Nalle ikkunassa 2

Jos kerran kotosessa, niin sitten töissäkin... Kettulasta haettiin Lennu Lentäjä, joka sai istuinpaikakseen syöttötuolin ja siinä nyt lentolasit silmillä seuraa torin liikennettä. Samalla voi toimia kirkonmäen ylitarkastajana, ettei siellä tapahdu mitään asiatonta. Vähän niin kuin apulaispiispana...

Nalle ikkunassa

Pieni ruskea nalle jäi kolmannen kerroksen ikkunaan istumaan pikkutuolille ja katsomaan sisäpihalle, kun suljimme lauantaina kotosen oven. Aika hauska idea, johon halusin heti mukaan. Yleensäkin olen aina valmiina kaikenlaisiin uutuusjippoihin, oinas kun olen!

Parin päivän reissu

Vietimme muutaman päivän varsinaisessa Suomessa. Mennessä torstaina tehtiin katutreffit Kuopuksen kanssa ja jätettiin käsipostina Ykkösen synttärilahja. Sitten jatkettiin taas matkaa. Kotosessa oleiltiin, ihmiskontakteja ei ollut juuri muita kuin kolmella kävelylenkillä nähdyt kaupunkilaiset. Syötiin hyvin, nukuttiin hyvin ja eilen iltapäivällä ajeltiin hiljaisia teitä takaisin keskiseen Suomeen.

Illalla saunan jälkeen sammutettiin valot ja sytytettiin kynttilöitä. Earth Hour sujui piilosanaillessa ja SkipBo -peliä pelatessa. Myöhemmin sitten Mies siirteli kellonviisareita. Jos joku kello vielä jäi talviseen aikaan, sen ehtii muuttaa vielä tänään. Kesäaika alkaa vapaapäivällä... 

Valo voittaa!

Asioita voi tehdä myös toisinpäin, ajattelin lähettäessäni eilen tuon ylläolevan kuvan Esikoiselle. Hän toi aina koulumatkalta ensimmäisen/ensimmäiset leskenlehdet minulle. Ne sitten laitettiin joko pikkuriikkiseen maljakkooon tai munakuppiin keittiön pöydälle. Välimatkaa on nyt paljon ja leskenlehtipoika on koronavirusrajan takana, mutta onneksi kuvia voi napsia ja lähetellä pitkin ja poikin.

Kuinka sattuikaan, että tänään on Rikkakasvien päivä... Wikipedian mukaan leskenlehti kuuluu rikkakasveihin. Mutta ei meidän perheessä! Meillä se on kevään ensimmäinen airut, kirkas väläys valon voittamisesta. 

Viiden vuoden mummuus

Otsikon idean sain Gabriel Garcia Marquezilta ja Sauli Niinistöltä. Heidän kirjojensa nimissä näet puhutaan yksinäisyydestä - toisella se kesti sata vuotta, toisella vain viisi. 

Viiden vuoden mummuus on ollut elämäni parasta aikaa. Pidän kyllä äitinä olemisestakin, mutta tämä mummuus on vielä jotakin paljon enemmän. Pienestä buddhamaisesta kääröstä on viiden vuoden aikana kuoriutunut pitkäsäärinen kiharatukkainen poika, joka osaa jo vaikka mitä. Osaa piirtää, lukea, kirjoittaa, kertoa vitsejä, lähettää meille sähköposteja ja olla rasavilli ja/tai rauhallinen. Ihana ykkönen! Onnenhali x 5! 

Kuuden kirjaimen sana

Tänään tulee kuluneeksi yhdestä kuuden kirjaimen sanasta kolmekymmentäseitsemän vuotta. Sanastaja kun olen, pidän tuotakin molempien sanomaa sanaa Isona Asiana. Ja muutenkin. Tahdon kuulostaa matkalta,  joka koukuttaa.

Rakkaus on antanut aiheen tsiljooniin lauluihin ja elokuviin, kirjoihin ja tauluihin. Sen sipulimaisessa rakenteessa on aina ja aina jotakin uutta kerroksellisuutta. Vielä näiden vuosienkin jälkeen toinen jaksaa tahtoa...

Päivämääriä

Eilen mietin päivämääriä ja tajusin, että on tasan yhdeksän kuukautta jouluun. Ajatus sai jatkoa, sillä illalla syötiin viimeiset joulupiparit. Minä nappasin itselleni tuon mikrosydämen.

Tänä aamuna herätessäni mietin taas päivämääriä. Taas tajusin jotakin. Tasan viisi vuotta sitten siirryin taas itsenäiseksi (lue: -päiseksi) bloggaajaksi. 

Pelit ja me

Pelit on myös meidän juttu - kuten elokuvat, kirjat, kävelylenkit ja kasvisruoka. Joka ilta pelataan SkipBo -peli ja usein myös Triominosta. Kuvan Jackpot otetaan aina silloin tällöin olkkarin sohvapöydän hyllyltä esiin. Makuuhuoneen hyllyssä ja oman huoneeni lattialla on pinot erilaisia lautapelejä. Muistan sen ajan, kun Esikoinen oli vauva ja pelattiin Monopolia ja välillä vaan imetin poikaa ja sitten taas jatkettiin tonttien ostamista ja hotellien rakentamista...

Vaikka ja mitä viikonloppuna

Viikonloppuun kuului mm. paljon liikuntaa, hyvää ruokaa, lukemista, päiväunia, kutomista ja sarjaa. Satuimme tammikuun lopulla käymään isossa hypermarketissa, jossa myytiin elokuvia ja kausia yhdellä eurolla kipale.  Aikani kun pengoin, löysin Kyläsairaala -sarjan neljä boxia, joissa oli aina kaksi kautta kussakin. Saimme siis neljällä eurolla kahdeksan kautta. Kotona tsekkasin, että siinä oli sarja alusta loppuun eli kahdeksankymmentäseitsemän noin tunnin jaksoa...Viisi jaksoa ollaan vasta katsottu, mutta ihan koukuttavalta tuntuu! Kyllä britit osaavat! 

Niin kuin ennen vanhaan!

En ollut suunnitellut sitä etukäteen, en ihan oikeasti ollut. Se vaan tuli puskista... 

Lähdettiin kävelylenkille iltaviiden aikoihin. Ei tuullut yhtään (se on viime päivinä hieman kiusannut), oli hyvä mieli, biorytmit olivat kohdillaan ja kotieteisessä jo sovittiin, ettei kävellä liian kovalla vauhdilla. Ja siitä sitten askeleet alkoivat kertyä yksi toisensa jälkeen...

Käveltiin kylälle päin. Vanha rata oli kävelty päähän asti ja sitten piti valita, kumpaan suuntaan käännytään. Minulla on nykyään ollut päätäntävalta näillä lenkeillä ja valitsin kääntymisen oikealle. Petäjävedeksi se tarkoittaa sitä, että luultavasti kierretään vanhan kirkon lenkki ja se me tehtiinkin. Muita liikkujia ei ollut paljon. Koko matkan säilyi hyvä pössis ja keskustelun aiheita riitti. Kotona oltiin tunnin ja viidenkymmenen minuutin kuluttua. Askelpituudellani ja yhden desimaalin tarkkuudela matkaa kertyi 10,4 kilometriä. Ennätyslenkki tälle vuodelle, jes! 

Pasta kannusnese

Olen osallistunut kokkaamiseen auttamattoman vähän viime kuukausina. Ensi alkuun en olisi jaksanutkaan ja jotenkin se syveni laiskuudeksi ja muuttui mielenkiinnottomuudeksi. Joskus sentään yllätän, kuten esimerkiksi eilen. Ostettiin kaupasta kannuslaisen ”lihatalon” hernevaihtoehtoa, joka näytti jauhelihalta ja siitä se ajatus sitten lähti...

Ruskistin tuotteen pannulla, lisäsin sipulia, ketsuppia ja yrttistä tuorejuustoa ja vettä. Annoin hautua jonkin aikaa. Sillä välin spagetti valmistui kattilassa. Lopuksi riivin kastikkeen pinnalle paljon tuoretta basilikaa ja kaadoin pastakattilasta veden pois. Ja ei muuta kuin syömään! Oli todella hyvää...

Rasvainen aloitus

Puurosilmänä meillä on ollut jo pitkän aikaa liraus tuota herkkuöljyä. En saa tästä mitään provikoita, mutta sanonpahan vaan, että pöytyäläinen peittoaa muut vastaavat kuusi nolla. Se käy salaatteihin ja yleensäkin kaikenlaiseen kokkaamiseen ja herkutteluun.

Tänään on kevätpäiväntasaus. Päivä ja yö ovat yhtä pitkiä. Heräsin jo kuudelta, vaikka nyt vasta olen tässä blogi-ja puurovaiheessa...

Omakuva

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää! Kuva on eilisillalta, kun peilistä katsovalla kuusikymmentävuotiaalla mummulla oli tukka hyvin. (Jos kuva olisi tältä aamulta, olisi tukka sikinsokin ja suolasuihkepullolla olisi käyttöä.)

Tänään on vapaapäivä ja kalenteri ihan tyhjä. En valita yhtään. Luultavasti tänään käydään kävelylenkillä, katsotaan elokuvia, saunotaan ja arkeillaan. Ihan tarpeeksi. 

Eilisen aurinkoja

Eilen oli kirjasto viimeistä päivää auki. Vietiin kaksi kassillista pois ja lainasin itselleni viisi kirjaa, joista yhden vähäsivuisimman ehdin lukea illalla. Neljän lainakirjan jälkeen on sitten omissa hyllyissä vaikka hurumykke lukemista...

Kaupassa oli tavaraa paljon, vaikka aukkojakin oli. Kuvan kukka oli heräteostos. Se on kuin aurinko, totesi kassakin ja hymyili aurinkoisesti. 

Isoja asioita

Eilen oli merkillinen ja merkittävä päivä. Omassa elämässäni tuli kuluneeksi kolme kuukautta siitä, kun elämään tuli pakkopysähdys ja reilun viikon mittainen sairaalarupeama. Olen kuntoutunut ja toipunut hyvin. Numerot ovat pienentyneet mittareissa ja vaa´assa. Olen tyytyväinen ja kiitollinen.

Eilen tuli rajoitteita, peruutuksia ja kieltoja meille kansalaisille roppakaupalla.  Nyt ei ole syytä kapinoida eikä jälkiviisastella. Päivä kerrallaan on tässäkin hyvä motto. Me selviämme tästä.

Viikonlopun jälkeen

Kotiviikonloppu on vietetty. Kudottu sukkaa, tehty kävelylenkkejä, saunottu, katsottu elokuvia, juteltu, levätty. Eilen saatiin osallistua yksivuotispäivään FaceTime -puhelun avulla. Sankari osasi näyttää etusormea ikänsä merkiksi. Lahjapaketti avattiin siinä samalla eli nyt vaan sitten jossakin vaiheessa kuljetetaan duplopaketti ja collegehuppari perille. 

Eilen puhuttiin myös Kuopuksen kanssa puhelimessa. Hauska yksityiskohta iltapäivässä oli se, että meillä oli kesken elokuva Yösyöttö ja nuo molemmat taannoiset yösyötettävät lapset soittivat elokuvan aikana...

Tänään kutsuu työpaikka. Otan vastaan vain puhelut ja sähköpostit eli naamatusten ei nyt palvella.

Kaukosynttärit

Tänään on Kakkosen syntymäpäivä ja siinä lahjapaketti odottelee keittiössä, sillä näistä tuli tosiaankin kaukosynttärit. Tässä tilanteessa se on viisasta, vaikka harmittavaa. Isot onnittelut kuitenkin suvun pienimmälle! Kaukohali! 

Hyvän päivän leima

Eilen tehtiin aamupäivällä pienehkö kävelylenkki. Ei huvittanut kyllä yhtään lähteä liikkeelle, vaikka tiesin raittiin ilman olevan hyödyllistä kävelytilanteessa ja etenkin jälkeenpäin. Kun on olemassa ilmaus puoliväkisin, niin eilen lähdin neljännesväkisin. No, reilut neljä kilometriä käveltiin ja tultiin kotiin.

Päivään kuului parturi- ja apteekkikäynti ja Miehellä ruokakauppa-. Lisäksi katsottiin elokuva, pelattiin kahta eri peliä, syötiin pannukakkua ja hölläiltiin. Ihan vaan sellainen tuikitavallinen päivä, josta ei jää historiankirjoihin mitään, mutta oman elämän tunnustuskirjoihin hyvän päivän leima.

Sukankutomista kotosalla

Kutomisen ilo ei ole kadonnut minnekään! Toissapäivänä aloitin taas yksiä sukanvarsia ja eilen elokuvan (Pitkäjärveläiset) aikana kudin edistyi kantalapun alkusentteihin asti. Juuri sopivan yksinkertaista/aivotonta puuhaa meikäläiselle.

Koronavirus puhuttaa ja muuttaa suunnitelmia. Kokoontumisia perutaan. Niin meidänkin perhepiirissä peruttiin odotetut syntymäpäiväjuhlat. Tärkeintä on kaikkien terveys. Kakkonen täyttää joka tapauksessa yhden vuoden, vaikka ei ollakaan isolla porukalla juhlimassa. Se on hieno ja iso asia. 

Ihan herttainen tapaus

Olen ollut työhuoneeseeni tyytyväinen ja nykyään olen sitä vielä enemmän, kun väli-ikkunan ja haitarioven päälle tuli oikea seinä. Kuuluuhan toisesta huoneesta aika hyvin, mutta sitä voi hillitä taustaradiolla tms. Oma rauha on tervetullutta ja tarpeellista.

Seinätilaa on nyt enemmän ja sitä on hyvä hyödyntää. Kuvassa on uusin hankintani, jonka löysin kirpparilta puolella eurolla. Ihan herttainen tapaus.

Tilanne juuri nyt

Aamu voi alkaa hyvinkin aikaisin ja sen voi ihan vaan hölläillä niin, että aamupuuroaikaan tajuaa jonkin unohtuneen... Tapoihini kun on kuulunut kirjoitella kuulumiset heti aamusta. No, nyt kuitenkin lusikoin tässä samalla puuroa rypsiöljytilkan ja taatelipalojen kera. Eilen aamulla taateleiden tilalla oli maapähkinävoita.

Keittiön pöydälle on ehditty hakea tuulikaappitulppaanit. Yrttikasvatuslaatikon ajastinvalo ei ole vielä ehtinyt syttyä. Siinä tilanne juuri nyt. 

Kaikenlaisia teemapäiviä

Tänään on Järjestä kotitoimistosi -päivä. Olisi kyllä ihan aiheellista täälläkin, mutta katsotaan nyt... (Ehkä tällainen semivapaatiistai houkuttelee kuitenkin enemmän vaan olemaan ja laiskottelemaan.) No, toisaalta, jos viitsisi järjestää/siivota/raivata, voisi sen jälkeen viettää Kansainvälistä erinomaisuuden päivää! Ja vielä Pakkaa evääsi huomiseksi -päivää. Onhan näitä, kun joka päivälle riittää syitä ja aiheita.

Kauan sitten

Meillä töissä oli ns. suurelle yleisölle tarkoitettu arvauskilpailu, johon työntekijöiltä pyydettiin lapsuudenkuva ja niistä sitten väki päätteli, kuka on kukin. Työpaikan vanhimpana edustan aikaa, jolloin kuvia ei ole niin paljon otettu ja monet kuvat olen jo ehtinyt jakaa sosiaalisessa mediassa aikaisemmin. Tämän kuvan kiikutin esille. 

Kommentteja sain kuulla kahdenlaisia. Minut oli kuulemma tosi helppo tunnistaa tai sitten minua ei tunnistettu. Arvauskilpailun tuotto meni joka tapauksessa Yhteisvastuu -keräykselle, joten hyvällä asialla oltiin kuvinemme.

Kuva on otettu ensimmäisenä koulupäivänä eli syyskuussa -65. Oletettavasti vielä 1.9. Ennen vanhaan kun koulu alkoi aina silloin, jos vain sattui olemaan arkipäivä. 

Kevyttä pintahengitystä

Hyvää naistenpäivää! Päivän kunniaksi kaivoin arkistosta vanhan puunukkekuvan ja kaivan nyt Oton muistiinpanoista ilmiön, jonka kirjasin sinne pari iltaa sitten. Yleensä elokuvissa sankarittaret harrastavat kevyttä pintahengitystä. Ilmiön todenperäisyys tuli jostakin elokuvasta, jossa kaunis solisluusankaritar hengitti hyvin ohuesti ja kevyesti. Minun hengitykseni on aina ollut raskasta ja solisluut ovat jossakin ns. piilossa, mutta en kateuden vuoksi tuota kirjannut. Satunpahan vain huomaamaan.

Naiseus on kaiken kaikkiaan ihan jees juttu. Juhlitaan siis sitä, elämän sisaret!

Kotona ja ulkona syömässä

Eilinen lounas oli tomaattipaprikabasilikaparmesaanimunakas ja vähän kimchiä lisäksi. Piti nälkää tosi hyvin, kun vasta iltaviiden paikkeilla oli seuraava ruoka ja silloinkaan ei ollut hurja nälkä. 

Oltiin työporukalla illalla ulkona syömässä. Valitsin listalta vegaanimenun ja olin tyytyväinen. Niin muutkin omiin valintoihinsa, joten suorastaan kierimme teatteriin katsomaan komediaa. Ilta oli hauska ja yhdistävä. Hyvä me! 

Onnea, Kuopus!

Tänään meillä on perheessä juhlapäivä, kun Kuopus täyttää vuosia. Kuva on huhtikuulta -87 ja siinä päivänsankari on veljensä kanssa. Kuvan tunnelma ilmentää tuota hienoa ystävyyssuhdetta, joka on jatkunut jo vuosikymmeniä ja jatkuu edelleen. 

Kuopus sai ensimmäisen nimensä äiti-Liisalta. Syntymäpäivä hänellä on sama kuin Kaustisen mummulla, Tyynellä. Tyyne tosin syntyi kahdeksankymmentäyhdeksän vuotta aikaisemmin... 

Kuva seitsemän vuoden takaa

Olen kevätihiminen, mutta en ole absolutisti vuodenaikojen suhteen. Kaikki käyvät, vaikka kevätlapsena juuri tämä lisääntyvä valo on eniten mieleen. Kaivoin arkistosta valon kunniaksi tulppaanikuvan seitsemän vuoden takaa. Se ilahdutti silloin ja tekee sitä yhä. 

Kahvia, kiitos!

Kahvi kuuluu aamuun, päivään ja alkuiltaan. Teetä en ole juonut pitkään aikaan, myöhäisiltoina sen sijaan joko kaakaota tai eimitään. Kaikenlaisia poikkeuksia tietysti on ja tulee tilanteiden vaihdellessa. Tämä alkuiltakahvittelu on suhteellisen uusi ilmiö ja ajoittuu iltaruoan jälkeen. On joko jälkiruoka tai sitten jälkiruoan lisänumero.

Kuva on eilisillalta. Kyseessä siis aito tilanne, ei lavaste. Kuppi on Kiltaa ja lautanen Teemaa. Kaj Franckia molemmat. 

Nimipäiväonnea ja mahankurinaa

Tänään onnitellaan nimipäiväsankari-Kakkosta. Postin sijasta luotimme nykyaikaisempaan tiedonvälitykseeen, joten nappasin Otolla kuvan ja lähetin sen Messengerissä lapsen vanhemmille. Viuh, sinne meni ja ollaan niin varhaisessa vaiheessa, että puuro on vielä kattilassa. Mutta ei enää kovin pitkän aikaa, sillä maha kurisee ja murisee mielenosoituksellisesti...

Viime yönä näin suunnilleen tsiljoona unta. Nukuin kuin possu tai/ja tukki. Hyvä alku vapaalle päivälle! 

Nautin ruoasta hyvällä omallatunnolla

Kuva on eilisillalta. Valpuri -astiassa oli ennen kuvanottoa kaksi appelsiinia fileoituina. (Mies osaa meillä tuon fileoimisen taidon.) Herkkua! Ja edelleen maistuu paremmalta kuin suklaa... Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, että on minulla nykyään oma suklaalevykin kaapissa, mutta se tuntuu kestävän pitkään. On hyvin tummaa (80%) ja isopalaista. Pari kertaa olen siitä kahvin seuraksi puoli palaa napsaissut. Se on ollut tummuudestaan johtuen riittävästi.

Tähän aikaan vuodesta lehdet kertovat laihduttamisesta ja rajoittamisesta. Niin monta laihdutusyritystä on minullakin takana, että olen tyystin menettänyt uskoni dieetteihin. Nyt vaan elän ja hengitän ja nautin ruoasta hyvällä omallatunnolla. Syön sitä mitä haluan. Syön niin paljon kuin haluan.  Se tuntuu hyvältä ja juuri sopivalta. 

Maaliskuu on juhlakuu

Maaliskuu maata näyttää ja maan avaa. Tänä talvena kaikki sääkirjat on kyllä olleet ihan sekaisin, joten ei vanhoihin sanontoihinkaan oikein voi luottaa. Meillä maaliskuu on yhtä kuin juhlakuu. Syntymäpäivälapsia ovat Kuopus, Kakkonen ja Ykkönen. Miehen kanssa vietämme hääpäivää ja Kakkosella ja Miehellä on nimipäivät. 

Pihalle oli ilmestynyt kukkapurkkeja. Niissä kasvoi käpyjä. Taitaa olla Ykkösen tehtailua muutaman päivän takaa...