Niceporukalla virkistäytymässä

Eilen aamulla lähdimme työporukalla eli niceporukalla Kuortaneelle Haapaniemen Hiippakuntakartanoon relaamaan. Ns. ruokailutalo oli vanha ja kaunis (ylempi kuva). Majoituimme Lukkarissa, lähes uudenkarheassa talossa. Pihapiirissä oli myös vanha pappila, jossa käytiin illalla kuikuilemassa (alempi kuva).

Päivään kuului Urheiluopistolla keilailua ja kehonhuoltoa. Illalla tehtiin toisen virsikirjatyöläisen kanssa kävelylenkki, jossa etsimme turhaan opasteessa mainittua pururataa. Tai ehkä kuortanelainen käsitys yleensäkin jostakin liikunnallisesta pururadasta on mikävaankärrytiekeskellämetsääpäättyenainapellonreunalle.

Päivään sopi paljon naurua ja iloa. Luultavasti tällekin päivälle jää kumpaistakin. Porukka on super. Meitä oli paikalla 7/10. 

 

Pientilallisten juhlapäivä

Eilen iltahämärissä puikahdin vielä Kettulan puolelle katsomaan, miltä siellä näyttää alakerran siivouksen jälkeen. Hyvältä näytti! Tarkoitus oli eilen juoda siellä juhlakahvit kolmenkymmenenyhden vuoden pientilallisuuden kunniaksi, mutta sade&ukkonen päättivät toisin ja kahvit juotiin Laurilan puolella. 

Kolmekymmentäyksi vuotta sitten tavaraa oli paljon, lapset olivat pieniä ja rahaa oli vähän. Rakkautta sen sijaan oli ja on viljemmälti… 

Lenkki ennen sadetta ja toinen sateessa(kin)

Eilen tein kaksi kävelylenkkiä. Ensimmäisen varrelle osui paikkakunnan ylpeys, vanha kirkko. Kesällä tulee aina pari kertaa kuljettua tuosta portista virsikirjatöihin, mutta nyt kuljin vain pihan läpi ja otin muutaman räpsyn. Taivas oli valinnut aika synkät värit itselleen ja odotettavissa oli eittämättä sadetta. Niin muuten olikin, sillä ehdin kotiin sohvannurkkaan, kun sateen rummutus kattoon alkoi. 

Jälkimmäinen lenkki oli tyyliä lähi. Poutaa oli lähtiessä ja välillä alkoi sataa XL-pisaroita. Kävin tuomassa Hermannin (ja Työmiehen vaimon) kuistille ja jatkoin vielä. Olin jo ehtinyt kastua, joten sillä ei ollut väliä ja asettamastani kilometritavoitteesta puuttui vielä vähän. No, sade loppui ja vaatteetkin ehtivät vähän kuivahtaa, joten muutaman kilometrin vielä kävelin. Lenkki oli siis parahultainen. 

Jk. Ai niin, tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäyksi vuotta siitä, kun muutimme tänne Laurilaan. Huomenna siitä muutama sananen.

Puista puhuttavaa

Minähän teen hyvin harvoin ruumiillista työtä. No, taas tiistaina sitten tein ja ihan vapaaehtoisesti. Lähdin pihalle heittelemään polttopuita kasasta A kottikärryihin, työntämään kärryt paikkaan B ja heittelemään taas puut kärrystä paikkaan C. Kyykistelin, kumartelin, nakkelin ja viskoin. Urakassa meni puolitoista tuntia ja se oli yllättävän hauskaa ja samalla myös palkitsevaa. Illalla kävin seitsemän kilometrin lenkillä. Yön nukuin aluksi ihan ookoo, mutta yöllä heräsin siihen, että oikea jalka on jonkun muun. Kantapää oli kummallinen ja akillesjänne oli kipeä. No, töissä olin ensin ihan muina naisina, sitten seisominen ei ollut enää yhtä kivaa kuin yleensä ja laskin pöydän tavisasentoon ja otin alleni satulatuolin. Jalkaa särki. Jostakin laatikon pohjalta löysin ikivanhan ibumaxin ja otin sen. 

Illalla kotona makoilin sohvalla ja pidin jalkaa ison ja korkean tyynyn päällä. Vähitellen alkoi helpottaa ja seuraavana päivänä tunsin jalan taas omakseni. Sen päivän vielä otin rennosti, mutta eilen kävin kokeilukävelyllä. Nyt on taas kaikki kunnossa. 

Jk. Tuossa jalkaäksidentin kanssa en jaksanut paljon kiinnittää huomiota siihen, että ottihan ne käsivarretkin tuosta epätavallisesta nakkelusta itsiinsä. Tunsin itseni siis tosi vanhaksi ja tosi raihnaiseksi. Nyt en enää. 

Näinä päivinä siivousrätti heiluu!

Vähitellen on aloitettu takapihan ”mökkikylän” kesäsiivousta. Eilen siivosin Repolan ja seuraavana on varmaankin vuorossa Pupula. Kettula on suurin&suuritöisin ja se vaatii puuhaan kyllä yhteissiivouskaksikon. Ehkäpä sunnuntaina voisimme juoda vuosipäiväkahvit (31 vuotta muuttopäivästä) Kettulan ison pöydän ääressä…

Kirppareilta tekee hyödyllisiä löytöjä ja hauskoja löytöjä. Kuvan ovikyltti edustaa jälkimmäistä koulukuntaa. Se oli ihan pakko ostaa, sillä täytyyhän ovessa asukkaiden nimi olla… 

Kasvun pikajuoksu ja ajan siivilävauhti

Piha ihan puhisee, kihisee ja puuskuttaa kasvun pikajuoksussa. Yhtäkkiä kaikilla onkin kova kiire. Haahuilin eilen illalla Hermannin kanssa pitkin pihaa ikuistamassa pieniä ihmeitä. 

Ajallakin on nyt siivilävauhti. Viikko sitten tähän aikaan istuin Tampereen rautatieasemalla kahvilassa aamukahvitreffeillä Kuopuksen kanssa. Sitten nousin Turun junaan vaunuun 2 paikalle 56 ja Kuopus nousi tuntia myöhemmin Helsingin junaan vaunuun 2 paikalle 55. Istuimme siis kuin vierekkäin! Ei se voi olla sattumaa, eihän…

Nopeat sanat

Blogimaailmassa kiertää nyt nopeiden sanojen haaste. Nappasin sen itselleni. Pystyin vastaamaan nopeasti ja lyhyesti useimpiin, mutta joitakin oli pakko selittää auki enemmän. 

Kulkuneuvo: Jalat, sininen auto tai juna. Juuri tässä järjestyksessä.

Unelmamatkakohde: Pykeija.

Musiikkilaji: Melkein-mitä-vaan. Olen aika ennakkoluuloton ja annan tunnelman & tunteen ratkaista.

Kukka: Valkovuokko, kielo ja rentukka. Omalla tontilla näitä jokaista.

Jälkiruoka: Miehen tekemä suklaakiisseli. Ehdottomasti. Paras kaikista.

Keittiöväline: Tomaattiveitsi.

Lempivaate: Minut irl-tunteville on tuttua, että nansoilen ja marimekkoilen mieluusti. Jos niitä ei oteta lukuun, on lempivaatteeni kunnon liikuntavermeet.

Kosmetiikkatuote: Shampoo, hajuvesi. Sen tarkemmin nimeämättä.

Lempikaupunki: Turku. Tietysti.

Lempikirja: Täysin mahdoton nimetä. Mikä milloinkin. Luen ja paljon.

Juoma: Vesi, kahvi, kuiva omppusiideri, punaviini, viski. 

Tuoksu: Vauvan niska, vastaleikattu ruoho, puhdas pyykki, pulla.

Iltarutiini: Muutama sivu lukemista ennen unihiekkakuormaa.

Jäätelö:  Tiikeri, sitruuna, rommirusina.

 

Flunssankarkoituskeino: Överiannokset ceetä.

Aamupala: Aina kahvia ja voileipää, usein kananmunaa, harvoin puuroa.

Huonekalu: Oman huoneen lipasto, joka on nykyään sininen ja joka oli sitä ennen valkoinen kotikotona huoneessani ja joka oli vielä sitä ennen ruskea kotikotona. Viisikymmenluvulta niin kuin minäkin.

Vuodenaika: Kesä.

Juhlaruoka: Rakkaudella tehty. Esikoisen tekemä tajunnan (ja verisuonet) räjäyttävä salviapasta, johon tulee aivan liian paljon voita. Kuopuksen tekemä mustajuurikeitto parmesanmurusten kera. Miehen tekemä kasvislasagne. 

Yksi totuus lisää

Viikonloppuna löytyi taas yksi totuus jääkaappimagneettiin pukeutuneena. Hintana oli puoli euroa ja paikkana oli ns. painonnostotankokirpputori (selitys nimeen löytyy parin päivän takaisesta postauksesta). Allekirjoitan tuon ajatuksen täpötäysin eli vanheneminen on väistämätöntä, aikuistuminen on vapaaehtoista. Luultavasti keksin vielä tosivanhanakin kaikkia jekkuja ja vedätyksiä. Odottakaas vaan! 

Kotosesta kotiin

 

Eilen oli matkapäivä.  Iltakahdeksalta lähti juna Turusta ja omalla kotiasemalla olin kymmenen minuuttia yli puolenyön. Eläköön hyvät yhteydet! Kotona odotti Mies, voileipä ja maitolasi. Nukkumaan mentiin hetipian ja unta riitti varttia vaille kahdeksaan. - Takana oli erittäin hyvä ja pitkä kotosviikonloppu. Kävelin reilut viisikymmentä kilometriä, nukuin pitkään, söin hyvin, join yhden omppusiiderin, luin yhden kirjan loppuun, kiertelin kirppiksillä ja näin taidetta. Ainoa, mikä jäi välistä pois, oli päikkärit. Niille ei ollut tarvetta. 

Jk. Eurolla ostin tuon puisen kengän joltakin pihalta Raunistulasta. On kuulemma oikeasti tarkoitettu kengännauhojen solmimisen opettelukäyttöön. Kaikkea sitä! 

Eilen kertyi aivojen sisäiseen kokemusmittariin vaikka mitä!

Olen yhden kuvan ihminen, joskus lipsahtaa kaksi ja hyvin poikkeuksellista on enempi. Eilen nyt oli erikoinen päivä, joten ajattelin läväyttää peräti viisi kuvaa julki…Ensimmäinen on Raunistulan pihakirppiksiltä, joissa aamupäivällä kiertelin, kaartelin ja ostin yhtä sun toista eli muun muassa Scandia-aterimia, kirjoja ja pari pikkulautasta. - Illalla lähdin kaupungille. Luvassa oli Museoiden yö. Onnekseni sen alkamisaika oli jo iltakuudelta… Ensin taidemuseoon, jossa oli senegalilaista nykytaidetta Omar Victor Diopilta. Huimaavia töitä. Jäin sanattomaksi. Kuvasin monta ja tässä niistä yksi.

Seuraavaksi oli tarkoitus mennä Apteekkimuseoon, mutta siellä oli aika ruuhkaista, joten join kahvit Cafe Qwenselissä. Istuin pihalla ja nautin silmin ja suin.

Kahvin jälkeen oli seuraava kohte Aboa Vetus Ars Nova. Siellä katselin Osmo Rauhalan koruttoman puhuttelevia töitä. 

Lopuksi kävin vielä Sibeliusmuseossa. (Kehtaanko tunnustaa? Kehtaan! Kävin siellä ihkaensimmäistä kertaa!) Väkeä oli siellä(kin) lähes ruuhkaksi asti, joten tein nopean katselukierroksen ja palaan joskus uudelleen. 

Olin kotosessa jo ennen puolta yhdeksää. Tullessa ostin jätskin ja kävelin hiljaa löntystellen kotoskulmille. Askelmittari näytti päivän päätteeksi hyvää kertymää (15,4 km) ja aivojen sisäinen kokemusmittari oli tullut ladattua mukavan täyteen. 

Harmittavaa tinkimistä

Käyn tosi usein kirppiksillä. Torstainakin kahdella ja eilen kolmella. Tänään menen kiertelemään pihakirppiksiä. Eilen minua alkoi ihan oikeasti harmittaa ja pienesti raivostuttaa yhden asiakkaan käytös. Kyseessä oli hyväntekeväisyyskirppis ja hinnat eivät päätä huimaa muutenkaan, mutta miespuolinen tyyppi sanoi, että olisi ostanut yhden tuotteen, mutta se on hinnoiteltu aivan väärin. Vähän aikaa siinä jupistuaan hän sai vastaavan myyjän paikalle ja hintaa pudotettiin hieman tai paljon. En tiedä summaa,  mutta hieman vahingoniloisena tuo mies poistui paikalta painonnostotangon kera. 

En kestä tinkiviä ihmisiä kirppiksillä, joiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Sellaisia näkee aina joskus. Onneksi suhteellisen harvoin.

Jk. Kuvassa eilisiä omia ostoksiani. Yhteensä kolme euroa.

Kahden tarjottimen taktiikka

Kotosreissuihin kuuluu aina ehdottomasti basilika ja sitten lisäksi kävelylenkeiltä poimitut kukat. Mistään ei saa niin rehevää ja vehreää basilikaruukkua kuin täältä! Ja maljakkoaineksia löytyy keväällä, kesällä ja syksyllä. Nyt aamupalaa syödessäni kuvasin pöydän toisen tarjottimen. Ja se aamupala näyttää tältä:

Nousin junaan

Huomenta! Istun junassa matkalla kotoseen pitkän viikonlopun viettoon. Tuntuu ihan oudolta ja jännittävältä tämä reissaaminen pitkästä aikaa. Luvassa on kävelyä, kirpparointia, pitkiä yöunia hyvässä sängyssä, ehkäpä myös päikkäreitä samaisessa sängyssä, aamuteeveetä ja aamupalaa, oleilua ja hyvää ruokaa. 

Reppu pääsi ensimmäiselle kunnon matkalle mukaan. Se oli helppo pakata ja hilloaa nyt kaiken tarvittavan eli kirjan, eväät, lääkkeet, lippiksen ja hanskat yms. Juuri sopivan kokoinen kaveri tällaiselle kotosreissulle.

Omat nimet kirjoissa

Tänään on Erkinpäivä. Tasan kuusikymmentäkolme vuotta sitten minusta tuli Vuokko Marjatta. Kastepäivänä olin kuukauden ja päivän ikäinen. Tukka on tumma ja pörröinen - ihan niin kuin nyt. Nimi on ollut minulle mieluinen, vaikka aina joskus on pienesti harmittanut se, että kutsumanimi on vasta se toinen. Hyvin pienesti. 

 

Tonni tuli täyteen!

Eilen oli merkkipaalupäivä liikkujan vuositavoitekalenterissa. Yleensä pidän usein virastopäivät (ma ja ke) liikuntavapaina, mutta eilen illalla kävelin puuttuvan. Koossa nimittäin oli 994 km ja minä pidän kovasti tasaluvuista. Nyt on sitten tonni täynnä ja olen ihan ns. aikataulussa. Taputan itseäni selkään ja nostan itselleni trikoopipoa/lippistä.

Matkalla mukanani on askelmittarin lisäksi Hermanni ja korvanapit. Tässä kevään mittaan olen kuunnellutt puolisentoistasataa Kantolan perhettä ja kuusi Niskavuorta. Eilen sain loppuun Pastori Jussilaisen. Seuraavalle lenkille otan luultavasti mukaan Juurakon Huldan, Oprin tai Elmon.

Tiedän mitä tein viisikymmentäyhdeksän vuotta sitten!

Eilen tuli kuluneeksi tuo otsikossa mainittu vuosimäärä siitä, kun minusta tuli isosisko. Pikkuveli syntyi kunnansairaalassa ja me isoveljen kanssa käytiin äitiä ja vauvaa katsomassa useammankin kerran ja vähän kait myös omin luvin… Viemisinä meillä oli voikukkia ja äidinikävä. Isoveli oli kuuden ja minä neljän ikäinen. Joka kevät tuo kerrottu tarina tulee voikukista mieleen…

Elokuvat eli elävät kuvat

Elokuvia on meillä aina katsottu paljon. Viime vuosina on kotisohvan lisäksi istuttu kiertävän elokuvateatterin esityksissä kunnan auditoriossa. Tuon hyvän palvelun ansiosta täällä on päästy näkemään uutuuselokuvia melkein heti niiden ensi-iltojen jälkeen. 

Elokuvien maailmaan on helppo sukeltaa. Paria tuntia myöhemmin sieltä on räpiköitävä pois. Se sujuu vaihtelevalla menestyksellä. 

Jk. Ennen vanhaan puhuttiin elävistä kuvista. Sitten professori Artturi Kannisto keksi sanan elokuva. 

Haastoin itseni!

Eilen haastoin itseni, kun sää oli mitä mainioin ja biorytmit kohdillaan. Aamupäivällä kävelin 11,9 km. Lounaan ja päiväkahvin jälkeen oli vuorossa 8,2 km. Illalla ennen saunaa kävelin 8,2 km. Sain aikaan uuden päiväennätyksen (28,3 km), tosityytyväisen olon ja terveen väsymyksen. Nyt aamulla jalat eivät enää tiedä kävelleensä niin paljoja kilometriä. Kiitos, jalat! 

Jk. Aamupäivälenkiltä palatessani kuvasin nämä Neiti Keväät. Heidän värinsä on hurmaava. 

Kahvimukista kukkaruukkuun

Pari muratinoksaa juurtui ensin ylimääräisessä kahvimukissa aikansa, sitten pääsi kukkaruukkuun ja viihtyy pappilassa virastoikkunalaudalla. Kuvausta varten ruukku pääsi käymään pöydällä. Olen tosi onnellinen, kun työhuoneen viherkasvit voivat hyvin. Muistan kastella säännöllisesti ja välillä soitan niille musiikkia. 

Kyllä minä niin mieleni…

 … sain hyväksi, kun kaksi työkaveriystävää oli muistanut minua kevätoksilla! Uhrasin mielihyvin teemukini maljakoksi siihen asti, että oksissa on lehdet. Onnea on kivat ja kekseliäät työkaverit. 

Jk. Sataa, kevät on. Joko nyt voisi sanoa, että sataa laariin tai ainakin sinne laarin tienoille.

Hajatuksia 14

 

Arjen puista proosaa. Oli pikkupakko napsaista kuva, kun tulin illan kävelylenkiltä kotipihaan. Sen jälkeen menin puulämmitteiseen saunaan ja nautin - niin kuin joka ilta. Oikeastaan saunasta puhuttaessa arjen proosa alkaa muuttua lyriikaksi… 

Pala Turkua

JOS tämä blogi olisi telkkariohjelma, jossa etsittäisiin kauneimman kodin punaisen maton paikkaa, laittaisin maton oitis tähän nurkkaukseen. KUN tämä on koti, jossa ollaan enemmän aikaa kuin kotosessa, voi virtuaalisen punamaton laittaa kuitenkin just tähän kohtaan. Tämä nurkkaus on pala Turkua keskisessä Suomessa. Rakas, viihtyisä ja mieluinen. Uusin hankinta on tarjotin, joita ei voi koskaan olla liikaa…

Jk. Sohvan toisessa reunassa on vielä yksi iso tyyny ja turkukuvioinen tietysti. Siihen on hyvä nojailla, kun lukee tai kirjoittaa tai huilii. 

Kivan äitienpäivän raportti

Eilen oli tosi kiva äitienpäivä. Minua lahjoiltiin ja onniteltiin. Minulle soitettiin onnittelupuhelu ja videopuhelu. Sain toivoa ruoan ja se oli vohveleita suolaisella ja makealla täytteellä. Tein kaksi kävelylenkkiä, yhteensä 20;4 kilometriä. Meillä syötiin prinsessakakkua, vaikka kuningatar olisi ollut teemaan vielä sopivampi! Olin aamulla virsikirjatöissä. Pääsin illalla kuumaan saunaan. Olen ollut äiti seitsemänkymmentäkaksi vuotta ja olen itse vasta kuusikymmentäkolme… Äitityövuodet lasketaan vähän eri matematiikalla! 

Omapäinen äiti

Kun olin pieni, olin nukkelasten äiti. Lapsiani olivat Pirkko, Virpi ja Liisa-Anneli. Pirkko on kulkenut aina matkassa ja kulkee edelleen. Virpille kävi vähän kehnosti, kun uitin sitä järvessä. Sen mekaaninen itku loppui siihen paikkaan. Muuten kyllä jatkoi leikkielämäänsä. Liisa-Annelin kanssa meillä ei oikein kemiat koskaan kohdanneet - olipahan vaan sellainen pakkonukke. Äidiltä aika tyrmistyttävä toteamus, mutta se on totta…

Omia ihmislapsia siunaantui kaksi (kts. kuva). He ovat kasvattaneet minusta omapäisen äidin. Rakastin heitä vauvoina, rakastin taaperoina, rakastin kouluikäisinä, rakastin nuorina ja rakastan järkevinä aikuisina.  He ovat toiseksi parasta, mitä minulle on tapahtunut.

 

Tehtävä suoritettu!

Uusi sananlasku Laurilasta: Kun laittaa Miehen asialle, ei tarvitse itse mennä perässä. Pyysin Miestä kuvaamaan kotosreissulla kirsikkapuuta. Lähetti monenmonta kuvaa ja tämä oli niistä minusta paras. Sain hanamin kotiruudulle ja kuvaajan kotiin puolenyön aikaan. 

Nautin kattausten tekemisestä

Toisena sinkkuaamuna nukuin puoli yhdeksään. Ehkä eiliset kävelyt (yhteensä 20,1 km) uuvuttivat sopivasti. Aloittelin illalla vielä uusinta Pirjo Hassista, mutta jo muutaman sivun jälkeen oli pakko luovuttaa ja laittaa kirja pois.

Nautin kattausten tekemisestä. Tälläkin kertaa asettelin myslin, banskut ja ananaskirsikat tosi tarkasti jogurtin peitoksi. Ja nyt syömään! 

Sohvalta vasemmalle

Heräsin aamulla ennen kahdeksaa. Mies oli lähtenyt kukkienkastelureissulle kotoseen jo aamuvarhain. Tein itselleni hyvän aamupalan, avasin telkkarin (meillä se ei yleensä kuulu ns. normaaliaamuihin) ja röhnötän nyt sohvalla. Tälle päivälle ei ole muuta agendaa kuin kirjastokävelyreissu, mutta epäilen eksyväni sen lisäksi myös toiselle kävelylenkille. 

Jk. Kuvan kukat on Laurilan kukkia. Näkymä on sohvalta vasemmalle.

Se katsoi vetoavasti, mutta…

Eilisellä kirpparikierroksella törmäsin (kuv.) Uppo-Nalleen, joka hengaili ihan muina karhuina myyntipöydällä. Kuvaamista varten nostin sen hetkeksi nojailemaan.. Uppis katsoi vetoavasti niillä karhumaisen lämpimillä silmillään ja olisi halunnut saman tien lähteä kassan kautta Laurilaan, mutta pysyin tiukkana. Neljä Uppista riittää kahden hengen talouteen vallan mainiosti, riittäähän? Sinne se jäi odottelemaan ostajaa… 

Kuusikymmentäkolmevuotiaan eka Kånken!

 

Täytin pari viikkoa sitten kuusikymmentäkolme. Synttärilahjaksi sain Kånkenin. Toinen värivaihtoehto kaupassa olisi ollut lämmin keltainen. Se olisi ollut kauniimpi, mutta olin järkevä ja valitsin harmaan. Siksi toisekseen minulla on keltaisia takkeja, joten ehkä se olisi ollut liian kanarialintumainen valinta. Seliseli. Reppua on kiva kantaa. Sinne mahtuu työkamat tai kirjastokirjoja useampikin. Toivottavasti reppu pääsee jossakin vaiheessa myös kunnanrajojen ulkopuolelle eli jollekin pikkumatkalle. 

Jk. Klaanin omilla näitä Kånkeneita on toki ollut, joten ulkonäkö oli tuttu. Selkäni on viime vuosina sen verran kaventunut, että reppu istui hyvin. Tunnen itseni nyt nuoremmaksi kuin mitä virkatodistuksessa lukee…

Tunkua!

Vappuna meillä oli iltaruoalla tunkua. Tehtiin ihan ensimmäistä kertaa tunkutarjotin eli platteri. Appelsiinitarjotin pestiin ja kuivattiin ja sille alettiin leikata ja asetella kaikenlaista syötävää. Kolme purkkia napsautettiin auki - mustapippurituorejuusto, kirsikkahillo ja pistaasipähkinälevite. Punaviini kuului mukaan porukkaan. 

Luulen, että teemme tarjottimen joskus toistekin. Se oli kaunis, näyttävä ja herkullinen. 

”Ei synny rakkautta ilman oikeutta”

Hyvää toukokuuta ja hyvää vappua! Aika monta vappua ollaan vietetty kotosessa, mutta nyt ollaan kuitenkin täällä Laurilassa. Muutama serpentiinihörsylä roikkuu lampuista, munkkeja oli kaksi kummallekin ja ne jo syötiin, lime-inkiväärisimasta tuli turhan väkevää. Onneksi Spotifyn kautta löytyy päivään sopivaa aatteellista musiikkia. Se kuuluu vappuun kuin emäntä/isäntä aitanpolulle.