin moneen päivään. Puuro on jo syöty (pieni puuro, niin kuin minun lautasellani useimmiten on) ja nyt on kuvan herkkujen vuoro.

Tänään on syysloman viimeinen päivä. Taas tuntuu siltä, että loma/lomanen on ollut pitkä, vaikka päivämatematiikalla siitä ei tule kuin viikko. Ehkä se on sitä, että olen ollut nämä päivät irti työkuvioista - no, maanantaina kyllä vielä vastasin yhteen messengerviestiin ja neljään puheluun… Niistä huolimatta siis irti. 

Ottamuksia 112

Kuva ei ole lavastettu. Tämä on ihan irl. Jos se kaipaisi otsikkoa tai tunnistetta, se olisi ehdottomasti Vain elämää. Ei tosin se suomalainen viihdeohjelma, jossa itketään toisten tulkinnoille omista kappaleista (jos olen ymmärtänyt formaatin oikein), vaan ihan umpirealistinen räpsy keskisuomalaisen pientilan olohuoneesta lokakuisena lauantaiaamuna. Tällä viikolla on pelattu melkein tsiljoonaa peliä. Tänään talo hiljenee kolmen lomalaisen verran. 

Ihanan hidas aamu

Tällaisessa syyslomaviikossa parasta on kiireettömyys. Nukuin ihan yhdeksään asti. Kohta on luvassa aamupalaa. Ykkönen lukee Aku Ankkoja. Mies laittaa aamupalaa, yhdet vielä nukkuvat. Pian istutaan koko porukan (5 ihmistä) voimin syömässä puuroa. Viis kelloista, viis hitaudesta! Tämä on parhautta! 

Rastitukset

Hei taas! Täällä uusi kuva on ja se kertoo rasteista. Tällä viikolla me alettiin rastittamaan ohimenneitä päiviä kalenterista. Me aiotaan rastittaa koko vuoden päivät. 

Jk. Tämän postauksen sanelijana toimi: Ilmo. Tämän postauksen kirjoitti: Mummu. 

Aina ei voi onnistua

Olipa kerran, tarkemmin sanottuna viime lauantaina. Olipa lenkki, minä ja Hermanni. Pysähdyin kesken lenkkiä ottamaan Hermannilla räpsyn Miestä varten Sammakkokankaan aukiolotaulusta. No, samassa tuli mieletön tuulenpuuska.Pipo lennähti päästä ja kun kumarruin sitä ottamaan, satuin vahingossa taltioimaan tilanteen. Vahinkoräpsy siis. Epätarkka kuin mikä, mutta kuva kuin kuva. Aina ei voi onnistua.

 

Mummularaportti

Mummula sai eilen illalla kolme odotettua tamperelaista ja syyslomaan tuli vilinää ja vilskettä. Ykkönen oli ihan selvästi kasvanut viime näkemisestä. Ehdittiin vielä pelata ja jutella ennen kuin oli iltapalan aika. Tänään sitten on vuorossa kaikenlaista touhua ja tohinaa. Jonakin päivänä lajitellaan porukalla legoja laatikoihin, sitten on suunnitteilla vanhimman ja nuorimman metsäretki ja vohvelibaarikin laitetaan pystyyn jne. 

Liikunnallis-matemaattinen viikonloppu

Olipahan kerrassaan liikunnallis-matemaattinen viikonloppu! Perjantaina kävelin 10 km, lauantaina lenkin pituudeksi tuli 10,8;km ja kun ajattelin loogisesti jatkoa, oli sunnuntaina sitten käveltävä 11,6 km! Kun askelpituus on tiedossa (80 cm), laskin vain tarvittavan askelmäärän eli 14500 askelta ja lähdin mennä viipottamaan…

Nyt on lomaviikko, johon sisältyy varmasti liikkumista, mutta myös leikkimistä, lukemista ja muuta mummuilua. Ykkönen tulee meille vanhempiensa kanssa tänään mummuloimaan. Se lyö laudalta kaikki aerobiset askeleet ja liikuntataulukoinnit! Se on parasta! 

Sitä kovempi ja muita lauseita

Luin eilen illalla upean pienen kirjan. Siihen oli kerätty lausahduksia ja niistä oli rakentunut tilanteita ja koko elämään vaikuttaneita kohtauksia. Sanoilla ja lauseilla on siis merkitystä. Kun suljin kirjan joskus puolenyön maissa, tuli mieleeni lause, jota isäni käytti. Jos vaikka lapsi löi päänsä, kätensä tai jalkansa johonkin, isä tokaisi oitis Sitä kovempi. Äitinä minusta se ei tuntunut ollenkaan hyvältä sanomiselta. Kerran sitten isä sattui olemaan keittiön oven takana, kun avasin sen nopeasti ja ovi kolahti isää päähän. Teki mieli sanoa Sitä kovempi, mutta en uskaltanut vaikka olin aikuinen ja isän tyttö. Olisi vain ollut hyvä huomata, miltä tuollainen lause tuntuu kuulla…

Kausi on korkattu!

Oikeastaan korkkasin jo viime viikonloppuna Turussa… Syksyn ensimmäiset satsumat pääsivät ostoskärryyn, kassiin, kotoseen ja nassun kautta massuun. Paikallinen korkkaus tapahtui eilen illalla. Olivat tosi hyviä ja tunnustan syöneeni kolme.

Sain tänä aamuna ahaa-elämyksen, joka liittyy näihin kaikkiin ns. pikkuoransseihin. Tällä kertaa tiesin ostavani satsumia, mutta sitten tulee mandariinit ja klementiinit. No, joka tapauksessa… Kun odotin Esikoista, söin pikkuoransseja rekkakuormittain. Ja - tsädäm - Esikoinen on meidän klaanista se, joka ruskettuu kesäisin eniten ja jota on luultu ulkomaalaiseksi ihonvärinsä vuoksi. Voisiko pikkuoranssien syömisellä syksyllä -84 olla tekemistä tuon asian kanssa? Minä vaan kysyn! 

 

Erikoinen elokuvaelämys

Meillä katsotaan paljon elokuvia ja meillä on kotona & kotosessa hyllyissä paljon elokuvia. Niitä lainataan kirjastosta vielä lisäksi ja käydään elokuvissa. No, kirpparilta oli taannoin ostettu Hitchcock -boxi ja yhtenä iltana katsottiin siitä Linnut. Oli yhtä jännittävä ja hyvä ties-monennenko-kerran-katsottuna. Tiistai-iltana päätettiin taas katsoa joku. Sain valita ja se oli Psyko. Elokuva alkoi ja tekstitys oli valitsematta ja kas kummaa, tekstivaihtoehtoina olivat vain englanti, hollanti ja ruotsi. Pikainen ratkaisu ja katsoimme siis elokuvan englanniksi puhuttuna, ruotsiksi kirjoitettuna ja suomeksi (osittain) ymmärrettynä. Onneksi sekin tarina on jo entuudestaan todella tuttu…

Omaan perheeseemme tuo elokuva liittyy hyvin vahvasti. Esikoinen päätti nimittäin haluta kohdusta ulkomaailmaan juuri, kun Psyko alkoi telkkarista. Uusi tieto on sen sijaan se, että elokuva alkaa kaupunkikuvalla ja tekstillä 11. joulukuuta. Se nimittäin on juuri tuo Esikoisen syntymäpäivä… 

Aamupala, Mauno Koivisto ja Helsingin metro

Olen aamupalaihminen, tosin en ole ollut sitä aina. Vuosikymmeniä sitten aamupalani oli yleensä kuppi tai useampi kahvia ja enimmillään yksi voileipä sen kanssa. Se oli sitä aikaa, kun Mauno Koivisto valittiin presidentiksi, Helsingin metro aloitti säännöllisen liikennöintinsä ja minun sukunimeni oli vielä supisuomalaista merkkiä.

Presidentin nimi on vaihtunut monta kertaa, minun vain kerran ja metro on saanut hieman jatketta. Aamupalasta on muodostunut päivän tärkeä avaus. Se vaihtelee, sillä en jaksaisi toistoa aamusta aamuun. Kuvan aamuna siinä on ollut viiliä, kiiviä, satsumaa ja lisäksi leipää ja kahvia. Täksi aamuksi tilasin pienen puuron, kahvia ja sämpylää Tartexilla, juustolla ja paprikalla. Kohta on aamupalan aika! 

Ottamuksia 111

Olen monta kertaa kirjoittanut jääkaappimagneeteista ja siitä, että niistä löytyy totuus tai ainakin viisaus. Jollakin tasolla ne ovat kaurapuuron kanssa siis samanlaisia. Viime viikolla tein myönnytyksen ja ostin yhden magneetin ihan normikaupasta, vaikka olen päättänyt rajoittaa niiden ostamisen vain kirppareihin. Tuo vaan oli pakko ostaa, sillä sen teksti tuli täysillä kohti. Ehkä tarvitsin juuri siinä hetkessä vahvistuksen siitä, että pystyn. Sinäkin pystyt, usko se!