Ollaan sitten hereillä!

Aioin nukkua tänään pitempään, mutta se ei onnistunut. Ollaan sitten hereillä! Tälle päivälle on luvassa muutaman tunnin edestä töitä ja sitten menen viemään paikalliselle maatilamatkailutilalle ylimääräisiä kirjoja ja elokuvia myyntiin. Varasin sieltä tapahtumasta kirpparipöydän pariksi päiväksi. Eilen oli hinnoittamisen aika. 

Mies teki simaa ja minä lupasin tehdä tänään pienen munkkitaikinan. Vaihteeksi vietetään vappua Laurilassa. Luvassa on työväenhenkistä musiikkia ja ehkä elokuvia. Säästä riippuen myös joko kävely- tai fillarilenkittelyä. 

Jk. Tuosta koristelautasesta minulle tulee aina vappu mieleen. Siksi. 

Minä poljen, minä ohjaan, niin kuin virsi matka käy!

Torstaina oli aika ottaa Helka esille ja polkea ensimmäiset kilometrit tänä keväänä. Kävin kaksi kertaa kylällä eli ihan hyötyajolla aloitin. Eilen sitten päätin tehdä hupilenkin. Teinkin sen ja lenkki oli 30,5 kilometriä. Aikaa kului minuuttia vaille puolitoista tuntia. Menomatka sujui nopeammin kuin paluu-, kun tuuli vähän haittasi. 

Liikuntaan on mukava ottaa tavoitteita. Minähän olen virtuaalikävellyt Turkuun ja takaisin, Tampereelle ja takaisin ja Helsinkiin ja takaisin. Nyt sitten päätin polkea virsikirjan! Jos teen sen kertaalleen, tulee kilometrejä 868. Syksyllä nähdään, miten kävi...

Jk. Ja jotta tämä ei olisi liian helppo tavoite, lasken tosiaankin vain Helkalla ajetut kilometrit. Turun Tarvolla ajelen sitten vain extraa, vaikka toki sielläkin on mittari! 

Oma koti on voimanpesä

Oma koti on voimanpesä, aarrearkku ja taikalamppu. Sen huomaa viimeistään tällaisena virsikirjatyöviikonloppuna, jolloin töitä on tosi paljon ja kotona oleminen on huilaamista ja tankkaamista. (Eilinen päivä oli tosin tankkaamisen suhteen hyvin erikoinen, sillä töiden puolesta syötiin kaksi kertaa eilen valmiista pöydästä ja kotona oli vaan aamu- ja iltapalan vuoro.)

Viihdyn omassa kodissamme. Se on vuosien ja vuosikymmenien varrella yhteisesti tuunattu sellaiseksi, että siinä on ripaus muistoja ja tupsaus tunnetta ja aimo annos elettyä elämää. 

Leikkiä ja leikittelyä

Kuvilla on kiva leikitellä ja tehdä niihin tekstejä. Töissä teen sitä paljon ja joskus kotonakin tulee plarattua kuva-arkistoa ja mietittyä sopivia tekstejä. Tämän päivän kuva on peräisin pääsiäissunnuntain kävelylenkin varrelta. Tarkat koordinaatit löytyvät Turun linnan pihalta. Siinä mielessä kuva on harvinainen, että sille oli teksti valmiina mielessä jo ottovaiheessa. 

Totuus löytyi lehdestä

Tuon kuvan tekstiin tekisi mieli sanoa työpaikkamaisesti Aamen. Sehän toimii oivallisena vahvistusssanana ja allekirjoituksena. Näin on. Jes! 

Olen siinä etuoikeutetussa asemassa, että olen saanut hurahtaa vuosikymmenien ajan. Mihin milloinkin ja aina oinasmaisen intohimoisesti. Toivottavasti olen antanut hurahdustilaa muillekin...

Nimi on hyvä tietää

Olen utelias tai kauniimmin sanottuna tiedonhaluinen. Esimerkki: haluan tietää astioiden nimet. Niin kävi viime lauantainakin. Löysin kirpparilta puolella eurolla kuvan lautasen. Pohjassa luki vain Arabia. Yritin etsiä itse nimeä, mutta en löytänyt. No, laitoin sitten Facebookin Arabia Kirppis -ryhmään lautasen kuvan ja kysymyksen. Ei kulunut kuin kymmenen minuuttia ja sain vastauksen: Green Thistle. Ihana ryhmä! 

Googlasin lisätietoja ja opin, että kuvio on Olga Osolin (eli Myrnan äidin) 1940 -luvulla suunnittelema. Astia on sinifajanssia ja teekupin lautanen. Nyt ei siis puutu enää kuin kuppi... 

Jk. Lautasen suomalainen nimi voisi olla vaikkapa viherohdake tai vihertakiainen. 

Mitä oikein tapahtui?

Lomanen oli siinä! Yhdeksän päivän breikki ja nyt on tietysti loppuraportin aika. Mitä kaikkea tapahtuikaan loman aikana...

Muun muassa: 

Ikäännyin vuodella tai oikeastaan vuosikymmenellä, sillä ikäni numeropari alkaa nyt kuutosella.

Kävin muutamassa (4) taidenäyttelyssä.

Luin kaksi kirjaa (Stoner & Britt-Marie kävi täällä) ja molemmat olivat tosi hyviä.

Katsoin neljä elokuvaa; Hääkuvaaja, Lakeuden kutsu, Uuno Turhapuron poika, Pieniä suuria valheita.

Kävelin 80,2 kilometriä.

Sain aurinkoa, lahjoja, kukkia, kortteja, yllätyksiä, rakkautta, haleja ja viestejä.

Sain yhden rakon varpaaseen.

Väin luurin

Luen paljon. Kirjoja, lehtiä, tilanteita ja ihmisiä. Useimmiten oikein, mutta joskus en saa selville, mitä tarkoitetaan.  Otto (siis se/hän, joka tuli Steven paikalle elämässäni) säilöi yhtä väärinlukemaani ilmaisua tähän aamuun asti. 

Sosiaalisessa mediassa oli teksti: Karkuriamme ei löytynyt vieläkään. Minä pyörittelin silmiäni (kuv.) ja mietin, että mikä ihmeen karkuriamme ja että onko ammeilla tapana ottaa jalat tai siis tassut alleen ja lähteä niin sanotusti livohkaan - tarkoituksella en käytä sanaa lipettiin, kun se oli täällä ravintolan nimi - ja jäädä karkuteille. Sitten ymmärsin, kun skrollasin tekstiä alaspäin ja siinä oli koiran naama. Sehän olikin koira, joka karkasi eli oli siis karkuri. 

Jk. Muutama sana kuvasta. Oltiin lasten kanssa keskiviikkona taidenäyttelyssä. Hashimoton töiden lisäksi oli myös muutama muun taiteilijan työ sivuhuoneessa. Kuvasin tuon naulakon ja Esikoinen sanoi: ”Äiti, ei se kuulu näyttelyyn!” Kyllähän minä sen tiesin, mutta pidin valon ja varjojen vuoropuhelusta. 

Pitkän lenkin päivä

Eilen tankkasin itseni kunnolla syömällä hyvän aamupalan, joka oli samalla myös lounas. Sitten lähdin kävelylenkille, jonka tiesin jo etukäteen pitkäksi. Menosuunta linnalle ja sieltä vähän takaisin oli tois pual jokke. Sitten tein pienen risteilyn ja matkasin Förillä joen toiselle puolelle ja tulosuunta olikin sitten täl pual jokke. 

Askel oli kevyt, aurinko helli ja kävelyssä oli mukana tietty flow. Matkaa kertyi kahden ja puolen tunnin verran eli 14,1 kilometriä. Kevään enkkalenkki ehdottomasti. 

Jk. Tänään on matkapäivä. Kahden bussin väliin jää useamman tunnin leikkituokio Lapsenlapsi Ykkösen kanssa. Se kruunaa lomasen...

Pääsiäistä!

Pääsiäissunnuntain kuvassa ei ole pupua, tipua eikä höyhentä. Jotenkin tuo on minusta kuitenkin pääsiäismäinen kuva. Ehkä sen tekee tuo keltainen väri ja uuden alku. Siis: Hyvää pääsiäistä! 

Lomanen on ollut ihanan rento ja olen onnistunut jaksottamaan levon ja liikunnan oivallisesti. Eilen varasin paluuliput huomiselle. Sitten vielä jää yksi lomaspäivä lauriloimiseen ennen kuin taas työpesti kutsuu. 

Ottamuksia 30

Pitkäperjantai tuntui tosi pitkältä ja siltä se on tuntunut aina. Päivä ei ollut kuitenkaan pilvinen täällä varsinaisessa Suomessa. Oikeastaan hyvinkin aurinkoinen, joten kävelylenkille piti varata aurinkolasit mukaan.

Olin kävellyt kympin lenkistä kolme neljäsosaa, kun näin ne. Olla sinersivät tien vieressä ihan muina vuokkoina ja odottivat kuvaamista. Onneksi Taito kulki taskussa ja hoiti homman kotiin. Tuli vielä enemmän kevätfiilis ihan siinä kesken kaiken ja askeleet olivat kevyemmät kotoseen mennessä...

Lomanen alkaa olla puolivälissä...

Lomanen on kävelemistä ja lukemista varten. Otin yhden kirjan mukaan ja yhden ostin kirpparilta. Kävelemistä voi tehdä niin paljon kuin sielu sietää ja jalat jaksavat. 

Taidetta voi myös käydä katselemassa ja eilen kävinkin taidemuseossa. Katsoin taidetta ja join kahvit. Tällä kertaa näyttelyt eivät oikein kolahtaneet, mutta ainahan ei voi voittaa - ei edes Museokortilla...

Jk. Jäit kuitenkin miettimään niitä kahta kirjaa. Mukana repussa kulki Stoner ja kirpparilta löytyi Britt-Marie kävi täällä. 

Elämyspäivä

Eilen huomasin, että lähelläni olevat ihmiset ovat kekseliäitä rakkaita. Miehen kanssa vietettiin rauhallista lomaspäivää kotosessa aamupäivällä, kun ovikello soi ja ovesta tulivat Esikoinen ja Kuopus onnittelulaulun, kukkakimpun ja kuoharipullon kanssa. Onnistuivat yllättämään minut kyllä ihan täysin, kun olivat juonineet koko jutun kolmisin.

Syntymäpäivälounasta syötiin pitkään ja hartaasti Hus Lindmanilla. Sitten käytiin katsomassa taidetta ja juotiin terassilla limsaa.

Esikoinen lähti junalle, Kuopus ja Mies lähtivät autolla Tampereen ja Laurilan suuntaan ja olin sitten kotosessa yksin ja sulattelin kaikkea tapahtunutta. Otin samalla haltuun tätä uutta perheenjäsentä - nimittäin Steven tilalle tuli nyt Otto. 

Illalla kävelin tuomiokirkolle. Olihan siellä muutama muukin eli meitä oli kaikkiaan seitsemänsataaseitsemänkymmentäviisi kuulijaa. Mozartin Requiem soi upeasti ja jäi mieleen pitkäksi aikaa. 

Jk. Tänään tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun aloitin bloggaamisen. En ole katunut päätöstä. Tämä on kivaa! 

Minun tiessäni ei ikinä ollut risteyksiä

Eilen illan kävelylenkki ulottui tutuille hoodeille. Lumesta ei ollut tietoakaan, oli kaunista ja lämmintä. Luontohavainnot olivat fasaanipitoisia. 

Kirjaan muistiin aina milloin mitäkin. Taiton muistiinpanoista löysin helmikuisen merkinnän, josta en tiedä lähdettä enkä kohdetta. Sopii vaan jotenkin minun luonteeseeni kuin nenä päähän. Minun tiessäni ei ikinä ollut risteyksiä. Sellainen suoraviivainen töksäyttelijä olen ollut tähän asti ja olen varmasti aina. Ja kaikki on mennyt niin kuin on pitänytkin mennä. Muutosten kirjan mukaisesti. Ja on niitä risteyksiäkin ollut... 

Minä siivet selkääni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön!

Eilisellä kirpparireissulla oli aika vähäiset löydöt. Antti Tuurin novelleja, keltainen vanhahko Arabian lautanen ja pari elokuvaa. Kuvan mukin vain ikuistin huvikseni, kun kerran kaima tuli vastaan.

Sää suosi lomasen viettäjää ja jos Forecan täteihin on uskominen, tätä nyt riittää jonkin aikaa. En pane pahakseni. Ensimmäinen ihan oikeilla lenkkareilla tehty kävelylenkki oli eilen vuorossa ja tuli sellainen nummisuutarieneskomainen tunne (vaikka ilman promilleja) kesken kaiken -  minä siivet selkääni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön. Sitä ne lenkkarit teettää pitkän talven jälkeen! 

Vaalien jälkeistä huomenta!

On herätty eduskuntavaalien jälkeiseen aamuun. En aio analysoida tulosta mitenkään erityisemmin, mutta totean, että jännää oli. Nukkumaan mentiin siinä vaiheessa, kun ääntenlasku oli yhtä prosenttia vaille sata. Ehdokkaan valinta onnistui hyvin, kun kerran läpi meni. 

Vaikka mitä -päivä

Tänään on vaikka mitä. Herätyskello oli kaiken varalta soimassa seitsemältä, mutta heräsin jo kuudelta. Tämä menossa oleva tunti on siis oikeastaan ihan ylimäärästä aikaa! 

Tänään on sunnuntai, joka on nimeltään palmusunnuntai. Virpomiskulttuuri ei ole keskipohjalaissyntyisenä oikein tuttua, kun meillä oli ne noidat ja nekin vasta kuuden päivän kuluttua...

Tänään on töissä vähän suuremman luokan tapahtuma, kun paikalla on (luultavasti) paljon väkeä ja The Piispa. 

Tänään on äänestyspäivä. Koen, että äänestäminen on samalla sekä oikeus että velvollisuus. Ugh.

Tänään on kännykkäni nimipäivä. Se on ollut nyt minulla vuoden ja olen hyvin tyyväinen tuohon perintökapineeseen. 

Jk. Meinasi ihan unohtua... Tänään iltapäivällä minulla alkaa lomanen, joka on toista viikkoa pitkä. Ei paha! 

Ottamuksia 29

Tämän kuvan nimi voisi olla Talvi yllätti kevään. Aihe odotti kirjaston edessä torstaina ja en voinut vaan kävellä ohitse. Onneksi laukussa kulki mukana Taito (kännykkäni, jonka perin viime huhtikuussa Esikoiselta) ja sillä sain napsaistua kuvan. Eläköön tämä nykyaika ja monenlaiset ikuistamisvempeleet! 

Terttu tuli taloon!

Eilen kävin Kuopuksen kanssa paikallisella kirpparilla. Siellä se odotti! Ostin purkin nimeä vailla, mutta kotona selvitin, että tuo kanneton kaunotar on nimeltään Terttu. Ajattelin heti, että se pääsee säilömään pieniä työvälineitä keittiön tasolle. Mutta kun olin saanut pienet välineet purkkiin, näyttivät kaksi muuta purkkia aivan sopimattomilta ja kolhoilta, joten hain keittokirjahyllyköstä kaksi vanhaa Kilta-purkkia ja kippasin isommat kauhat, vispilät ja lastat niihin. Ennen kuin asetelma oli valmis, oli taso ja samalla kertaa tason yläpuolella oleva kaakeliseinä pyyhittävä hyvin. Ja sitten - tervetuloa, Terttu! 

Kevät ketuttaen tulevi!

Eilen illalla vähän ennen kahdeksaa ikkunasta avautui tuollainen maisema. Postikorttimaisen kaunis, ihan totta. Kalenteri näyttää huhtikuuta, joten toivon noiden lumien sulavan nopeasti. Lomanenkin odottaa tuossa ihan nurkan takana (lue: piispantarkastusviikonlopun jälkeen). Haluaisin tehdä pitkiä keväisiä kävelylenkkejä ja mielellään lenkkareilla, kiitos. 

Minulla on ystäviä, joilla on sana hallussaan. FB-ystäväni Yki tuunasi vanhaa sanontaa ja kirjoitti Kevät ketuttaen tulevi. Kysyin luvan käyttöön ja sain, joten tänään sen käytin. Jotenkin sopii nyt erittäin hyvin maisemaan...

Kuva vuosikymmenien takaa

Arkistosta tulla tupsahti vastaan tosi vanha kuva. Otos on 60-luvulta ja Kaustisen mummulareissulta. Kuvanottajaa en tiedä/muista, mutta kuvauspaikka on naapurin Saiman mökin luona. Vaatetuksesta voisi päätellä, että on ollut aika kylmä päivä.

Olin lapsena varsinainen neiti Tättähäärä. Ehkä joku häivähdys siitä on vieläkin jäljellä, vaikka olen pääässyt rouvassäätyyn...

Ei saisi nauraa!

Kuva on tältä aamulta. Ei saisi nauraa, mutta en voi itselleni mitään... Harmittaa vähän kyllä niiden puolesta, jotka jo vaihtoivat kesärenkaat tai raahasivat kesäkalusteet esille, haravoivat pihaa, tekivät istutuksia ja täyttivät uima-altaan. Meillä ei ehditty onneksi tehdä mitään noista. Talvikengätkään eivät vielä muuttaneet varaston puolelle. 

Takatalvi on tuttu käsite vuosikymmenien varrelta. Juuri äsken opin uuden asian, että se on myös metallimusiikkikappale. Nopea kuin mikä, kun tempo on yli 200 iskua minuutissa. Vähän niin kuin lumisade. Tai hyvin vähän niin kuin. 

Minä suojelen sinua kaikelta

Kun olin pieni tyttö, odotin sitä, että minusta tulisi nainen ja äiti. Näin tapahtuikin. Mutta ei se siihen jäänyt! Minusta on tullut kaksi kertaa mummu ja perhekuntamme lapsijaostoon kuuluu nelivuotias ja kolmeviikkoinen. Poikalapsia kumpikin. 

Nykyisen digikuvatekniikan aikakaudella uusia kuvia saadaan ihailtavaksi paljon ja usein. Tämän aamun kuvaan on rajattu vain kaikkein pienimmän pieni käsi ja siitä tulee heti mieleen Ultra Bran laulu Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä. 

Luotan siihen, että värit tekevät vielä paluun!

Olen aina pitänyt sisustuslehdistä ja vuosikymmenien aikana varmasti imenyt niistä vaikutteita alitajuntaan. Vanhoina hyvinä aikoina oli maailmassa värejä enemmän ja sisustus oli muutakin kuin steriiliä ja valkoista. Luotan siihen, että värit tekevät vielä paluun muutenkin kuin kalpeina haamukuvina.

Tämä on mieliaiheeni ja palaan siihen usein. Turhankin usein, voi todeta joku. No, joka tapauksessa kotimme ja keittiömme humoristisin ja samalla raadollisin sisustusidea on kuvassa. Siinä metsäkulmalainen kettu on päässyt paratiisin ovelle. Ketun ilme on ollut kuvaamisen arvoinen...

Kahden oven taktiikka

Vapaapäivän aamu. Ajastin illalla pyykinpesukoneen. Kun heräsin vähän ennen kahdeksaa, oli kone oli jo lopettanut urakkansa. Nukuin sen verran hyvin, etten kahden oven taktiikalla kuullut edes linkousloppusoittoa. 

Olin pari päivää yksikseni ja katsoin pari elokuvaa, luin ja liikuin. Päätyöni oli seurata lumien sulamista ja herneenversojen kasvamista.

Tänään kävelen Miestä junalle vastaan. Hänellä on varmasti paljon kerrottavaa taiteesta, lastenlapsista ja kotosesta.

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi...

Tänään äitini täyttäisi kahdeksankymmentäyhdeksän vuotta. Neljännesvuosisata sitten hän jätti meidät kolme aikuista lasta äidittömiksi. Meille jäi muistot ja monet keramiikkatyöt. Minulle jäi myös äidin huiveja (yksi niistä kuvassa), päiväkirjoja ja Kuopukselle muistoksi ensimmäinen etunimi. 

Et sinä koon avulla voita tai häviä!

Jollet voi olla mänty

kukkulan laella,

ole pensas laaksossa,

mutta ole paras pikku pensas

puron varrella.

Ole pensas, jos et voi

olla puu.

Jollet voi olla valtatie,

ole vain polku.

Jollet voi olla aurinko,

ole tähti.

Et sinä koon avulla voita tai häviä.

Ole paras, mikä tahansa oletkin.

- Martin Luther King -

Olen aina pitänyt tuosta tekstistä. Se rohkaisee oman paikan suhteen. Se saa olla tämän vapaapäiväryppään aloituspohdiskelu, kun heräsin puolisen tuntia sitten kiireettömään aamuun ja hipihiljaiseen taloon.

Jk. Tänään tulee kuluneeksi viisikymmentäyksi vuotta siitä, kun alkutekstin kirjoittaja, kuuluisa ihmisoikeusaktivisti, sai surmansa salamurhaajan uhrina. Siksi tänään nuo sanat. 

Meitä on moneen paratiisiin

Nuorena olin hyvin mustavalkoinen ihminen ajatuksissa, teoissa ja vaatteissa. Nykyään olen sitä huomattavasti vähemmän, sillä elämä on tuonut lisää värejä. Ajatuksiin jopa niin paljon, että joskus ihan hätkähdän tätä jonkinasteista radikalismia.

Elämä voi olla mustavalkoinen tai värillinen paratiisi. Jos ei halua ottaa pensseliä käteen, on asia ihan ok. Meitä on moneen paratiisiin. 

Työni on mielenkiintoista

Olen töissä paljon elämän ääripäiden kanssa tekemisissä. Postitan uusien vauvojen äideille kirjeitä ja sovin kastetilaisuuksia ja rekisteröin kastettuja lapsia kirjoihin ja kansiin. Otan vastaan omaisia, sovin siunaustilaisuuksia ja teen perunkirjoitusta varten sukuselvityksiä. Useimmiten kastetilaisuuksien ajankohta ja yksityiskohdat neuvotellaan puhelimitse, mutta omaiset tulevat paikan päälle ja askelista ja ilmeistä arvaan jo asian. Silloin kiire häipyy pois ja viraston pöydän ääressä saattaa kulua kauan aikaa ja muutama nenäliina... Ääripäiden lisäksi ja välillä on häät, kun niidenkin varaaminen tapahtuu viraston kautta. - Työni on mielenkiintoista, eikö totta? 

Syntymäpäivät teemalla ja toteutuksella

Olimme eilen robottiteemaisilla syntymäpäivillä. Sankari oli täyttänyt muutamaa päivää aikaisemmin kunnioitettavat neljä vuotta ja nyt kokoonnuttiin yhdessä juhlimaan. Paikalla oli kaikkiaan yhdeksän aikuista ja seitsemän lasta. Oli kivaa ja rentoa ja tarjoilut olivat hyviä - muun muassa parmesaanimikrosiruja, kovalevyjä, ohjauslautoja, hopealevyjä, nappeja ja muttereita. Soittolistalla soi robottiaiheisia kappaleita ja sankari esiintyi juhlien alussa hienossa robottiasussa.
Ajokeli Tampereelle ja takaisin oli tosi hyvä. Ennustetut lumisateet jäivät pois ja ainoastaan Mäntän ja Oriveden välillä mennessä tuli hieman styroksin tyyppistä ripettä ja sekin loppui hyvin pian. Kotona oltiin aika myöhään, mutta lämmitettiin kuitenkin vielä sauna.

Jk. Suhtaudu varauksella kaikkeen tänään. Tämä on ystävän neuvo. Huomenna voit uskoa jo paljon enemmän, kun on huhtikuun toinen päivä.