Kalevalan päivän hengessä aamusta asti

Hyvää Kalevalan päivää! Tämä päivä alkoi riimien keksimisellä, kun Lapsenlapsi kipaisi aamukahdeksan jälkeen mummun huoneeseen Maalarikissat -kirjan kanssa. Poika luki ensin kirjaa itsekseen, sitten minulle ääneen ja totesi, että siinä on runoja ja alettiin sitten tehdä runoja. Esimerkkinä yksi riimitys:  Tässä on käsi, olen ystäväsi. 

Leg godt, leiki hyvin - se tehtiin!

Meillä on yleensä kohtuullisen siistiä ja kahden ihmisen taloudessa ylläpitosiivous onnistuu ilman äkseerausta ja isoja kirjaimia. Eilen oli ihan pakko ottaa kuva olkkarista, kun siellä oli niin ihanaa! Siis ihan oikeasti ihanaa! Vaari kantoi kaksi laatikollista legoja varastosta ja kolme innokasta tamperelaista rakentelijaa ahersi pari tuntia kaikkien tsiljoonien pikkulegojen kanssa. 

Tänään olen vapaa ajattelija

Tänään on vapaapäivä. Tänään on Kerro satu -päivä ja Pistaasipäivä. Satujen kertomiselle on hyvät edellytykset, kun eilen Väinö Paunu toi lapsenlapsen ja vanhempansa meille muutamaksi päiväksi talvilomailemaan. Pistaaseja joko on tai ei, kun en ole vielä käynyt ratsaamassa keittiön kaappeja. Vapaasta päivästä aion ottaa kyllä irti kaiken mahdollisen, kun takana on neljän päivän työputki...

Luen raskauslaskuria...

Silloin muinoin, kun meillä oltiin raskaina (eli joskus viimeisten mohikaanien tai dinosaurusten kaudella), oli Kaksplus -lehden mukana tullut raskauskiekko tosi tärkeä kapistus. Sitä pyöriteltiin päivät pitkät kuukaudesta toiseen ja katsottiin, minkäkokoinen vauva olisi just nyt. Oli ihan ihmeellistä! 

No, nyt ollaan jo toistamiseen isovanhemmuuskaudella saatu seurata raskauslaskuria netissä ja sieltä olen vaarille aina lukenut ääneen viikon uutisia. Ja nyt ollaan sitten tässä tilanteessa, että laskurin teksti oli tänä aamuna: Onneksi olkoon: vauva on nyt täysiaikainen! Laskettuun aikaan on vielä kolme viikkoa, mutta jo 37 viikkoa kestänyt raskaus katsotaan normaalimittaiseksi. Eli nyt voi The Tieto tulla milloin tahansa... Iik! 

Ottamuksia 27

Maailmassa monta on ihmeellistä kirjahyllyä, se hämmästyttää kummastuttaa... Tuo laulu tuli eittämättä ja kyllättämättä mieleen, kun katsoin eilistä ottamusta. Tällä viikolla nimittäin näin jostakin kuvasta hyvin erikoisen (siis vielä erikoisemman) kirjahyllyn, jossa kirjat olivatkin matalissa vaakasuorapinoissa. Hylly ei kyllä ollut ihan tavallisen tallaajan, vaan sen valkokauluksisen muotisuunnittelijan, joka kuoli muutama päivä sitten. 

Pienenä triviana ja loppuhuipennuksena loppulatistuksena sitaatti/sammakko ko. suunnittelijalta: Verkkarit ovat merkki tappiosta: menetit otteen elämästä, joten ostit sitten verkkarit. 

Kevätolokokemuksia

Eilen tuli kevätolo kaksi kertaa. Ensimmäinen tulla tupsahti virsikirjatöissä, kun aurinko paistoi kappelin ikkunasta ja viis veisasi viidentoista asteen pakkasesta. Oli ihan pakko ikuistaa kevätkuva... Toinen tuli sitten illalla, kun astuimme ulko-ovesta pergolaan ja olimme lähdössä kävelylenkille. Ihan selvästi haisi keväälle! 

Äpylipai

Olen ollut yli kolmekymmentäkuusi vuotta kimpassa Miehen kanssa, joka handlaa taloustyöt tosi hyvin. Ruoanlaitto, silittäminen, siivoaminen ja leipominen sujuvat tuosta vaan leikiten! Kuvassa on meidän luottoherkku äpylipai eli omenapiirakka. Viime syksynä kun omenapuiden satoa pakastettiin pussikaupalla, niin moneenmoneen paihin on täyteaineksia riittänyt. Nam!

Eilen oltiin taas elokuvissa. Nyt oli vuorossa Klaus Härön Tuntematon mestari, joka oli mestarielokuva. Kaunista kuvausta, hyviä roolisuorituksia ja ihan todentuntuinen tarina. 

Jk. Ai niin, lintit kartilla tarkoittaa sitä, että lakat/hillat on raakilevaiheessa.

Pieksämäen asema ja Petäjäveden Miilu

Meillä oli eilen taas hieno mahdollisuus päästä kympillä Miiluun elokuviin. Tällä kertaa elokuvana oli Juice. Ennen elokuvaa oli tarjolla extrana kahdeksantoistaminuuttinen lyhytelokuva, jossa Pieksämäen asemalla soi kuudenkymmenen säkeistön ajan blues. Extra viritti meidät alkavan elokuvan tunnelmaan ja oli kyllä hyvä. Aikuisten oikeesti hyvä! Musiikki vetosi niin, että ihan teki mieli laulaa mukana, mutta hillitsin itseni kuten (keski)pohjalaissyntyinen nainen on tottunut tekemään...

Lintit kartilla

Murretta voi yrittää teeskennellä ja feikata, mutta liian yrittämisen kyllä tunnistaa. Miehen kanssa meillä oli nuoruuden asumapaikoilla sadan kilometrin välimatka ja murteessa ehkä vielä enemmän. Ei siis ihme, jos Mies ei tunnistanut ilmaisua lintit kartilla. Tiedätkö sinä, mitä se tarkoittaa? 

Jk. Kuvan laatta on saatu Miehen kotoa ja kutsun sitä nimellä Vihaiset kalat. Ei liity lintteihin eikä kartteihin.

Suloinen sillisalaattimaisuus

Keittiö on kodin sydän ja ilmoitustaulu. Ns. keittokirjahyllykkö hilloaa uusia ja vanhoja astioita keittokirjojen ja muiden kirjojen lisäksi. Pidän tuosta hyllyköstä erityisen paljon sen suloisen sillisalaattimaisuuden takia. Kahdesti vuodessa hyllykkö siivotaan perusteellisesti ja muulloin riittää pienimuotoinen pölynpoisto-operaatio - ainakin silloin, jos otetaan kuvia...

Taas maanantai!

Uusi viikko on jälleen edessä. Viikkomatematiikan vastaisesti tuntuu siltä, että maanantai on useammin kuin kerran viikossa, vaikka pidänkin maanantaista. Tiedän, että monella on juuri tähän viikonpäivään viharakkaussuhde ja syynä taitaa olla sen puiseva arkisuus viikonlopun rientojen  jälkeen. Osassa Suomea on talviloma, joka tunnettiin ennen hiihtolomana ja sitä sanaa minäkin käytän, sillä en hiihdä.

Kerrankin teemapäivä on mahdollisuuksien rajoissa!

Tänään on satunnaisten kilttien tekojen päivä. Kerrankin sellainen teemapäivä, jonka toteuttaminen ja viettäminen on mahdollisuuksien rajoissa! Satunnainenhan voi olla vaikka vain yksi tai muutama, joten ehkä joku tiskikoneen tyhjennys tai toisen halaaminen on jo kaksi. Toisaalta ehkä kilttejä tekoja ei kannata suunnitella etukäteen - ne tulla tupsahtavat eteen, jos niin on määrä tapahtua. 

Oma itsensä

Kuva ei ole mainoskuva, vaikka posti toikin eilen tuon suomalaisen designyrityksen muistikirjan. Kirja jäi olohuoneen pöydälle ja kun kirjasin kahteen muuhun kirjaan/vihkoseen tietoja (elokuvat ja liikunnat), jäi kynäkin samaiselle pöydälle. Siksi kuvassa kumpainenkin. - Tuo teksti on osuva! Jos kirjoisin huoneentauluja, olisi tuossa hyvä lause sellaiseen. Rehellinen kuin suomalainen luonto, karua kuin suomalainen hellyys. 

Koti on enemmän kuin neljä kirjainta

Olen kotona viihtyvää sorttia. Minulla/meillä on aina ollut sellainen koti, jota on ollut kiva laittaa ja sisustaa ja johon on ollut kiire takaisin reissusta. Muistan kotikotoa äidin arvostaneen omaa kotia tosi paljon eli ainakin siinä asiassa me kaksi oinasmerkkiä muistutamme toisiamme. 

Ystävänpäivän aamuna

En ole ollut koskaan ihminen, jolla olisi ystäviä pilvin pimein, sillä olen pohjimmiltani aika vaikea luonne. En ystävysty kovin helposti, mutta yritän kyllä olla uskollinen. Vuosikymmenien varrella ystävyyssuhteita on solmittu ja vaalittu. 

Olen onnentyttö, sillä saan viettää ystävänpäivää parhaan ystäväni kanssa. Arkistosta löysin kuvan, jota vähän käsittelin... 

Lehdet myyvät, ihmiset puhuvat

Näinä viikkoina on kuolinuutislentolentisiä pudonnut viihdetaivaalta parikin kertaa. Saanut jäyhät suomalaiset suremaan ja muistelemaan. Lehdet myyvät taas vähän aikaa tuolla aiheella. Myyvät siihen asti, kun vielä kiinnostavammat otsikot voittavat. 

Jk. Kuva ei liity tekstiin. Pidän siitä vain muuten.

Ei mopolla mahottomia

Periluterilaiseen selkärankaan on henkisesti polttomerkitty ajatus siitä, että aamulla pitäisi nousta ihmisten ajoissa ylös. Jos nukkuu pitempään kuin normaalisti, on sellainen käytös selitettävä jotenkin. Tänä aamuna ihmettelin, kun unta riitti iltayhdestätoista aamuyhdeksään... Mies totesi, että uni paras lääke on. Niin kai sitten.

Edessä on vapaapäivä tai tästä tuli vapaa-, kun siirsin laulupiirin ensi viikolle. Ei mopolla mahottomia...

Ääni on haasteellista käyttövaraa

Nukuin vähän yli kahdeksaan yhden pysähdyksen/pisahduksen taktiikalla. Edessä on työpäivä tiskin takana. Olo on ihan ihmismäinen. Lupaan olla yskimättä asiakkaita päin. Ääni on vielä haasteellista käyttövaraa, joten en voi laulaa hautajaisvirsiä malliksi - sitä kun teen aina silloin tällöin. Pyydettäessä, en omasta aloitteestani.

Yskitään kaksistaan

Harmittaa. Ketuttaa. Tänään olisi ollut työpaikalla iso tapahtuma, kun pitkän/ison/kalliin rempan jälkeen kirkko otetaan taas käyttöön. Muttamutta täällä sitä yskitään ja kähistään kotona x 2. Eroa edellisiin kurjistelutarinoihin on siis sen verran, että Laurilan muonavahvuus on taas kaksi. Se kyllä ilahduttaa. 

Jk. Kurjistelutarinoista on jäänyt pois hyvin pikantti yksityiskohta, joka on sähkökatkoilu. Nämä tämän talven lähiviikkojen katkot ovat olleet lyhyitä, mutta niitä on sitten useita per päivä. Elenian sedät ja tädit lähettelevät uskollisesti viestejä, että tiedämme, onko meillä sähköt vai ei. 

Pari asiaa mainoksista

Väin luurin. Luin väärin. Jossakin mainoksessa luki minun mielestäni toimitushaluttomuus, mutta se olikin toimituskuluttomuus. 

Mainoksista toinenkin asia... Snellmanin perheyrityksen mainokset on niin kutkuttavan ihania, että jos meillä syötäisiin lihaa, ostaisimme vain heidän tuotteitaan tai ainakin suurin osa olisi niitä itselle tehtyjä. Mutta kun ei syödä, ei osteta. Nautitaan vaan mainosideoista. 

Yö oli huonouninen. Tänään saan Miehen kotiin. Yskitään sitten yhdessä. 

Tiedätkö, mikä on yskänpuuskan tuntinopeus?

Sairastupa kuittaa huomenet! Eilinen meni lähes vaakatasossa. Olen yskinyt niin paljon, että vatsalihaksiin sattuu. Olen juonut litrakaupalla yhtä sun toista nestemäistä, syönyt paljon hedelmiä, imeskellyt sinkkitabletteja ja nukkunut päiväunia moneen kertaan.

Eilen en katsonut mitään sarjaa, mutta telkkariohjelmia olivat Kokkisota, Grillit huurussa, Hengenvaarallisest lihava, Liian ruma rakkauteen?, Salatut elämät. Taso on siis tavallistakin matalammalla...

Vastaus otsikon kysymykseen: Yskänpuuskan nopeus on 80 km/t.

Yksikseni yskiskelen

Tämän aamun kuvassa pitäisi oikeasti olla torkkupeitto, tyynyjä, rutistettuja paperinenäliinoja, vesipullo, yskänpastilleja ja äänimaailmassa hevosyskää. Lauantaiyönä nimittäin alkoi kurkussa kasvaa kaktus. Nyt sitten on yskitty ja yskitään. Vanha kansa sanoo, että yskä lähtee yskimällä. Jos se pitää paikkaansa, saan jossakin vaiheessa vaivan häädettyä. 

Tänään en aio tehdä mitään muuta kuin katsoa jotakin sarjaa. En ole vielä päättänyt, mikä se on tällä kertaa. Joka tapauksessa tasoltaan aivotnarikkaan. Olen yksin kotona tämän viikon, joten yksikseni yskiskelen...

Reissutavaroita

Olen vannoutunut laukku- ja pussukkaihminen. Matkatessa on kätevää, kun isoon reppuun pakkaa pieniin pussukoihin erilaisia tavaroita. Viimeisimmällä kotosreissulla oli kuvan pussukassa Steven ja Taiton tavarat eli yhteinen laturi ja yhteiset kuulokkeet. (Helppoa, kun ovat samaa perhettä!) Ei tarvitse kaivella repun pohjalta tai uumenista.- Tuon polkupyöräpussukan sain hyvältä ystävältäni, joka tuntee ja tietää tapani jo yli kolmen vuosikymmenen ajalta. 

Näkymä ikkunasta

Kun aloitin kohta kymmenen vuotta sitten kuvaamaan ja bloggaamaan, otin paljon luontokuvia niin, että kuvasin ikkunasta kaikenlaisia juttuja. Sittemmin kyllä tajusin, että ehkä parempia kuvia saa otettua lähempää. Tämän aamun kuva on taas vaihteeksi ikkunakuva ja napsaistu oman huoneeni ikkunasta. Lunta on hätkähdyttävän paljon...

Nukuin pitkään ja syynä on vapaapäivä ja aikatauluttomuus. Kohta pitäisi laittaa jotakin aamupalaa. Ehkä jotakin muuta kuin Runebergin torttua, vaikka kyllä niitä meillä on pakastimessa kotileipurin jäljiltä. No, kahvin ja elokuvan kanssa sitten päivällä! 

En uskaltanut aloittaa yhteislaulua

Olipa mielenkiintoinen ja pitkä paluumatka eilen! Lähdin Turusta vartin yli neljä iltapäivällä ja oletin olevani vähän ennen yhdeksää illalla Jyväskylässä. No en ollut. Oli sen verran huono ajokeli, että bussi jäi koko ajan vähän myöhään ja välillä jurruutti pitkässä jonossa. Tampereella oli vaihto ja olin tyytyväinen, kun lähdettiin sieltä vain kuusi minuuttia aikataulusta myöhässä. Muttamutta aikanaan Jyväskylään tultiin vähän yli kymmenen, kun oli seisoskeltu useampaan otteeseen ja kaiken huipuksi vielä jouduttu vaihtamaan kokonaan toiseen bussiin, joka onneksi tuli sieltä tuntia myöhemmin perässä. Pääsin istumaan, mutta moni joutui seisomaan käytävällä. Siinä vaiheessa olisi ollut paikallaan virittää yhteishengen kohottamiseksi yhteislaulu Linja-autossa ompi tunnelmaa. En kuitenkaan uskaltanut.

Kokkisotaa ja vauvanvaatteita

Eilinen oli tosi hauska päivä. Aamukahdeksalta lähdin bussilla Helsinkiin ja iltakymmenen jälkeen palasin. Tuossa välillä vietin aikaa Esikoisen ja Miniän kanssa. Käytiin Kiasmassa katsomassa aivan upea Pilvi Takalan näyttely, syötiin runsaat salaatit Pupussa, löydettiin kirpparilta vauvanvaatteita (kuvan kasassa alimmaisena lammaspeitto, jonka löysin Puutorin kirppikseltä), käveltiin lumisohjoisilla kaduilla, ajeltiin ratikalla, juotiin kotona hyvät kahvit (ostettiin mukaan Gateausta Runebergin tortut), katsottiin Kokkisotaa ja sen innoittamana syötiin todella hyvää ruokaa aina maa-artisokkapyreestä alkaen jne. Isoimpana asiana oli tietysti mielessä ja puheissa The Vauva, jonka pitäisi maaliskuussa saapua myllertämään pariskunnan, isovanhempien ja koko pikkusuvun elämää. 

Ostin särmikkään kollaasiromaanin

Eilinen kirpputorilöytöni on takakannen tekstin mukaan särmikäs kollaasiromaani. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 1964 ja toinen painos otettiin 2012, josta painoksesta myös omani on. Löysin kirjan kahdella eurolla Puutorin kirppikseltä. 

Pentti Saarikoski on aina ollut meille läheinen runoilija. Kirjahyllystä löytyy monenmonta runokirjaa ja niitä luetaan. Valamon hautausmaalla on käyty Saarikosken haudalla parikin kertaa. Erikoisin yksityiskohta on se, että Mies oli Saarikosken viisikymmenvuotispäivillä syyskuussa -87 Helsingissä ja runoilija itse oli kuollut neljä vuotta aikaisemmin... 

Kirpputorin viisaus

Kirpputorilta lähti matkaan hauska ja syvällinen jääkaappimagneetti. Hintaa sillä oli vain puoli euroa. Jääkaapin kylkeen se ei kylläkään pääse, kun aion laittaa sen mieluummin sähkökaapin koristeeksi ja elämänasennemuistutukseksi pieneen eteiseen. Oikeastaan olen usein ajatellutkin tuon aforismin kaltaisella tavalla, joten siksi se oli tavallaan pakko ostaa...