Aamulla heräsin aitasta ennen seitsemää. Mies oli kömpinyt parvelta jo aikaisemmin, kun lähti Kotoseen kastelemaan kukkia. Hetken aikaa kuonottelin ja mietin. Sitten tulin Laurilan puolelle ja puin lenkkivaatteet päälle. Kuuden kilometrin aamukävely tuntui juuri sopivalta aamunaloitukselta. Nyt on sitten aamupalan aika. Tarjotin määritti astioiden värin tällä kertaa ja kaivoin kaapista sinistä Kiltaa ja Teemaa. Ja nyt syömään!
Tiedätkö Arkeilija; minä oon välillä vähän oikein kade sinulle, kun sinä
VastaaPoistaa) oot noin reipas (no joo, minulla on syyni miksen oo, mut sinulla on vielä reipas Kaverikin - lenkkeilyä meinaan). Meille molemmille täällä Pöllönkulmalla lenkkeily tekisi hyvää, mutta rajoitukset kummallakin :(
b) sinulla on ihania aamupalakattauksia! Sinulla on värisilmää ja katat aina niin kauniisti <3
Minä olen kyllä onnellinen, en valita: minä laiskamato nukun pidempään kuin Mursu ja kun nousen ylös, odottaa valmiit voileivät sitä, että keitän meille kahvit. Tai jos joku aamu ei odotakaan, niin heti alkaa valmistus, kun silmiä siristellen kömmin pöllöoveni takaa olohuoneeseen :)
Ihana Pöllö, kiitos! Reippauden vastapainoksi myönnän olevani välillä tositosi laiska ja kauniiden aamupalakattausten lisäksi on välillä kuvaamatonta nopsaruokaa…
PoistaTärkeintä on kuitenkin se onnellisuus! :)