Näin unta töistä

Lomaa on vielä sunnuntaihin asti. Viime yönä näin ensimmäisen työympäristöön liittyvän unen, jossa sain ensimmäisenä päivänä loman jälkeen käteeni kansion täynnä odottavia töitä. Unessa totesin jollekin Kirkkohallituksen ihmiselle (joka oli tullut meille pitämään jotakin esitelmää), että purkamisessa menee se kolme ja puoli viikkoa, mikä oli lomaakin, mutta oli loma sen arvoista! Niin on kyllä ollutkin! - Kuvan kiitosruusut kaikille loman onnistumiseen vaikuttaneille...

Kävellessä näkee enemmän

Kävellessä näkee enemmän kuin mitä näkisi paikallisbussin ikkunasta! Ainoa harmittava puoli kaupunkikävelyssä on se, että askelmittari ei noteeraa aerobisia askeleita, kun pysähtelyjä on niin paljon. Eikä sekään harmita oikeastaan ollenkaan. Tai ihan vähän.

Näitä kukkia oli ihan pakko ikuistaa. Sijainti oli Wäinö Aaltosen patsaan alaosa. Patsas on nimeltään Kun ystävyyssuhteet solmitaan ja se on vuodelta 1955 ja kuvaa Turun ja Göteborgin ystävyyttä. Paikalla on lisäksi pokestoppi, mutta siitä ei ollut eilen mitään hyötyä, kun Steve oli kotona lataamassa akkuansa... 

Nyt riitti koomailu!

Lomalla voi viettää kaikenlaisia päiviä tai olla viettämättä. Ihan jompsin kumpsin ja siltä väliltä. Eilen vietin varsinaisen koomailupäivän. Katsoin useampia jaksoja Kotikatua ja jotenkin minua huvitti ajatus siitä, että jouduin nyt katsomaan Korkeavuorenkadun maisemia sarjasta, kun en niitä livenä nähnyt reissulla... 

Nukuin myös päiväunet. Illalla kävin kaupassa, joten siinä ainoa aktiviteetti. 

Yksi koomailupäivä oli ihan riittävä. Tänään on teemapäivänä Teddykarhujen huviretkipäivä. Ehkäpä joku piknik olisi hyvä ajatus? Karhulla tai ilman.

Aaltoa ja aaltoja!

Eilinen pääkaupunkipäivä alkoi torikahveilla Hakaniemen torilla. Päivään kuului myös paljon kävelyä, aurinkoa, antiikkia, kauniita astioita ja valaisimia, kuljeskelua Krunikassa, hyvä vihreä lounas yms. Iltapäivällä käytiin esikoisen kanssa Ateneumissa Alvar Aalto -näyttelyssä ihailemassa ja innoittumassa. 

Kävelin junalle kaikessa rauhassa. Mielessä pyöri kaikenlaista. Päällimmäisenä rakkaus. 💕

Riittävä huonekorkeus

Eilen vaihdoin kaupunkia. Matkustin pitkästä aikaa junalla ja saavuin Helsinkiin. Olin antanut itselleni tehtäväksi tarkastaa esikoisen ja vaimonsa uuden asunnon ja myös uuden työtilan. Pidin molemmista valoisuuden ja huonekorkeuden vuoksi. Ja muutenkin.

Päivään kuului hyvä vegelounas ulkona, shoppailua, hyvä päivällinen kotona, iltakaljat Vaasankadun yhdellä terassilla, hyvää oloa, paljon askeleita, naurua ja iloa. Ja paljon muuta. Muisteluakin, totta kai. 

Tänä iltana palaan takaisin Turkuun. Lomaa on reilu viikko jäljellä. Me like!

Arjen ja hetkien kuvia

Turku on minulle kaiken muun lisäksi yhtä kuin taide. Täällä tulee tutustuttua hyvin monenlaisiiin näyttelyihin. Eilen kävelin Puolalanmäelle taidemuseoon katsomaan valokuvataidetta. Robert Doisneau oli ranskalainen valokuvaaja, joka oli arjen ja hetkien kuvaaja. Mustavalkokuvat pysåhdyttivät ja hymyilyttivät. (Henkilökohtainen mielipide: Viimeisen huoneen värikuvissa ei ollut ollenkaan sitä samaa tenhoa kuin mustavalkoisissa.)

Näyttelyn jälkeen join kahvit ja istuskelin kaikessa rauhassa. Miljöö on kuin tehty kiireettömyyteen.

Jk. Minua hävetti vähän, kun en ollut läheisten näyttelyn avajaisissa. (Mutta vain vähän.) Ehdin onneksi katsomaan näyttelyä vielä loman loputtua...

Kerrostalon päällä täysi kuu...

Hyvää Eino Leinon & runon ja suven päivää! Nappasin kuvan eilen illalla yhdentoista paikkeilla ja tänä aamuna tajusin, että siinähän on Nocturne hieman urbaanimpana versiona! (En sano tätä missään tapauksessa pilkatakseni, sillä Leinon Nocturne on aina ollut lempirunojani ja sävellettynä lempilaulujani, koska Loiri.)

On ihmisiä, jotka rakastavat runoja ja ihmisiä, joiden mielestä runot olisi voinut jättää kirjoittamatta. Ja välissä vaikka kuinka monta ihmistyyppiä. Joka tapauksessa tänään ON runon ja suven päivä, joten runoa pukkaa joka tuutista esiin riimillä tai ilman. Ja hei haloo, on kysymys vain yhdestä ainoasta päivästä...

Täl pual ja tois pual

Lomaa voi viettää maalla tai merellä, maassa tai ilmassa, maalla tai kaupungissa. Minä valitsin tällä kertaa lomanviettopaikaksi kaupungin - enkä ihan mitä kaupunkia tahansa, vaan Turun. Täällä on samalla kertaa historian havinaa ja uusien tuulien tuiverrusta. Iso kaupunki, jossa riittää tutkittavaa ja kuvattavaa, kierreltävää ja opittavaa. 

Loma jatkuu edelleen. Tänään luultavasti menen katsomaan mustavalkoisia valokuvia. 

Puolivälimittauspistepäivä

Tänään on Yhdysvaltain kansallispäivä, mutta se ei minun lomaani hetkauta. Ihan sama juttu, vaikka olisi Palaun tai Kiribatin kansallispäivä, Naurusta puhumattakaan... 

Tänään tarkalleen klo 12 lomani saavuttaa puolivälimittauspisteen. Uskomatonta! Tuntuu, että olen ollut jo vaikka kuinka kauan poissa sorvin äärestä (kuv.) ja kotitantereilta. Ikikalenterikin on jäänyt täällä aina välillä kääntämättä, mutta tänä aamuna päivitin sen oikeaksi.

Tänään ostoslistalla on ketsuppia ja maitoa. 

Tapahtui kirpputorilla

Törmään (kuv.) koko ajan pieniin aiheisiin, jotka ovat käveleviä novellinpoikasia. Onneksi minulla on tämä blogi, jotta saan kirjoitettua sisuksistani (kuv.) aiheet ulos. 

Muutama päivä sitten kävin yhdellä kirpputorilla. Sen alakerrassa on kirja-ja astiaosasto, jossa on myös huonekaluja myytävänä. Nojatuolissa istui vanha nainen, sanokaamme häntä nyt vaikkapa leskikuningattareksi. Hyvin määrätietoisen oloinen yksinvaltias. Hän tiuski nuoremmalle miehelle, jonka oletin olevan poika. Pojan piti tuoda hänelle kirjoja katsottavaksi ja valikoitavaksi. Välillä nainen huokaili ääneen ja kysyi, onko toinen tahallaan niin hidas. Kirjapino pöydällä kasvoi ja kasvoi. Sääliksi kävi tuo mies, jolla kaiken lisäksi tuntui olevan huono kuulo. Ihan oikeasti siis, ei valikoivasti.  - Ei tämän kummempi tarina, mutta pysähdytti. 

Jk. Kuva ei liity mitenkään muuten juttuun kuin että muki on kotoisin kirpputorilta, samoin pöytäliina. Ei tosin tuolta kyseiseltä. 

Ottamuksia 12

Kaksinkertainen ottamus. Siinä mielessä, että tämä nyt on se keksimäni juhaniahonlastuja mukaileva sovellus ja siinä mielessä, että eilen illalla otin tuon kukan yhden ylämäen varrelta. Niitä oli tulossa tielle vaikka millä mitalla ja tämäkin oli hyvin pitkävartinen yksilö, kun sen taitoin mukaani ja perillä vielä napsaisin pikkumaljakkoon sopivaksi. 

En oikeastaan ollut millään kukkienhakumatkalla, vaan kävelyllä. Lämmin ilta olisi houkuttelut pitempäänkin reissuun, mutta tyydyin reiluun viiteen kilometriin. Ja kuvan kukkaan. 

Heinäkuinen aamu alkoi kahdeksan jälkeen ja runolla

Hyvää heinäkuuta! Heräsin kuudelta, mutta en noussut silloin ylös. Ajatukseni oli, että ei sitä aina tarvitse olla niin tehokas ja nukahdin uudestaan ja heräsin vähän yli kahdeksan...

Avoimesta ikkunasta käy jonkinkokoinen tuulenvire. Aurinko paistaa. Tälle päivälle ei ole mitään suunnitelmia. Voi mahdollisesti käydä niin, että käppäilen/lompsin/löntystelen/talsin johonkin, mutta en vielä tiedä tarkempaa. Päivä on niin sanotusti vaiheessa.

Heinäkuun voisi aloittaa vaikkapa runolla ja lounaismurteella.

rakkaus o

se ko pan nenä toise

solisluu

ja miätti siin

et kui mää ole

enne

osan eres 

hengittä

(Karin Toisiks-Paraske)