Kaikki alkoi siitä kun mä lasipurkin näin...

Siis: Kaikki alkoi siitä, kun siivosin eilen illalla tiskipöytää ja laitoin siitä muovisen pullon muovinkeräyspussiin,  pienen lasipurkin lasinkeräyskoriin ja sen kannen metallinkeräyspussiin ja tuon isomman lasipurkin kohdalla sain ahaa-elämyksen. Purkki oli jo valmiiksi puhdas ja etiketitön, joten ei tarvittu muuta kuin yksi kynttilä keittiön kaapista ja se oli siinä! 

Tosiasia on se, että piti myös hakea olkkarin pöydälle pihalta muutama pieni kukka keltaiseen maljakkoon ja laittaa pieneen talolyhtyyn lämpökynttilä, viedä tuo purkki ensin pöydälle, sitten siirtää se kuitenkin ns. nuottikaapin päälle, hakea punaiseen mariskooliin pari pussillista pähkinöitä ja istua katsomaan elokuvaa ja juomaan teetä. Eilen illalla elokuvana oli kaksi jaksoa Kiiltokuvia -sarjaa, jonka ostimme kerran eurolla. Katsomme toki sarjan kaikki osat, vaikka emme olleet kovin vakuuttuneita. Aina ei voi onnistua.

Tahatonta kuulemista, kun puhujalla oli iso ääni

Useimmiten bussi- ja junamatkoilla on hiljaista, kun kanssamatkustajat syventyvät omiin puuhiinsa ja älypuhelimiinsa. En pidä sitä pahana, koska kerran teen sitä isekin. (Tosin käytössä on yleensä Steve.)  Sunnuntain bussimatkan alkuosa Turusta Tampereelle oli poikkeus. Matka kestää vähän yli kaksi tuntia ja ehdin kuulla puheliaan matkustajan kertovan kuljettajalle hyvin seikkaperäisesti elämästään ja matkastaan, jolta tuli. Puhui niin paljon ja isohkolla äänellä, että katsoin viisaimmaksi jossakin vaiheessa laittaa napit korville ja katsoa Areenalta yhtä brittisarjaa.

Sen verran kuitenkin kuulin, että sain Stevelle kirjattua muutaman mielenkiintoisen muistiinpanon. Ensimmäinen käsitteli ruokaa, kun matkustaja kertoi haluavansa matkapäivien jälkeen syödä kotona pesuvadillisen pasta bolognesea. Toinen oli se, kun hän totesi, että on hauskaa heitellä koiranleukoja. -Tällaista siis kuulin ja kaikki muut kuulivat matkustajalta, joka oli edellisenä iltana laivalla juonut seitsemän pitkää... 

Ottamuksia 24

Eilen oli kaupunkipäivä. Haettiin leipää, käytiin kirjastossa ja yhdellä kirpparilla jne. Kuva on sieltä kirpparilta. Kirjoja ei ostettu, mutta otin niistä kuvan. Ja miksi? No siksi, että siinä on meidän miniän ja vävyn nimikkokirjat. Toinen heistä on M2 ja toinen M3. Ja miksi? No siksi, että minä olen M tai M1...

Hieno lause

... jäi pieni pala sydäntä ja verkkokalvoa. Tuollaisen luin eilen ja tunsin suurta äidinylpeyttä, sillä sosiaalisessa verkostossa huomaamani lause oli Esikoisen kirjoittama. (Se olisi ollut kyllä hyvä ilmaus joka tapauksessa, kirjoittajasta viis.) Lauseen ensimmäinen sana oli Hankoon, mutta sen tilalla voi olla melkein mitä tahansa ja lataus kuitenkin säilyy.

Kesä jäi ihohuokosiin. Yritin itse ja tällainen siitä tuli. Keskinkertainen, sanoisin. No, aamuaivoilla ei voi tuon enempää vaatia...

Jk. Kuva on tältä aamulta. Syksyn tuntua on vahvasti jo ilmassa ja pergolassa.

Lomanen voimaannutti - ainakin jalkalihaksia!

Eilen oli paluumatkapäivä. Suljin kotosen oven vähän ennen aamukahdeksaa ja avasin kodin oven puoli kahden jälkeen päivällä. Siinä välissä istuin bussissa (x 2), torkuin jne. Hyvä oli olla ja hyvä oli tulla. Nyt on sitten listauksen vuoro.

Lomasella (2 viikkoa) katsoin kahdeksan elokuvaa, luin kaksi kirjaa (F.E.Sillanpää: Hiltu ja Ragnar, Riikka Pulkkinen:Totta), kävin yhdessä taidenäyttelyssä (Maria Prymašenko), fillaroin 107 km ja kävelin 119,7 km. Nukuin, söin ja join hyvin. Yhden kerran matkustin bussilla, kun laiskotti kävellä tuota kahta ja puolta kilometriä. Kävin parturissa ja kerran lähipubissa.

Jk. Liikunta on tosiaankin tullut jäädäkseen. En pane ollenkaan pahakseni, mutta huvittaa se, että kahden viikon lomasella liikuntaa kertyy kaksikymmentäkahdeksan tuntia... 

Siivouspäivä ja siivouspäivä

Eilen oli syksyn Siivouspäivä. Idea on saanut alkunsa somessa keväällä 2012 ja sen jälkeen on keväisin ja syksyisin kuka tahansa saanut järjestää kirpputorin tiettynä päivänä vaikkapa puistoon tai kotiinsa. 

Fillaroin Kupittaanpuistoon, jossa oli kymmenittäin myyjiä. En ole koskaan ennen ko. puistossa edes käynyt, vaikka tuo Kupittaa/Kuppis on hyvin lähellä. Nyt oli siis korkea aika! 

Mukaan lähti muutama lastenkirja, Aarikan vanhoja purkkeja, pari huivia, pieni tauluteline ja kuvassa oleva keramiikkanainen. Myöhemmin googlatessani sain selville, että sen on tehnyt ruotsalainen Elsi Bourelius (1909-2001) ja näitä kukkaistyttöjä on erilaisia. Kukkamaljakkokäyttöön tuo tuskin tulee, mutta onpahan kaunis ihan itsenäänkin.

Siivouspäivä jatkui kotosessa siivouspäivänä. Vein roskat, imuroin ja pakkasin. Tänään nimittäin on paluumatkapäivä.

Löysin taidetta!

Omistan erittäin huonon suuntavaiston ja siksi olinkin eilen illalla tosi iloinen, kun löysin kävelylenkillä tuon seinämaalauksen ja Facebookissa saamani ohjeen mukaisesti. Tuomaansillan kainalossa sanottiin sijaitsevan ja onneksi annettiin pari muutakin koordinaattia...

Luvalliset graffitit ja seinämaalaukset koristavat ja piristävät ympäristöä. Luvattomat taas kiristävät joskus pinnaa ja ymmärrän niitä kiinteistönomistajia, joilla pinna jopa ihan katkeaa. Naps! 

Käänsin takkini x 2!

Polkupyörä ja minä on ollut tuttu yhdistelmä jo lapsuudesta asti. Ajokkeja on ollut mm. Konsta ja Otto. Otolla ajoin 1000 - 2000 kilometriä per vuosi ja se kesti nurkumatta vuosikausia. Nykyinen Helka on vasta parivuotias ja oikeastaan vasta tänä kesänä innostuin taas enemmän koko fillaroinnista ja otin käyttöön kypärän, jonka ostin samaan aikaan kuin Helkan. (Karu totuus on se, että ajettuja kilometrejäkään ei kertynyt siihen mennessä kuin 168...)

Kypärä ei olekaan nolo eikä tyhmä, huomasin. Tukka nyt menee vähän sekaisin, mutta mitä siitä! Käänsin siis takkini. Kilometrejä on pää kypärässä kertynyt 598 eli mittarissa on lukema 766.

Eikä tässä vielä kaikki! Onhan minulla toinenkin pyörä, jolla ei ole tähän aamuun asti ollut nimeä, mutta joka nyt sai nimen hankkimispäivänsä perusteella ja on Tarvo. Lomasilla käytössä jo keväästä -14 alkaen ja kilometrejä yhteensä 275. Tai siis oli. Nyt on 367. 

Ja käytössä on myös tämä, jonka ostin viime viikolla. En aja metriäkään ilman... 

Jk. Tilastointi ja mittarit on minulle tärkeitä...

Raporttia eilisestä

Eilen aamulla heräsin viiden paikkeilla ja tänä aamuna sitten unta riitti neljä tuntia pitempään. Eilinen oli niin tapahtumarikas päivä, että tässä iässä (59 v) sellainen uuvuttaa.
Joitakin faktoja eilisestä
- matkustin bussilla reilut neljä tuntia
- totesimme yhdistelmän tuore leipä-viikunahillo-juusto oivalliseksi
- lastenlaulujen tahdissa voi tanssia
- mustajuurikeiton keittäminen on taiteenlaji (edelleen Kuopus ja Vävy tekevät parempaa kuin mitä saa muualta)
- kaupungilla on kiva kuljeskella lapsen (31 v) kanssa
- olohuoneeseen voi rakentaa huvipuiston, jos on hyvä mielikuvitus
- halilla pärjää pitkään, vaikka ikävä tuleekin melkein heti

Ja iso huomio: olemme onnistuneet keräämään ympärillemme niin hyviä Tyyppejä, että se tekee onnellisen ja pöllämystyneen olon!

Jk. Hääpäiväonnittelut (3 v) Brahikselle!

Pyykinpesua

Tekniikka on aina kiinnostanut minua, joten pesukoneen hankinta tänne kotoseen oli mieluista ja järkevää. Olisi sitä voinut lomarahojaan huonomminkin käyttää! Koneessa on paljon erilaisia ohjelmia, mutta eniten on ilahduttanut pikaohjelma. 16 minuuttia ei ole paljon ja kun siihen laitetaan muutama minuutti vielä lisää, on likaiset vaatteet otettu korista, laitettu koneeseen, pesty ja ripustettu kuivumaan. Aikaa on kulunut noin 20 minuuttia, Ja taas on lenkkivaatteet seuraavaksi päiväksi puhtaina! 

Herätyskello on soimassa puolen tunnin kuluttua. Tamperoidun täksi päiväksi. Menen katsomaan kuopuksen perhettä ja erityisesti mummun ja vaarin kultaa...

Jk. Tekniikasta puheenollen voinen mainita, että Steve täyttää tänään neljä vuotta. HB!  Jos et sattumalta tiedä, se on tablettini.

Pari lautasta lisää ja kirja

Meillä ei ole koskaan ollut varsinaisia astiastoja, siis yhtä samaa sarjaa. Kaapista löytyy matalia lautasia - vanhoja Riekkoja ja uudempia Olli -nimisiä (nimi keksitty) ja pari muuta. Riekkoja on nykyään jäljellä kahdeksan kappaletta, kun niitä on matkan varrella muutama särkynyt. Kymmenen taidettiin aikoinaan yhteisen taipaleen alkupuolella ostaa. Olleja on puoli tusinaa ja ne on kirpparilta kotoisin. Eilen kävin kirpparilla ja satuin näkemään kaksi edullista lautasta, joten nyt on sitten taas kymmenen Riekkoa! 

Ostin myös kuvan kirjan. Hinta oli viisikymmentä senttiä. Lautaset ja kirja muodostivat kirjoituspöydällä läppärin päällä hauskan asetelman, josta oli ihan pakko ottaa kuva...

Ohitin itseni!

Uumoilin jo etukäteen, että lomasesta tulee liikuntapainotteinen ja oikeassa olin! Muutaman elokuvan olen kyllä katsonut ja yhdessä taidenäyttelyssä käynyt (toistamiseen Maria Prymatšenkon ihanassa näyttelyssä), yhden kirjan lukenut (Sillanpää: Hiltu ja Ragnar) ja kerran käynyt uusitussa lähipubissa parhaan kaverin kanssa.

Minähän kirjaan kaiken liikkumisen ylös ja niin olen tehnyt jo vuoden ja seitsemän kuukauden ajan. Listat kertovat, että kesähelteillä viikkotuntimäärät olivat sellaista kahta ja kolmea. Suorituskertoja tuli kuitenkin se vähintään kolme silloinkin ja se on ollut ainoa tavoitteeni koko ajan. 

Nyt on ollut juuri sopivat säät liikkumiseen ja joka päivä olen joko kävellyt tai fillaroinut tai tehnyt sekä ettää. Eilen illalla ynnäsin viikon saldon ja tulokseksi tuli 17 tuntia 32 minuuttia. Entinen ennätys parani kolmella ja puolella tunnilla. Ohitin siis itseni! 

Puoli kuuta ikkunasta

Leikin mieluusti kuvilla ja sanoilla. Vanhoja sananlaskuja ja sanontoja voi välillä hieman tuunata. Niin kävi eilen, kun kuva tuotiin kuin tarjottimella eteen. Otsikko oli saman tien valmiina.

Juuri nyt samasta ikkunasta näkyisi lähes-koko-yön-satanut aamuilme. Nyt juuri ei sada ja ilma tuoksuu raikkaalta ja puhtaalta. Ei mikään ihme, kun on saanut huuhteluainetta niskaansa tuntitolkulla...

Vältän keskustaa

Tänään en aio osallistua mielenilmauksiin, en pyöräilytapahtumaan, en elämän marssille, en panimotapahtumaan enkä myöskään Paavo Nurmi maratonille. Tiedän, että tänään keskusta kuhisee väkeä ja vältän sitä. Kaiken varalta. En halua antaa valtaa pelolle, mutta silti...

Vuosi sitten Turku oli enemmän otsikoissa kuin pitkään aikaan. Silloinkin oli lomanen, mutta se ei ollut julkaisukynnyksen ylittäjä. 

Otsikko ratkaisee ja asenne samaten

Eilen törmäsin (kuv.) tuollaiseen otsikkoon lehdessä. Se oli ihan pakko ikuistaa talteen ja huomasin ottavani sen käyttöön jo tänä aamuna. Paras on tässä ja nyt ja paras on lähellä. Jokaisen paras on tietysti erilainen, mutta asenteesta tässä onkin kysymys.

Haikailen toki vieläkin kaikenlaista, mutta jotenkin vähemmän kuin ennen. Elämä on tässä ja nyt. 

Aulis, auliimpi, aulein

Tänään pitäisi olla avulias, auttavainen ja myötämielinen. Kyseessä ei ole mikään teemapäivä, mutta kalenterissa lukee tämän päivän kohdalla Aulis ja se on kaikkea tuota. Nimipäiväsankaria ei tutuissani ole, jos ei mukaan lasketa virallisia lottovalvojia (Mäkinen ja Gerlander), jotka tulivat melkein tutuiksi, kun kävivät suomalaisten olohuoneissa sanomassa lauantaisin hyvää iltaa.

Ottamuksia 23

Tuli tilanne, jossa oli ihan pakko ottaa kuva! Näitä Ö-kirjaimia ei nyt kyllä ihan joka kadulla eikä näyteikkunassa ole... Kirjastoa vastapäätä ja sieltä tulossa. Yhden kirpparin vieressä ja sinne menossa. Sieltä tein löydön, kun SkipBo -korttipeli oli myynnissä 2,50 euron hintaan. Vanhat korttimme alkavat olla jo vähän kuluneita, kun jäätiin peliin täysin koukkuun...

Pienet asiat ratkaisevat

Eilen vaihdoin kaupungista toiseen. Jännä kotiintulon tunne humahti/tulvahti mieleen, kun olin jäänyt bussista ja lähdin reppu selässä ja matkakassi olalla jatkamaan kävellen matkaani eteenpäin. Olen monesti ennenkin tullut, mutta nyt tuo tunne oli tosi voimakas. 

Lomasen ensimmäisen päivän iltaan kuului ruokakauppareissu ja maidon ynnä muun lisäksi ostin taas perinteisen basilikan ja tomaatteja. Pieniä tärkeitä asioita! 

Heräsin kahdeksalta. Laitoin radion soimaan ja nukahdin vielä uudestaan, sillä heräsin ja kello olikin jo yhdeksän. Tällaista on, kun ei ole kiirettä minnekään!

Heräsin Helsingissä

Eilen matkustin neljä ja puoli tuntia bussilla ja päädyin lähelle Kulttuuritaloa ja Linnanmäkeä. Esikoisen ja Miniän hoteissa kului ilta elokuvan (Herkullinen elämä), hyvän syömisen ja myöhäisen taidenäyttelyretken merkeissä. Ja sitten tuli aika laittaa pää tyynyyn ja luomet silmille. Unta riitti seitsemään asti.

Lomanen on siis alkanut. Tänään vaihdan vielä kaupunkia, kun tutuksi tullut Turku kutsuu. Kun illalla hyppään (kuv.) siellä bussista, en huolehdi mistään aikatauluista pitkään aikaan. Kahden viikon lomasella aion olla itsekäs ja tehdä vaan kaikkea sellaista, mitä itse haluan. Luultavasti siis ainakin kävelen pitkiä lenkkejä...

Oletko ruosteessa?

Olen sanonut monenmonta kertaa, että rappioromantiikka ei kiinnosta minua. En halua olohuoneeseen ruostuneita tavaroita, en koinsyömiä verhoja enkä puhkikuluneita piironkeja. No, se siitä. Tarkoitus ei ollut syyllistää ketään.

Ruoste itsessään on aika kaunista. Autonkuljettaja-yleismies oli jättänyt näkösälle muutaman pultin ja mutterin (varmistin juuri äsken oikeat termit!) ja mielestäni ne olivat sen verran kauniita, että hain kameran ikuistamista varten. Karuja ja kauniita.

Tämä kesä jää mieliin

Tämä kesä jää mieliin lämmön ja veden takia. Uimassa ollaan käyty niin paljon, että luultavasti meiltä löytyy evät ja kidukset kumpaiseltakin.

Tämä kesä jää mieliin asunnonvaihdon ja lomasten ja pienten reissujen takia. 

Tämä kesä jää mieliin oman hyvän poppoon takia. 

Tämä kesä jää mieliin ystävyyssuhteiden takia.

Tämä kesä jää mieliin myös sen takia, että nyt on viimeinen kesä, kun ikäni alkaa viitosella. Olisikohan kohta aika seestyä...

En ole vannoutunut muumiharrastaja

Eilen oli ollut Muumien päivä ja erityisesti sen yhden Muumien päivän mukin päivä. Mukia oli jonotettu ja trokattu ja hinta oli noussut saman tien huimiin lukemiin, kertoi puskaradio ja -netti. Sain päivästä idean ja illan suussa hain varastoon pakatut ysärimukit kuvaa varten. Niiden kanssa oli samassa laatikossa kolme pientä muumihahmoa, joiden olemassaolon olin autuaasti unohtanut. Kuvaamisen jälkeen pakkasin tavarat takaisin. 

Perusmuumeissa on jotakin, joka hieman pelottaa minua. Ehkä se on tuo megakokoinen kuono tai kärsä. Suosikkejani ovat Pikku Myy, Nuuskamuikkunen ja Tuutikki. 

Canonisoimista, koomailua ja kohta ellunkanailua

Eilen illalla haahuilin canonisoimassa, kun valo huhuili kutsuvasti ulos. Sitä ennen olinkin jo koomaillut sohvalla, kun jotenkin työpäivä vei mehut. Ja silti jäi sen verran tekemistä, että menen sinne tänäänkin... Kaksi seuraavaa viikkoa kun aion ellunkanailla lomasella! Kysymys: Joko taas? Vastaus: No, kaksi viikkoa olin heinäkuun alussa. Piste. Olisinhan minäkin kolme tai neljä viikkoa yhteen kyytiin, mutta nyt on tilanne näin. Ja nautin lyhyemmistä lomasista. Piste. 

Heräsin vähän yli seitsemän ihan luomusti. Kohta alkaa olla aamukahvin aika. Ehkä myös -puuron. Vakituinen puuronkeittäjäni on tulossa kotiin tänään, joten saan luvan selviytyä vielä itse. 

Onnellisuuspäivän kuva

Postauksiin on mielenkiintoista hakea kuvaa. Olen noudattanut siinä kahta linjaa: kuva liittyy postauksen ideaan tai sitten on ihan jotakin muuta. Tänä aamuna päätin valita vielä kolmannen linjan eli kuva on tekstille harkittu vastakohta...

Tänään on Onnellisuuspäivä. (Toisen teemapäivän aion skipata, sillä se on Piilota kesäkurpitsaa naapurisi kuistille -päivä. Sen verran vähäistä on ollut kesäkurpitsasato, etten minä siitä henno lähteä piilottelemaan mitään.)

Ihana tuo villavan eläimen katse! On syytäkin olla onnellinen! 

Keinuuko vaiko eikö?

Joskus aina joku tai jokin yllättää. Lauantaina tuo keinutuoli teki sen. Oli keskellä peltoa ihan muina keinutuoleina ja odotti selvästi, että ottaisin siitä kuvan. 

Olen vuosien mittaan ehdottanut Miehelle monta kertaa, että vanhan korituolin tai vanhan pihakeinun voisi viedä kauemmaksi pihasta metsän puolelle. Ehdotus ei ole saanut kaikua eikä kannatusta. Ehkä nyt sitten paremmin, kun kerran joku muukin on tehnyt noin...

Sorry, vain kutsuvieraille!

Olipa tosi mukavat festarit! Ihanaa porukkaa! Mahtava fiilis! Juhlimisen syynä oli kymmenen vuoden lihattomuus ja siksi kutsuimme koko perheväen koolle. Perjantaina tuli ensimmäiset ja lauantaiaamuna sitten toiset eli loput. Syötiin paljon ja kaikenlaista hyvää. Hummusta, viininlehtikääryleitä, nyhtöporkkanahodareita, soijamakkaroita, seitania, tofupalleroita, mustikkapiirakkaa, jätskiä ja vadelmia jne. Oli ihanaa olla yhdessä ison pöydän ääressä ja vahva aikomus vielä isomman pöydän hankkimisesta vahvistui. Ollaan nimittäin harkittu sellaista pöytää, joka olisi meille kahdelle iso ja hyvä ja suurenisi sitten tarvittaessa lisää.

Musiikista vastasivat Kuopus ja Miniä ja Lapsenlapsi pianon ääressä aina välillä. Lauantain ensimmäinen kattaus syötiin pihalla ja toinenkin kattaus puoliksi siellä ja puoliksi Kettulassa. Syynä oli ampiainen/ampiaiset. Sunnuntaina oltiin suosiosta Laurilassa syömässä. - Sovittiin, että yritetään tehdä tapahtumasta vuosittainen. Vegeily kyllä jatkuu joka tapauksessa. 

Ottamuksia 22

Ottamukset on aika usein sellaisia puolihuolimattomia, puolitahattomia ja puolivillaisia. Napsaistu hetken mielijohteesta tuosta noin vain. Niin tälläkin kertaa. En voinut olla ottamatta kuvaa rakkaasta kaksikosta, joka tutki vanhoja automerkkejä aamutuimaan. Yön jälkeen oli taas molemmilla akut ladattu. Osa festariporukasta vielä nukkuu. (Festareista kerron huomenna tarkemmin.) 

Tiedonvälitystä Laurilassa

On ollut kesiä, joina kirjahyllyjen asukit ovat lähteneet muuttomatkoille ja ihan selvästi on hyllyt olleet vajemmat ja väljemmät. Tämä kesä ei ole sellainen kesä. Ei todellakaan! Puolustuksena (jos sitä tarvitaan) voi sanoa, että noista kirjoista on vain kaksi kirjakaupasta ja nekin alennusmyynneistä. Loput sitten on kotiutettu kirppareilta ja kierrätyspaikoista halvalla tai jopa ilman rahaa ja hintaa. Kasasin kirjat pianon päälle ihan sen vuoksi, kun tänä viikonloppuna saadaan talo täyteen rakkaita. Eräänlaista tiedonvälitystä siis siitä, mihin rahaa kuluu jne. 

Elämänviisauksia voi olla muuallakin kuin keittiössä

Jääkaappimagneeteilla on yksi rajoitus, kun jääkaappeja on yleensä huushollissa vain yksi ja se useimmiten/aina sijaitsee keittiössä. Ostin kuvan magneetin Brinkkalan talon Föri-puodista ja se odotti jonkin aikaa piirongin päällä paikkaansa etsien. Sitten tajusin, että minullahan on samaisen piirongin päällä Amsterdamista saamani peltirasia, johon magneetti varmasti kiinnittyy. Nykyään tuo elämänviisaus ilahduttaa siis omassa huoneessani. Teksti tavallaan yhdistää turkulaisuuden ja pohjalaisuuden ja on siksi minulle mieluinen...

Ystävyys ei ikää katso

Kun ystävällä on ikää jo kahta vuotta vaille sata, ei kuolintieto ollut järkytys mutta iso uutinen joka tapauksessa... Tutustuimme toistakymmentä vuotta sitten ja sen jälkeen lähettelimme toisillemme usein postikortteja. Syystä tai syyttä. Kortit eivät olleet ihan tavallisia tervehdyksiä, vaan niissä oli lämpöä ja huumoria ja kuviin oli saatettu lisätä kommentteja ja toteamuksia. Säilytän nuo saamani kortit aarteina ihmisestä, joka oli samaan aikaan kuin Niskavuoren vanha emäntä ja samalla taas nuori tytönhupakko. Meitä yhdisti yksi tärkeä asia ja se oli Petäjävesi. 

Lepää rauhassa, Sirkka! Kaipaan huumoriasi ja elämänasennettasi.

Elokuu on kuukausista lempein

Nukkumisen matematiikka toimii eli jos illalla menee ajoissa kymmenen jälkeen nukkumaan, herää sitten ennen seitsemää ilman mitään herätyskelloa. Niin kävi tänä aamuna. Heräsin ja totesin olevani sängyssä ja elokuussa. Heti alkoi soida mielessäni ehdottomasti elokuuhun kuuluva laulu Elokuussa tulevat varjot. Hetken kuluttua se soi jo koko talossa, kiitos ässällä alkavan digitaalisen musiikkipalvelun...

Elokuu on yhtä kuin varjot ja reppuselät, aikataulut ja marjastus. Pehmeä lasku kohti syksyä ja vielä ihan kesää kuitenkin. Kuukausista lempein, sanoisin.