sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Ykkösen ja Kakkosen mummulassa


Vähän kerrassaan olen löytänyt kirppareilta Ykköselle (ja aikanaan Kakkoselle) kaikenlaisia puuhakortteja, numeropelejä ynnä muita. Tämän joulun yksi lahja löytyi hypermarketin hyllystä ja siinä opeteltiin kellonaikoja. Tasat ja puolet alkoivat välipäivinä sujua jo niin hyvin, että kysyttiin Ykköseltä ruokapöydässä kellonaikaa ja vastaus oli silloin oikea: puoli kuusi. Samoin hän oli herätessään todennut kellon olevan tasan kahdeksan. 
Ykkösen ja Kakkosen mummulassa riittää kaikkea. On kirjoja, leluja, pehmoeläimiä, pikkuautoja, nukkeja ja rakkautta. Sitä rakkautta ennen kaikkea.

lauantai 4. tammikuuta 2020

Kauniita asioita ja tavaroita


Pidän kauniista asioista ympärilläni. Onneksi voin itse määritellä kauneuden. Kauniit asiat ja tavarat ovat arkipäivän mineraalisuola ja hunaja ja kaikki yrtit.
Tällä relaustauolla olen taas kerran saanut kuin uudet aistit. Maistan maut, kuulen musiikin, näen kauneuden eri tavalla kuin ennen. Yritän säilyttää nuo tunteet, vaikka arkikin alkaa...

perjantai 3. tammikuuta 2020

Pirkko ja Kakkonen tapasivat


Eilen oli sopiva hetki tutustuttaa Pirkko ja Kakkonen toisiinsa. Kakkonen jaksoi tutkia Pirkon päästä varpaisiin moneen kertaan ja oli selvästi ihastuksissaan. Olen onnellinen siitä, että nukke on säilynyt kaikki muutot ja hellyydenosoitukset, kun se on ollut minulla kuitenkin ihan ammoisista pikkulapsiajoista alkaen. Tänään Pirkko pääsee taas sinisen lipaston päälle seisomaan ja tutkimaan maailmaa lemmikinsinisillä silmillään...

torstai 2. tammikuuta 2020

Juuri sopiva viesti


Olen kortti-ihmisiä ja ystäväpiiriini on kuulunut jo vuosikymmeniä uskollinen samis, joka muistaa muistuttaa juuri oikeaan aikaan sopivalla viestillä. Tämä kuvan postikortti tuli muutama päivä sitten. Sairasloma jatkuu vielä tammikuun loppuun saakka, joten aion ellunkanailla/lukea/levätä/olla huolehtimatta. Jo nyt olen ehtinyt huomata, että asiat järjestyvät. Ihmeellistä, mutta totta! 

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Ampiaisvyötäröinen & ajatteleva nainen ja muita tulkintoja


Vuosi vaihtui nukkumalla tai melkein. Jaksoin valvoa puoli kahteentoista ja sekin oli tällä sairaslomalla saavutus. Horroskorvilla kuulin vielä raketit vuoden vaihtuessa ja sitten simahdin. Eli Kakkosen kanssa me oltiin vaakatasossa, jos joku tulee kysymään, Missä olit, kun vaihtui vuosi 2020? 
Illalla syötiin hyvin ja valettiin tinoja, jotka tänä vuonna olivat toiveestani mehiläisvahaa. (Onneksi niitä löytyi isomman kaupungin viherkaupasta.) Ensin sulatettiin kaikille aikuisille ja pienistä loppurippeistä vielä kaikkein pienimmälle omansa. Tällaisia tulkintoja tuli varjokuvista:
- Miehelle gramofoni
- minulle ampiaisvyötäröinen ja ajatteleva nainen
- Miniälle lintu kalan päällä (vähän niin kuin Iines Ankka ja ahven)
- Esikoiselle ruusu ja hiiri
-Kakkoselle tutti

Vuosi 2020 on helppo raapustaa. Toivottavasti se on hyvä vuosi meille kaikille! Teen kaikkeni sen eteen, siinä lupaukseni... 


tiistai 31. joulukuuta 2019

Enemmän kuin sata jänistä


On vuoden ja vuosikymmenen viimeinen päivä ja tilinpäätöksen aika. Vuosi loppuu eri tavalla mitä olin isossa päässäni kuvitellut, mutta se loppuu kuitenkin hyvin ja kohenevissa voimissa. Tämän loppuvuoden aikana sain oppia huomaamaan, että minulla on ympärilläni paljon rakkaita ja tärkeitä ihmisiä. Se on enemmän kuin sata jänistä! 
Kiitos sinulle, joka kuljit mukanani tämän(kin) vuoden - tavataan taas! 

maanantai 30. joulukuuta 2019

Radikaalikoristelua



Tämän joulun ehdottomasti parasta innovaatiota oli koristelu. Se oli suorastaan veikeänleikkisää, kun esimerkiksi joulupalloja oli ilmestynyt hyvinkin erikoisiin paikkoihin. Nautin suunnattomasti radikaalikoristelusta ja voin kaikin mokomin uskoa koristeluvastuun tulevinakin jouluina jälkikasvulle. Ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa! 

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Sirsi Sunnasta aamutuimaan


Joulun alla monet yrittävät esittää vähääntyytyväisiä. Kaikillahan meillä on tiedossa se sukulainen/tuttava/kumminkaima, joka julistaa joka kerta, ettei minulle tarvitse hankkia mitään joululahjaa ja on aattona sitten suu väärällään, kun hänen toivomustaan on kirjaimellisesti noudatettu. Mitä tästä opimme? Ehkä Sirsi Sunnas kiteyttää kaiken olennaisen muutamaan riviin...

lauantai 28. joulukuuta 2019

Ei se vauhti, ei se matka, vaan raitis ilma!


Toissapäivänä ja eilen kävin pienellä happihyppelyllä, vaikka en kyllä hypellyt... Toissapäivänä pidin  kävellessä Miestä kädestä kiinni, kun olimme ulkona kymmenisen minuuttia. Eilen kuulemma vauhtini oli jo reippaampaa ja mielenkiintoa riitti myös muutaman kuvan räpsimiseen ja joulukuusen ihailuun. Reilut kymmenen minuttia tuli nytkin käveltyä. Sitten sängylle päiväunille.
Tänään jäämme muutamaksi päiväksi kaksin, kun Kuopus ja Ykkönen lähtevät omaan kotiinsa, jonne Vävy matkasi jo eilen. Sitten on kohta vuorossa seuraavien rakkaiden vierailu, kun saadaan Laurilaan  Esikoinen, Miniä ja Kakkonen. Saadaan vuosi vaihtumaan! 

perjantai 27. joulukuuta 2019

Numerofriikki


Olen aina ollut tilasto- ja numeroihminen. Elämäni aikana olen tilastoinut liikuntaa, elokuvia, kirjoja, kutomisia ja vaikka mitä. Aina välillä olen myös innostunut tilastoimaan painolukemia.
Nyt tilastoin verenpainelukemia. Numerot määrittävät aika paljon päivän pössistä. Sain joululahjaksi uuden verenpainemittarin, joka on aika pro. Laskee tarvittaessa myös keskiarvopaineet kahdelle käyttäjälle. Mittarin ja Miehen kanssa on kotona tyynempi olo.

torstai 26. joulukuuta 2019

Tapasin ikuisen hipin




Kävin sairaalassa paljon mielenkiintoisia keskusteluja kohtalotovereiden ja henkilökunnan kanssa. Puhuimme joulusta, lapsista, asenteesta ja elämästä muutenkin. Ehkä kaikkein antoisimmat ja syvällisimmät keskustelut kävin ystävällisen vihreäpukuisen kanssa, joka huolehti huoneen siisteydestä. Hän oli nuorempi ihminen kuin minä, mutta totesimme, että meillä on paljon samoja ajatuksia. Pyysin luvan jakaa yhden helmiajatuksen, jolla hän määritteli itseään aatonaattona. Tässä se on: Minussa asuu ikuinen hippi, joka haluaa hyvää kaikille ihmisille. Aattona emme enää nähneet, kun hän jäi kolmen päivän vapaalle. 
Kuvan tekstinauha oli mukana sairaalassa. Ensin se somisti 48 tunnin EKG:n rekisteröintilaitelaukun kaulanauhaa ja laitteesta vapauduttuani solmin nauhan napinläpeen. Teksti sai aikaan hymynkareita...

keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Koti on aina koti!


Eilen puolenpäivän maissa sain kotiinlähtöluvan sairaalasta. Teki mieli pomppia sängyllä riemusta, mutta elopainon takia en viitsinyt ja säälitti sairaalasängynkin puolesta. Pompin siis henkisesti jonkin aikaa! No, parasta oli se, kun sain vaihtaa vihreän trikoopyjaman pois ja pukea tavisvaatteet ja kävellä Miehen kanssa ovesta pihalle.
Nyt huilailen kotona, nautin läheisten seurasta ja olla möllötän - niin kuin nimikirjaimilleni sopiikin...