Eilen illalla puoli kymmenen aikaan sanoin Miehelle, että taidan leipoa aamuksi sämpylöitä. (Mies ei toppuutellut yhtään ja se onkin yksi ihana puoli hänessä.) Jääkaapista löytyi pala hiivaa ja muita aineitahan meillä on aina, joten sitaisin essun yöpaidan päälle (saunan jälkeen se on iltavaatteena) ja tekaisin taikinan.
2,5 dl kädenlämpöistä vettä / puoli palaa hiivaa / puoli teelusikallista suolaa / muutama lurautus siirappia / reilu dl kaurahiutaleita / pari runsasta sirottelua spelttijauhopaketista / reilusti rypsiöljyä / tavisvehnäjauhoja tarpeeksi, jotta sain taikinapallon tehtyä. Leivoin saman tien sämpylöiksi ja annoin kohota pitkään liinan alla. Leikkasin parit viillot, kun olivat kohonneet ja paistoin 225 asteessa reilut kymmenen minuuttia.
Maistuivat aamupalalla ihan hyvältä. Olivat tiiviimpiä kuin yleensä, joten muistilappu itselle: Älä käytä varastokylmiä jauhoja tai jos käytät, niin taikinaneste saa olla tavallista lämpimämpi.
Varmaan hyviä silti, vaikka 'tiiviitä'.
VastaaPoistaSilloin kun itse vielä söin leipää ja tein sämpylöitä, tein löysän taikinan, eli jauhoja kohtuudella, jolloin leivistä tuli kuohkeita.
Tuoreen leivän tuoksu on ihana ja varmasti kiva herätä aamulla kun sämpylöitä on leivottu edellisenä iltana :)
Yleensä leivon kuohkeita sämpylöitä, mutta ehkä hätäilin illalla…
VastaaPoistaMiksi olet lopettanut leivänsyönnin?
Nam! Joudun tyytymään kaupan tarjontaan...
VastaaPoistaJos tuo kori yltäisi sinulle asti, saisit toki maistiaisia!
PoistaOnpa herkullisen näköisiä, voin kuvitella rapean kuoren haukatessa. Mulle tulee usein inspis illalla tehdä sämpylöitä tai teeleipiä, tosin teen vähän isomman taikinan kerralla ja pakastan kaikki tuoreena. Gluteeniton leipä ei säily samoin kuin normijauhoista leivottu.
VastaaPoistaMukavaa viikonjatkoa sulle!