Muutama päivä sitten luin keittiön pöydän ääressä naistenlehteä, jonka nimi on nelikirjaiminen palindromi. Ikuistin tuon lauseen, sillä se hyppäsi (kuv.) ajatuksiini saman tien.
Lapsena minulla oli niin pitkät hiukset, että pystyin istumaan niiden päällä. Vähitellen hiukset lyhenivät ja minusta tuli nainen. Ehkä se leikkaaminen aluksi oli silkkaa kapinaa, kun sain kerran ihan itse määrätä hiusteni pituuden. Tässä iässä (60) viihdyn lyhyiden hiusten kanssa tosi hyvin. Niihin on alkanut ilmestyä jo ihanasti harmaata, jota en aio värjätä pois.
Rakastan hiuksiani kampaajalla käynnin jälkeen! Uusi väri tekee ne kiiltäväksi ja suoraksi...Tavallisesti luonnonkihara on aina vähän on pörröinen! En voi olla silittelemättä lyhyttä niskatukkaa, joka tuntuu sormissa niin hyvältä. Minulla ei ole ollut koskaan pitkää tukkaa, pisimillään ehkä olkapäille, hetken verran. Valitettavasti meidän suvussa ei harmaannuta kauniisti, vaan seassa on omaa väriä elikkä maantienruskeaa tässä iässä. Blondi olin lapsena ja nuorena.
VastaaPoistaHennat sun muut väriaineet on tullut kokeiltua, mutta viiteentoista vuoteen en enää ole värjännyt hiuksiani. Täysin luomua harmaantumista siis!
PoistaMulla ei toki ollut noin pitkiä hiuksia kuin sinulla. Kuitenkin nyt on sellaiset sopivan mittaiset, en saa niitä kiinni. Tän ikäisenä lyhyt on paras.
VastaaPoistaLyhyt hiusmalli on hyvä, kun en käytä mitään muotoiluaineita tms. Pesun jälkeen kampaan/harjaan ja se on siinä. Helppoa.
Poista