Ottamuksia 74

Tänään eletään vuoden viimeistä päivää kuin viimeistä päivää, vaikka ei se siltä tunnun hitaan aamun ansiosta. Koti on vielä täysin jouluinen ja saa ollakin loppiaiseen asti. Suklaata ja muita herkkuja on vielä jäljellä ja jääkin. 

Nukuin vuoden viimeistä päivää edeltävän yön kuin possu. Aamukahdeksan jälkeen havahduin ja senkin jälkeen oli kiva vielä köllötellä seitsemän kilon peiton alla. (Me kun ostettiin joululahjoiksi itsellemme painopeitot.)

Huomenna on luvassa inventaario. Sitä varten on ynnättävä paljon lukuja. Sitä odotellessa! 

Herkkuja varten

Eilen käytiin isommassa lähikaupungissa pikaisilla täsmäostoksilla. Kun ne oli saatu hoidettua, käytiin vielä yhdellä isohkolla kirpparilla. Ostin sieltä kuvan purkin kahdella eurolla. Olen peltipurkki-ihminen ja yleensä purkit on meillä säilytyskäytössä. Tähän voisi säilöä herkkuja. En aio tulevanakaan vuonna olla askeetti enkä suurkieltäytyjä. Enkä aio aloittaa ylihuomenna mitään kuuria kohti kesän rantakuntoa. 

 

Oman yksikön seiniä

Laurila on sisustustrendien ulkopuolella - toimii vähän niin kuin omana yksikkönään. Meillä on vanhaa ja uutta, värikästä ja yltiövärikästä, kulunutta ja perittyä, haalittua ja tuttua. Jos toinen ehdottaa vaikkapa seinien maalaamista, on toinen heti valmis etsimään sopivaa värisävyä. Maalikauppaan mennään sitten pikkuleipäpurkin, kirjan tai kuivahiivapaketin kanssa. Jes, värejä! 

Kiireetön maanantai

Olipa kiva herätä yhdeksän korvilla ja ensin miettiä, mikähän viikonpäivä on ja huomata sitten, että on maanantai ja kaiken lisäksi vapaa maanantai! Ei siis kiirettä mihinkään! Varasin itselleni kuuden päivän vapaapätkän ja jouluajan vuoksi siihen kuluu vain kaksi lomapäivää...

Tänään on Viattomien lasten päivän lisäksi Kortinpeluupäivä. Miehellä on jo pasianssi menossa. On kuulunut vuosikymmeniä jouluajan traditioon ja kerroin hänelle just äsken, että on ihan teemapäiväkin nyt sopivasti menossa! 

Ottamuksia 73

Klaanikuva. Tarkkaan mietitty järjestys. Vasemmalta lukien Kuopus, Ykkönen, Vävy, Esikoinen, Kakkonen, Miniä, mies ja minä. Asetelma on eteisen vihreän senkin päällä ja hymyilyttää. Tonttuja koko sakki! 

Pikkuoransseista se idea lähti...

Hidas aamu taas. Aamukahvi juotu puoli kymmenen aikoihin parin voileivän kyytityttönä. Kuorin vielä pari pikkuoranssia (en koskaan opi tietämään, onko nuo klementiinejä, mandariineja vai satsumia - olkoon sitten pikkuoransseja!) ja siitä se postausidea lähti...

Kotikotona Keskipellossa saimme aina joskus jouluaattovieraiksi Salli-tädin ja Helena-serkun (eli Helna-siskon) ja odotettu tuliainen (kaiken muun lisäksi) oli iso pussillinen pikkuoransseja. Se oli joulun herkkua, väriä ja makua! Syön pikkuoransseja ja muistelen tätiä, joka oli ihanan suorapuheinen, lahjomaton ja hyväntahtoinen. Oman aikansa omapäinen arkeilija...

Iso joulu

Jouluaamua! Lorvin sängyssä pitkästi yli yhdeksään, kun ei ollut kiirettä minnekään. Niin kuin ei ollut eilenkään... Aattoon kuului perinteinen riisipuuro ja sekahedelmäsoppa, mutta sen verran uudella twistillä, että söimme sitä kaikkien rakkaiden tonttujemme kanssa. Tekniikalle kiitos! Hienoa oli myös se, että saimme kuulla (ja nähdä viitottuna) laulun Tuiki, tuiki tähtönen ensimmäisen säkeistön Helsingistä ja toisen Tampereelta.

Jouluruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Lahjat oli mieluisia. Iltamyöhään kävimme hautausmaalla ihailemassa kuolleiden kaupungin kynttilämerta ja veimme muistopaikalle omat kynttilämme. Nukkumaan mentiin tosi myöhään.

Jk. Kuvan teksti huvittaa minua suunnattomasti. Joulu on ollut ja on iso, itse olen pienempi kuin vuosikymmeniin... 

Rauhallista joulua

Jouluaattoaamuun herättiin  jo puoli kuudelta. Laurila on rauhallinen ja jouluinen. Eilen illalla lähdettiin pitkälle kävelylenkille ja yllätyttiin siitä, että hieman piti kävelyteillä aurata kulkua. Lunta kun oli satanut koko päivän ja ihmeen paljon.

Vietetään joulua kaksistaan. Aiotaan ottaa rennosti ja ottaa kuvayhteyksiä koko klaaniin . Lämpöisiä ja rakkaita ajatuksia jo etukäteen!

Jk. Postauksen omakuva on muutaman vuoden takaa. 

En ehkä kestä tätä

Myönnän olevani äidinkielen suhteen jonkinlainen poliisi. Luonnehtisin itseni kyläpoliisiksi eli vähän tärkeäksi, mutta leppoisalla asenteella partioivaksi. Nyt on tullut vastaan ilmaus, johon halusin puuttua. Nuoremmat bloggaajat käyttävät tätä aika usein. En ehkä kestä tätä. Tiukkaa tekee minullekin.... Kaikesta huolimatta: yksi yö jouluun on...

Kaksi yötä enää, hui!

Välipäivä töistä kuluu kotona. Keittiöstä kuului äsken laulua teemalla Siivotaan ja buustataan. Se on kuulemma tämän päivän jouluteema... Okei, kunhan maltan nousta sängystä ja juoda päivän ensimmäiset kahvit! 

Hyviä valmistelupäiviä meille kaikille - etenkin Esikoisen ja Kuopuksen residensseihin! Kummassakin on omat pikkuapulaiset auttamassa ja tjonttuilemassa. Kaksi yötä jouluun on...

Kolme yötä jouluun on!

Tänään on talvipäivänseisaus eli vuoden ehdottomasti lyhin päivä. Päivänvaloa on hyvin hintsusti eli vain muutama tunti. Eli pimeällä menen töihin kymmeneksi ja pimeällä tulen iltaviideltä pois. Ei hirveästi naurata... Iloinen asia on kuitenkin se, että tänään voi laulaa ihan oikeasti Kolme yötä jouluun on. Jouluun on hintsusti aikaa. 

Ottamuksia 72

 

Sunnuntaiaamu. Hidas aamu, kun ei ole kiirettä minnekään. Aamukahvi on juotu ja -pala syöty. Tälle päivälle on suunnitelmia kävelylenkin verran. Vesisadetta pitäisi olla jossakin vaiheessa luvassa, joten varusteet on oltava vedenpitävät ja hengittävät. (Niitähän Laurilan puvustamossa on!) Talvipäivänseisauksen aattona on enemmän ja vähemmän  harmaata, mutta ehkä sisälle voisi sytyttää kynttilän. Neljä olisi päivän teema, mutta jospa edes yhden...

Punapipo ja mustahattu

Joulu on perinteiden kulta-aikaa, joten päivän kuvaksi sopii hyvin otos yhdeksän vuoden takaa. Punapipon nykyinen majapaikka on joulukoristelaatikossa, mustahattu asustelee kirkkoherranviraston kaapissa ja pääsee talvisaikaan aina asiakaspalvelun puolelle. Tosin nyt sekään ei tapaa asiakkaita naamatusten, mutta jospa sitten ensi talvena...

Jk. Onnittelut tämän päivän syntymäpäiväsankarille, olet rakas! 

Luottoresepti, jos mikä!

Eilen tein kaikki ne hommat, joita aamulla kaavailin. Kirjahylly on nyt ojennuksessa, tehtiin kävelylenkki (9,3 km), tein niitä parmesaanipikkuleipiä (reseptin mukaan -keksejä kylläkin) ja illalla saunottiin. Outi Pakkasen kirjoja kannattaa kyllä lukea muutenkin, mutta myös reseptien vuoksi. Jaan tämän myös sinulle. Kannattaa kokeilla! 

Anna Laineen Italialaiset parmesaanikeksit

100 g raastettua parmesaania 

120 g vehnäjauhoja 

100 g huoneenlämpöistä voita

muskottipähkinää, ripaus cayennepippuria

(vettä) 

(pinnalle pähkinä- tai mantelirouhetta tai kuivattuja yrttejä)

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi. 

Lisää tarvittaessa 1-2 rkl vettä. 

Muotoile taikinasta kaksi kapeaaa pitkoa. 

(Rullaa pitkoja kuivatuissa yrteissä tai rouheessa.) 

Kääräise tuorekelmuun ja laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. 

Leikkaa jähmettyneet pitkot parin sentin viipaleiksi, paista 200 asteessa n. 15 min.

Jouluposti matkaan nyt käy!

Neljän vapaapäivän rypäs alkoi perinteisesti hitaalla aamulla. Tälle päivälle on ohjelmassa kävelylenkki, vähän leipomista (pieni satsi parmesaanipikkuleipiä), kirjahyllyn kirjakasojen ja -pinojen oikaisua ja illalla sauna. 

Eilen saatiin nuoriso-osaston joulupaketit postiin. Aikataulutetut puuhat on siis nyt hoidettu, kun joulukortitkin pudotettiin maanantaiaamuna oranssiin laatikkoon. Jouluposti matkaan nyt käy! 

Vuosipäivä tämäkin

Tänään annan itselleni kukkakuvan. Ihan siitä syystä, että vuosi sitten oli se piipaa-autopäivä ja jouduin sairaalaan. Vuosi on ollut kasvattava. Olen oppinut kiinnittämään huomiota liikkumiseen, syömiseen, juomiseen ja kaikkinaiseen olemiseen. Tulokset puhuvat nyt puolestaan. Kiitos, Elämä! 

Juuri Ne Oikeat...

Tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäkahdeksan vuotta siitä, kun ostimme valkokultasormukset kihlauksen merkiksi. Kihloissa olimme sitten vähän yli kolme kuukautta ennen kuin ehätimme vihille. (Vanhoja ilmauksia voi hyvin käyttää, kun puhutaan lähes-dinosaurus-ajoista.)

Rakkautta oli silloin ja on yhä. Kotiin toisen luo on aina kiire ja toisesta on huoli. Tiedän, että läheskään kaikki eivät uskoneet tarinamme onnistumiseen, mutta me tiesimme olevamme toisillemme juuri Ne Oikeat... 

Mistä on hyvä viikonloppu tehty?

Vietimme pitkän ja hyvän viikonlopun. Siihen kuului hyvää ruokaa, parit lasilliset punaviiniä, myöhäisen illan ja aikaisen aamun kauppareissut, liikuntaa, saunomista, joulukorttipajailua, jutustelua, huumoria, muutama jakso Sydämen asialla -sarjaa ja vähän jouluvalmisteluja. 

Joulu siintää kymmenen päivän matkan päässä.Tästä poikkeusvuoden joulusta ei missään tapauksessa voi tulla tavallista ns. entisaikajoulua. Leivotaan ja valmistellaan kuitenkin - vaikka pienemmälle porukalle. 

Tämän päivän Lucia

Hyvää Lucianpäivää! En ole koskaan ollut Lucia - enkä edes tyrkyllä siihen rooliin, mutta morsian olen ollut kerran.  Se taas ei liity tähän päivään mitenkään...

Lapsena meillä ei tiedetty Lucioista muuta kuin koulun laulukirjassa olleen laulun verran. Mies puolestaan on elänyt lapsuuutensa ja nuoruutensa kaksikielisessä rannikkokaupungissa ja siellähän oli/on Luciakulkueet sun muut.

Tämän päivän kuvaan etsin isältä aikanaan saamani kynttilätytön. Se sai kantaa valoa tänä aamuna.

Ottamuksia 71

Meillä oli eilen liikaa maitoa, joten tein pannukakkua. Reseptissä on otsikkona Maailman paras pannukakku ja sitä lopputulema taas olikin, vaikka puolitin ohjeesta rasvan ja sokerin määrän. (Ohje löytyy ihan nimellä googlaamalla.)

Liikamaidosta keitin myös pinaattikeittoa. Sitä en kuvannut kattilassa enkä lautasella. Se on ruokaa, jota voisin syödä joka päivä maailman tappiin saakka. 

Minusta tuli äiti

Minusta tuli äiti kolmekymmentäkuusi vuotta sitten. Minulla on tosin tapana laskea aika äitityövuosina, jolloin olen ollut nyt jo kuusikymmentäyhdeksän vuotta äiti... Äitiys on ollut ihanaa ja rasittavaa, mutta onneksi kuitenkin rutkasti ihanampaa! Lapset ovat kasvattaneet minusta ihan kohtuullisen äidin näiden vuosien kuluessa. Onnittelut tänään Esikoiselle, koekaniinille! Olet rakas.

Jk. Kuvassa päivänsankari potkupukukokoisena.

Voiko ihanammin...

Päivä alkoi nukkumalla yhdeksään asti - aamuyöllä valvoin puolisen tuntia kirjan parissa, kun uni kaikkosi - ja nyt vasta on aamupuuro lautasella. Tämä on vapaapäiväilyä parhaimmillaan, jos mikä! Kunhan olen tankannut itseni, on aika laittaa nastakengät jalkaan ja lenkkivaatteet päälle ja tehdä jonkinpituinen kävelylenkki. 

Tänä iltana olisi aiheellista katsoa Hitchcockin Psyko. Katsoin sen nimittäin kolmekymmentäkuusi vuotta sitten...

Kävelen ja pidän siitä!

Eilen tuli taas yksi sataluku täyteen! Luvussa on tämän vuoden aikana kävellyt kilometrit. Se on yhtä paljon kuin on matkaa Kravun kääntöpiiriltä päiväntasaajalle tai Hangosta Utsjoelle ja takaisin. Kävely on ehdottomasti Se Juttu ja sopii minun pirtaani ja ruumiinrakenteelleni tosi hyvin.

Eilen kävelylenkkiini osui tosi hieno luontoelämys... Olin ihan matkan alkuvaiheessa ja pysähdyin säätämään Moppea (MP3 -soitinta) ja samassa kuulin taivaalta ääniä. Hetken kuluttua näin kaksikymmentäneljä joutsenta lentävän sinisellä taivaalla ja se näkyi sai kyllä kyyneleet silmiin. Vilkutin joutsenille ja toivon, että tapaamme taas... Ajatelkaa nyt, Sibeliuksen päivänä tuollainen esitys! 

Jk. Olen hankkinut kirppareilta itselleni monta trikoopipoa. Kuvassa on uusin.

 

Sibeliuksen pakkasaamua!

Hyvää Sibeliuksen päivää! Tänään aion soittaa ja kuunnella suomalaisen säveltäjäneron musiikkia. Lupaan sen kautta kiven ja kannon.

Hidas aamu on menossa. Nousin sängystä vasta varttitunti sitten. Kohta on aamupuuron ja -kahvin aika. Pakkasmittari näyttää kahdeksaa astetta, joten aamulenkille on pukeuduttava lämpimästi. Ehkä trikoopipon tilalle on kaivettava laatikosta joku paksumpi versio. Mutta nyt ensiksi puuroa ja siinä samalla jotakin Sibeliusta! 

Mitä oli eilen?

Eilen itsenäisyyspäivällä oli aamusta virsikirjatyöpäivän rooli. Kirkkoon pääsi tasan kaksikymmentä ihmistä ja loput joutuivat seuraamaan ruutujen kautta. Tosi hyvä pössis jäi työtehtävästä, vaikka etukäteen ajateltuna siinä oli aika monta liikkuvaa palasta ja omiakin lisäliikkumisia oli soitinten vaihdon takia. 

Eilen syötiin hyvin. Illan kruunasi talven ensimmäiset glögit pipareiden, sinihomejuuston ja suklaan kera. Vastapainoksi ehdin iltapäivällä käydä tunnin kävelylenkillä ja ennen saunaa spinnata vajaan tunnin. Itsenäisesti.

Sinni, Sibelius, suo ja sauna

Hyvää itsenäisyyspäivää! Kuvaa varten etsin jotakin sinivalkoista ja löysin nämä. Rasia on saatu Kuopukselta vuosia sitten ja se toimii keittiössä laastarirastina. Kupit ostin tänä syksynä.

Niin mutta itsenäisyydestä nyt piti jotakin sanoa... Minulle se on sinni, Sibelius, suo ja sauna. Koko vuoden ajan - ei ainoastaan kerran vuodessa. 

Blogimaailman vai taviskalenterin mukaan?

Eilen yllätyin. Olisihan minun pitänyt vanhasta muistista tietää, että blogimaailmassa joulu saattaa tulla aikaisemmin kuin mitä taviskalenterissa lukee. Silti olin taas vuodessa unohtanut, että nyt voi jo ihan hyvin olla huusholleissa koristellut kuuset, tontut, valohörsylät, tingelitangelit ja kinkut... Olen niin vanhanaikainen ja hidassyttyinen, että meillä on vasta se hyasintti ja lasipurkissa kaupan pipareita. Tämä tontun kuva on tasan kymmenen vuoden takaa ja tulla tupsahti Facebookin muistoissa esiin. Kuva riittää vielä mainiosti. 

Leipova Mies

Mies leipoi eilen taatun bravuurinsa eli englantilaisen hedelmäkakun. Se leivotaan näin varhain, koska maku vaan paranee ajan myötä. Minä olen ulkoistanut hänelle kaikkien kuivakakkujen leipomisen, kun kyllästyin siihen, että osa taikinasta jämähti vuokaan tms. Joo, kyllä tiedän, että vuoka pitää voidella, mutta kakkutaikina ja minä puhutaan eri kieltä ja siinä ei auta voitelut, kiristys eikä lahjonta. Onneksi on taitava Mies! 

Aamuyllätys x 2

Tänä aamuna hyasintti pääsi yllättämään. Tiesinhän minä, että nupuista kehittyy kukkia, mutta silti se yllätti. Vapaapäivän alku oli siis hieno!

Eilen alkoi taas työnteko suljetun ulko-oven takana. Asiakkaita palvellaan puhelimen ja sähköpostin kautta. Ollaan varovaisia ja vältetään kohtaamisia naamakkain. Tästä tuli vähän erilainen joulunalusaika, totesivat työkaverit. 

Vaaka yllätti tänä aamuna. Suunta pienempiin lukemiin jatkuu. Vapaapäivän alku oli siis hieno! 

 

Ottamuksia 70

Eilen kävin haukkaamassa happea tunnin ja kaksi minuuttia. Taito kulki mukana pikkutaskussa. Muutaman kuvan verran oli pysähdyttävä. Tässä yksi niistä. Lumen valovoima oli valtava, ilman sitä tässä kuvassa olisi melkeinpä vain mustaa.

Aamuparatiisi

Hyvää joulukuuta! Nukuttiin pitkään ja koko aamu on täyttänyt hitaan aamun tunnusmerkit, kun puuro on vielä kattilassa ja kahvi keittämättä/suodattamatta. Verenpaine on mitattu, aamuvaakailu suoritettu ja aamupesulla käyty. 

Paratiisi -lautaset on vakiot aamupuurolautaset. Tässä vaiheessa elämää ei kannata olla erikseen mitään pyhäserviisejä, vaan paratiisi voi olla ihan just tässä - keskellä tuikitavallista tiistaiaamua...

Perjantain herkkuja

Kattauksen tekeminen ja kuvaaminen ovat mielipuuhaani. Ja toki syöminen kuvaamisen jälkeen. Kuvassa on perjantain sinkkuiltapala. Kaunis ja maistuva. Teetä ei ollut tuolla kertaa - yleensä vihreä tee kyllä kuuluu iltaan.

Jk. Syntymäpäiväonnittelut Vävylle! Olet rakas! 

Jk2. Toisnimipäiväonnittelut Miehelle, Esikoiselle ja Kakkoselle! 

Nukuin neutraalisti

Hyvää ensimmäistä adventtia! Sen verran annoin myönnytystä tulevalle joululle, että pöydässä palaa yksi kynttilä, aamupalalla on puuron lisäksi ostoversiopiparkakut kummallekin ja eilen illalla ruokakauppareissulla ostin hyasintin. Se on meiltä aika paljon.

Otsikko viittaa Ykkösen sanomisiin. Vaari oli kysynyt perjantaiaamuna,  miten poika nukkui. Vastaus oli: Ihan neutraalisti. En hapokkaasti enkä emäksisesti. 

Kaikki hyvin

Mies lähti eilen viemään rakkaita Tampereelle ja jatkoi sieltä matkaa kotoseen. Kävi katsomassa, että kaikki on ok ja kukat on hengissä. Olin iltapäivän, illan ja yön yksin kotona. Kävin lenkillä, spinnasin ja kävin suihkussa, katsoin telkkaria ja luin. Ja yön nukuin hyvin, vaikka yksin. Kohta menen keittämään aamukahvia. Nykytekniikan avulla tiedän Miehen etenemisen - juuri äsken näkyi olevan jo Mäntän ja Keuruun välillä ajamassa kohti kotia. Kaikki hyvin. 

Ottamuksia 69

Eilen otin kuvan näistä kahdesta Uppiksesta. Meillä on niitä kaikkiaan neljä. Yksi istuu tomttulakkipäisenä olohuoneen ikkunalla ja yhdestä ei ole havaintoja. No, viime yönä näin unta, että niitä oli meillä kokonainen tusina. Ihmettelin siinä unessa, että mistä niitä nyt on tullut noin paljon lisää. Onneksi se oli vain unta, vaikka Uppo-Nallet ovatkin tosi sympaattisia... 

Jk. Selvästi noissa nalleissa on eroja. Vasemmalla on ensimmäinen ja ihan aito, jonka sain jouluna -82 silloiselta sulhaseltani (eli nykyiseltä aviomieheltäni). 

Erikoinen kuvakulma

Meillä on rakkaita käymässä, joten makuuhuone on vaihtunut omaan huoneen sohvaan. Valokuvan nappasin vielä reporankana ja lepolaiskana juuri äsken. Ikkunassa on - hupsista sentään! - jouluverho vielä vanhaa perua eli viime joululta. Ei se ole niin nöpönnuukaa. 

Miehen huoneesta kuuluu juttelua. Ykkönen on herättyään sipsutellut tai hyppinyt sinne. Nyt on sellainen aamu, että ei ole kiirettä minnekään. Tällaisia on Ne Parhaat Aamut...

Uudet kengät testissä

Eilen lähdin yksistäni pienelle kävelylenkille siinä vaiheessa, kun myöhäinen lounas oli syöty ja väki vetäytyi lueskelemaan kukamitäkin. Testasin lenkillä nyt ensimmäisen kerran nastalenkkareita, jotka ostin pari viikkoa sitten. Tuntuma oli hyvä - vähän niin kuin olisi piikkarit jalassa - ja vitosen lenkki kulki reipasta vauhtia. Innostuin jopa ihan huvikseni kokeilemaan lempimäen juoksemista ja jaksoin jolkottaa sen ylös asti. Jes! 

Miksi tehdä tyynypesää?

Täällä on kova touhu menossa. Nyt on keksitty jo mummunilostuttaja ja maailmankaikentekijä, leikitty tyynypesää, tehty tyynypolku, syöty aamupuuroa ja valikoitu mummulle päivän korvakorut (vihreät robotit). Vauhtia riittää niin, että meitä ikäihmisiä ihan hengästyttää. Mutta on ihanaa, kertakaikkisen ihanaa! Viisi kuukautta sitten ollaan viimeksi tavattu ja se on ollut aivan liian pitkä aika...

Jk. Otsikon keksi Ykkönen, josta näkyy kuvassa pari kiehkuraa.

Seurallisia kasveja

Pidän viherkasveista, mutta en ole mikään pro niiden hoitamisessa. Olemme jakaneet vastuuta asian auhteen ja Mies hoitaa nykyään kukkien kastelun. Minulle jää ihailu, ruukkujen siirtäminen aina parempaan asentoon ja kuivien lehtien nyppiminen aina tarvittaessa. Olen huomannut, että kasvit ovat seurallisia ja viihtyvät paremmin toistensa kanssa ryhmänä. 

Installaatiota ihmettelemässä

Joskus tekee löytöjä näillä syysseikkailukävelyillä! Melkein keskellä-ei-mitään oli varsinainen ite-installaatio siellä parin kaatuneen puun ja hirventappotelineiden tienoilla. Sen verran tihuutti lunta, että Taito piti kaivaa nopeasti taskusta ja ottaa pari räpsyä. Taito kun on lievästi lumiallerginen, samoin vesiallergiakin on todettu. (Ja tiedoksi mahdollisille noviiseille lukijoille, että minulla on tapana nimetä monet esineet ja Taito on kännykkäni, jonka olen perinyt Esikoiselta.)

Perjantain kävelylenkki noudatti taas syysseikkailun perinteistä ideaa eli kävellään tuikituntematonta (tai lähestuikikin riittää!)  reittiä. Matkaa kertyi 12,7 kilometriä. 

Vakavasti otettavaa lunta

Nyt se tuli, se vakavasti otettava lumi. Eilen kävelylenkillä oli mennessä ihan vaan vähän valkoista ripettä maassa ja paluumatkalla kahta tuntia myöhemmin jo ihan pieni peitto. Iltamyöhällä käytiin ruokakaupassa ja kuvan nappasin äsken Miehen eilisiltaisista askelista pergolassa.

En usko kuitenkaan tähän lumeen ihan täysillä. Onhan näitä nähty. Mutta pakko on sanoa, että maisema kirkastuu huomattavasti ja mieli. 

Ottamuksia 68

Olen aina ollut pullaihmisiä. (Joku voisi sanoa, että sen huomaa ulkonäöstä.) Olen leiponut kaksitoistavuotiaasta asti ihan tavallista pullaa - pikkupullia, korvapuusteja jne. Mies meillä leipoo myös ja tekee hyvää pitkoa mm. 

Maanantaina sain töissä jälkiruokakahvin kanssa varsinaista Kismetpullaa - tiedättehän sen, että niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Asialla oli ollut vuosikymmeniä leiponut emäntä. Kävin keittiössä kehumassa ja kysymässä hänen salaisuutensa. Meni ihan hämilleen kiitoksista...  (Ja kokeilen itse leipoa hänen nikseillään, en kerro kiusallanikaan sinulle!)

Tuttua puuhaa

Tiistai-iltana pidin omat talkoot ja tein joulupipareita seurakunnan adventtikahvipöytään yms. Tällä kertaa määrä oli paljon pienempi kuin ennen. Meillä kun toivotaan vähemmän väkeä joka paikkaan, koska korona. Ja Ojalan matematiikan mukaan silloin pipareitakin syödään vähemmän. 

Tämä oli kolmastoista kerta. Siitä huolimatta kaikki sujui hyvin. Malleiksi valitsin sydämen ja Batmanin kahdessa eri koossa. Tai siis oikeasti enkeli oli se toinen, mutta se näyttää lepakkomieheltä...

Jk. Onnittelut puolikasnimipäivänä Kuopukselle! 

Kaikkea ei tarvitse ostaa!

Aina ei tosiaankaan kaikkea tarvitse ostaa - edes kirpparilta - ja omistaa. Joskus riittää pelkkä kuva. (Ja tiedänhän minä tuon asian muutenkin...) Astia oli ihan jees, mutta meillä on jo toistatsiljoonaa kuppia ja kulhoa, joten tätä en ostanut. Astian koordinaatit ovat Jyväskylän Kirrissä SPR:n kirppiksellä, joka täten tiedoksi.

Muutama rivi kirjoittamisesta

Kun aloitin blogin kirjoittamisen viidenkymmenen vuoden ja yhden päivän ikäisenä (eli yli kymmenen vuotta sitten), päätin kirjoittaa usein. Vaikka kuinka lyhyesti, mutta usein. Olen pysynyt päätöksessäni ja ei ole montaakaan päivää jäänyt sanailematta. Tämä tyyli sopii minun pirtaani.

Taina Haahti on oikeassa. Jonakin aamuna teksti soljuu kuin itsestään, joskus taas raahustaa ja etanoi jopa melkein neljännesväkisin. Yöunilla on suuri merkitys, kun kirjoitan yleensä aina aamuisin. Viime yön nukuin tosi hyvin ja nyt soljui...

Muista tämä!

Oton arkistossa on kaikenlaista säilöttynä - arjen helmiä, ystävältä saatuja sanoja, muistiinpanoja ja tapahtumia. Tälle päivälle kauhaisin sieltä yhden helmen...

Ykkönen oli mummulassa kesällä ja sanoi aina välillä äidilleen, isälleen tai meille: Muista tämä! Halusi, että muistettaisiin myöhemminkin/aina joku hyvä juttu tai asia tai peli tai leikki. Se puhuttelutti minua ja antoi ajattelemisen aihetta. Yritän kaiken touhottamisen ja näennäisen vilinän keskellä pitää mielessä tämän hienon ohjeen. Kiitos, Ykkönen! 

Kotonen on pieni koti

Tänään on Kotosen hankkimisen vuosipäivä. Tasan seitsemän vuotta sitten tehtiin kaupat ja siitä tuli meidän oma. Sattuneesta syystä (lue:korona) ollaan käyty siellä paljon vähemmän kuin muina vuosina ja reissut on olleet sellaisia muutaman yön mittaisia ja toteutettu yksityisen liikenteen avulla. Jaksan kuitenkin olla optimisti ja uskoa pitempiin lomaryppäisiin siellä-sitten-joskus...

Käy ruusutkin kukkimaan

Torstaina ostin meille taas vaihteeksi leikkokukkia. Reilut ruusut olivat suhteellisen edullisia ja moni on niitä kehunut, joten valinta oli helppo. Keltainen väri valikoitui pöytäliinan ja piristyksen takia. Yönsä ruusut viettävät tuulikaapissa ja aamulla pääsevät aina pöydän päälle. 

Tänään on pakko pitää jonkinasteinen siivouspäivä. Villakoirat tarraavat nilkkoihin kiinni ja varsinkin minun huoneeni on taas kerran kuin lähtevä laiva. En ymmärrä, kuka sen aina käy sotkemassa... epäilen, että syypää on se  kuuluisa Joku...

Kyllä tästäkin selvitään!

Eilen tein empiirisiä havaintoja isommassa lähikaupungissa ja vertailin tilannetta viikon tai muutaman viikon takaisiin. Tulos: Maskeja oli eilen huomattavasti enemmän kuin ennen ja nyt niitä oli useammalla ikäryhmällä. Ilahduin asiasta. Itse ensi alkuun kapinoin koko maskiajatusta vastaan, mutta sitten hankin pari tekstiversiota ja myöhemmin vielä pari kaunista kuosillista (Muumi ja Coronna). Pidän nykyään mieluusti maskia.

Se oli tiistai se

Toissapäivänä tultiin kävelylenkiltä, saman tien saapastelin (kuv.) sisälle, mittasin verensokerin (oli mittauspäivä, siksi) ja sen jälkeen nappasin kameran kaulaani. Pihalla oli kauniin huurteista ja jotakin siitä sain ehkä vangittua. Kuvasin kyykyssä, seisaaltaan ja vähän myös polvillani. Kuvailun jälkeen tulin sisälle kahville ja ansaitulle mustikkamuffinssille. Hyvä päivä.