Eilen meillä talo hiljeni yhden täysikasvuisen ja yhden kaksivuotiaan verran. Illalla keräsin duplot isoon punaiseen muovilaatikkoon ja junaradan osat pahvilaatikkoon. Ikävä oli jo heti saman tien. Kaksivuotiaan varauksettomat hellyyspuuskat, suloinen hymy ja hersyvä nauru ovat meistä niin ihania juttuja...
Illan hyvä elokuva oli Wild - villi vaellus. Siitä yksi lainaus, jota en tunnista omakohtaiseksi, mutta joka muuten kolahti: En ollut ikinä kuskin paikalla omassa elämässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti