Näinä viikkoina on kuolinuutislentolentisiä pudonnut viihdetaivaalta parikin kertaa. Saanut jäyhät suomalaiset suremaan ja muistelemaan. Lehdet myyvät taas vähän aikaa tuolla aiheella. Myyvät siihen asti, kun vielä kiinnostavammat otsikot voittavat.
Jk. Kuva ei liity tekstiin. Pidän siitä vain muuten.
Uutiset kuolemasta ovat aina tavalla tai toisella pysäyttäviä, mutta nämä viihdeuutisiin - miten niistä tuli viihdettä? - päätyneet henkilöt, joita ainakaan minä en henkilökohtaisesti tuntenut, heidän elämänsä ei aiheuta meillä tarvetta päiväkausien vatvomiseen.
VastaaPoistaRehellisesti sanottuna oikein oksetti, miten ihmiset lauantaina tekivät eräänlaisia "pyhiinvaellusmatkoja" paikoille, joihin sai jättää kynttilän tai muun tervehdyksen Matti Nykäselle. Ja sitten kotiin katsomaan Matti -elokuvaa. Kyllä, katsoin elokuvan, se löytyy meidänkin hyllystä. Elokuvaa katsoessa mietin, oliko sen tarkoitus olla dokumentti (ei), komedia vai mitä. Itseäni enemmänkin itketti suurimman osan aikaa - surullista, miten nuoren pojan elämä suistui niin raiteiltaan ja miten hänelle naurettiin vuosikausia hyppyuran jälkeen.
Minä varmasti muiden mukana, en minä muita parempi ole.
Ehkä nämä kuolemantapaukset muuten ovat itselleni "vain" kuolemantapauksia elämän virrassa, koska jokainen puhelinsoitto muutamasta tietystä puhelinnumerosta voi olla SE soitto. Ja se koskettaa nimenomaan minua ja perhettäni. Eikä siitä kirjoiteta keltaisen lehdistön viihdesivustolla.
En varmaankaan taas osannut pukea ajatuksiani sanoiksi oikein, mutta kirjoitinpa kuitenkin.
Sanoitit minunkin tuntojani... Kiitos, kun ymmärrät jo parista rivistä!
Poista