Hidas aamu taas. Aamukahvi juotu puoli kymmenen aikoihin parin voileivän kyytityttönä. Kuorin vielä pari pikkuoranssia (en koskaan opi tietämään, onko nuo klementiinejä, mandariineja vai satsumia - olkoon sitten pikkuoransseja!) ja siitä se postausidea lähti...
Kotikotona Keskipellossa saimme aina joskus jouluaattovieraiksi Salli-tädin ja Helena-serkun (eli Helna-siskon) ja odotettu tuliainen (kaiken muun lisäksi) oli iso pussillinen pikkuoransseja. Se oli joulun herkkua, väriä ja makua! Syön pikkuoransseja ja muistelen tätiä, joka oli ihanan suorapuheinen, lahjomaton ja hyväntahtoinen. Oman aikansa omapäinen arkeilija...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti