Ottamukset on aika usein sellaisia puolihuolimattomia, puolitahattomia ja puolivillaisia. Napsaistu hetken mielijohteesta tuosta noin vain. Niin tälläkin kertaa. En voinut olla ottamatta kuvaa rakkaasta kaksikosta, joka tutki vanhoja automerkkejä aamutuimaan. Yön jälkeen oli taas molemmilla akut ladattu. Osa festariporukasta vielä nukkuu. (Festareista kerron huomenna tarkemmin.)
Nyt on pakko vähän kehua: mulla on lähes kaikki nuo autokortit ihan...livenä tai miten sen nyt sanoisi. Isäni keräsi niitä silloin aikanaan, 50-luvulla, hänellä oli se vihkokin johon niitä liimattiin, mutta serkkupoika pahus meni ja repi ne kortit se siitä irti! Kortit onneksi sain pelastettua, vihkolla ei enää tehnyt mitään.
VastaaPoistaSen verran niistä puuttuu, että tein niistä pienen taulun isälleni hänen 60-vuotislahjakseen, oisko siinä 9-10 korttia. Lopuista olen tehnyt aikanaan Pojalle kaksi isompaa taulua (ovat nyt meidän työhuoneessa) ja loput kortit ovat meillä kellarissa tallessa.
Ne ovat todellinen aarre mulle; muistona Papasta, muorista, vaarista ja joskus jäävät muistoksi vielä myös isästä.
Missähän festareilla te olette olleet?
Ai että olen ihan kade autokorteistasi!
PoistaMaltahan huomiseen, kyllä festareista kerrotaan sitten...
tollaset kuvat ovat tosi hyviä. Niissä on sitä jotakin !
VastaaPoistaKiitos! Kallisarvoisia hetkiä meille kaikille...
Poista