Ennen vanhaan maalla oli tapana laittaa luuta oven merkiksi, ettei olla kotona. Tuosta vanhan kirkon ovesta voisi nyt päätellä, että kotona ollaan! Opastukset ilmeisesti onnistuvat talvikaudellakin, kunhan sopii asiasta vähintään kahta viikkoa aikaisemmin.
Jk. Sukumme supertäti Salli Johanna olisi tänään täyttänyt 110 vuotta. Hänelläkin oli tuo luutataktiikka joskus käytössä.
Kyllähän molemmissa mummoloissa ja meillä kotonakin ulko-ovissa lukot oli, mutta luuta ja meillä koira riitti - ei ovia lukkoon tarvinnut laittaa, jos ei yöksi pois lähdetty.
VastaaPoistaJa kaikkia vastaantulevia piti tervehtiä - siitä en meinannut oppia millään pois kun muutettiin kaupunkiin, olin 11 v.
Vanhempien erottua muutettiin äidin ja siskon isän kanssa kaupunginosaan, joka oli kuin maaseutua ja taaskaan ei tarvinnut ovea lukita. Huoletonna nuorena tyttönä kuljin kavereiden kanssa ja sitten vielä melkein vuoden Mursun kanssa lapsuuden kodissa.
Kun Poika ilmoitti tulostaan ja Mursun kanssa käytiin vihillä, muutettiin "ihmisten ilmoille". Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun minulta oli jäänyt ovi auki kun tulin kotiin, naapuri ystävällisesti rimpautti ovikelloa "sinulla on ovi auki" ☺️ Tai kun Mursu tuli töistä, oli kotiavaimet ovessa..
Vaikea oli oppia kaupunkilaisen tavoille, kun oli tottunut tuohon "luuta oven edessä" tapaan 🥰🥰