Katselin kirjanselkiä

Olen aina pitänyt kirjastosta/kirjastoista. Siellä leijuu joku käsittämätön rauha, hyvä olo ja pössis. Asiakkailla ei ole kiire ja virkailijatkin onnistuvat kätkemään kiireaskeleensa ja -ajatuksensa taitavasti. Kirjasto on mielen ensiapuhuone. 

Eilen istuskelin pitkän aikaa isossa kirjastossa. Luin lehtiä, selailin kirjoja, katselin kirjanselkiä ja lopuksi kuuntelin opetusministeriä kahdensadan muun kuulijan kanssa. Ei hullumpaa lomapäivän viettoa! 

Jk. Yksi lapsuuden toiveammattini oli kirjastonhoitaja. Ehkä meillä siksi on niin paljon kirjoja kotona ja kotosessa...

Edit: Nyt vasta tajusin, että tuo otsikkohan on kuin kansanlaulusta! Katselin taivaan tähtiä ja tuli minun ikäväni...