Onnittelen tänään montaa!

Auringonkukka sopii tänään hyvin onnittelukukaksi, kun kyseessä on useampikin aalla alkava sankari. Nimipäivää viettää tänään isoveli-Antti ja Miehellä ja esikoisella on toisen nimen nimipäivä, kun ovat Anteroita kumpainenkin. Tänään on myös hyvän ystäväni Anninan syntymäpäivä. Syntymäpäivä on lisäksi Vävyllä, joka on parasta A-luokkaa. Siis: aktivoidut onnittelut jokaiselle!

Kynttilä on yleensä vahasta valmistettu valonlähde

On olemassa (ainakin) kahdenlaisia kynttiläihmisiä. On niitä, joilla on todella kauniita kynttilänjalkoja ja kaikissa niissä kauniita polttamattomia kynttilöitä vuodesta toiseen. On niitä, joilla ei ole kovinkaan monta varsinaista kynttilänjalkaa, mutta sen verran kuitenkin, että muutama ja kynttilöitä palaa niissä syksyllä, talvella ja kevättalvella. Vähintäänkin. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Kynttilärakkauteni alkoi nuorena viattomana neiti-ihmisenä viinipullokynttilänjaloista ja teräksisestä kinkkuvadista, joka oli mitä oivallisin alusta erikokoisille ja -värisille pöytäkynttilöille ja joka ei koskaan päässyt varsinaiseen käyttöönsä. Rakkauteni jatkuu edelleen, mutta en polta kynttilää molemmista päistä...

Tuiversi nääs

Jos eilinen päivä pitäisi kuvailla piparkakulla, se olisi ehdottomasti sydän! Kävimme nimittäin Tampereella piirtelemässä, syömässä, kahvittelemassa, kirpparoimassa, laulamassa, halimassa ja höpöttelemässä. Päiväuniakin vanhin ja nuorin ehtivät nukkua.

Jos eilinen päivä pitäisi kuvailla äänellä, se olisi tuuli. Tulomatkalla nimittäin/nääs tuiversi aika tavalla.

Eilisen päivän voisi myös kuvailla värillä ja se olisi keltainen. Ihanan keltainen kuin kuopuksen talvitakki. 

Lumitöitä ja salakihloja

Eilen oli kahden elokuvan (Autolla Nepaliin ja Katarina kaunis leski), lumitöiden, lukemisen (Finlandia-palkinnon saanut kirja on nyt kohta puolivälissä!) ja kuiva-ainekaapin (joulu)siivouksen päivä. Kolmekymmentäneljä vuotta olimme juuri menneet salakihloihin eli tärkeästä päivästä oli silloinkin kyse...
Tänäänkin on erittäin tärkeä päivä, kun mummun ja vaarin hämäläinen pikkunöppönen täyttää 1 ja 2/3 v eli kaksikymmentä kuukautta. Olet rakas!

Omat talkoot

Vuonna 2008 se alkoi, joten nyt oli yhdeksäs vuosi, kun kääräisin eilen hihat (kuvaannollisesti ja oikeasti), laitoin leipomishuivin päähän, kietaisin esiliinan eteeni, etsin Spotifysta joululaululistan ja aloitin yhden ihmisen talkoot. Aikaa kului neljä tuntia ja siinä oli yksi kahvitauko ja yksi juomatauko. Adventin kirkkokahviväki saa siis taas piparkakkuja rouskutettavakseen! 

Keksin mielelläni kaikenlaisia nimiä ja niinpä olen tähän asti aina tehnyt Peltokallion piparkakkuja. Nyt sitten nämä eilen tehdyt olivat Joutselan piparkakkuja. Tosiasioiden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä...

Älä osta mitään!

Tänään on Älä osta mitään -päivä. Ehkä käyn paikallisella kirpparilla, ehkä en. Joka tapauksessa yritän miettiä ostotottumuksiani. Eilen olimme lähikaupungissa ja sieltä lähti mukaan yhtä sun toista, mutta ei mielestäni mitään tarpeetonta. Hauskin löytö oli lastenkirja, jonka nimi on Rauhallinen Erkki. 

Tietyistä päivämääristä muistuu mieleen tärkeitä tapahtumia. Kolmekymmentäneljä vuotta sitten illalla pidin kirkkokuoroharjoituksia adventtivesperin tiimoilta ja olin suunnattoman rakastunut...

Tasan kuukausi!

Lapsitalouksissa sanottaisiin: Vielä! Aikuistalouksissa taas: Enää! - Kysymyshän on tietysti siitä, että tästä päivämäärästä on tasan kuukausi jouluaattoon. Aika monessa blogikodissa on jo kaivettu tontut ja hileet varastosta esille ja kinkkujakin paisteltu. 

Maisemassa ei ole mitään jouluista ainakaan tällä hetkellä. Vesisadetta ja pimeää vuorotellen. Sitä saa, mitä tilaa - toteamuksen voisi moni muotoilla uudestaan ja sanoa: Sitä ei saa, mitä tilaa tai Sitä saa, mitä ei tilaa. No, kuukauden kuluttua alkaa joka tapauksessa päivä pidentyä...

Mitä näyttää pöytänauris?

Kuvassa ei ole taskunauris vaan pöytänauris. Mies osti sen smarketista eilisellä ruokakauppareissulla sekä maun että valokuvauksellisuuden takia. Minustakin se on kaunis ja siksi siitä tuli Päivän Kuva-aihe.

Tänään on hieman erilainen työpäivä, kun avaan putiikin jo aamukahdeksalta ja palvelua on luvassa vain kolme tuntia. Syynä moiseen on informaatiokoulutus paikkakunnalla, jonka kirkon sisäkaton maalauksessa Jeesuksella on farkut ja Tiberianjärven rannalla tarjotaan nokipannukahvit. 

Voisiko pientilan nimi olla Seka-Melskala?

Vanhat ja uudet astiat ilahduttavat minua joka päivä. Teen mielelläni kattauksia, joita ensin kuvaan ja nautin ja sen jälkeen vaan nautin niiden annista. Yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen huushollissa kaikki käy kaikkeen (ja laitetaan käymään, jos ei muuten). Tässäkin parin vuoden takaisessa kuvassa uusiotuotanto-Teema käy ihan sopuisaa vuoropuhelua ikealaisen tarjottimen ja kiinalaisen kahvilautasen kanssa. Erilaisia värejä, useampaa muotokieltä ja tyyliä ja lopputulema on aitoa omanlaista. Vähän niin kuin koko elämäkin - värien, muotokielen ja tyylin suloista sekamelskaa. Joskus olen huvikseni miettinyt, että talomme/pientilamme nimi voisi Laurilan sijasta olla ihan hyvin  Seka-Melskala... 

Jk. Kyllä meillä aina suhtkohtsiistiä on, ettei se nimi siitä johtuisi....

Naisilmiöitä

Olen pohdiskellut ääneen ja itsekseni sitä, miksi ihmeessä naisiin/naistennimiin liitetään vähemmän-mukavia ilmiöitä... Naistenviikolla sataa takuuvarmasti, sitten on Liisan liukkaat, Kaisan kaljamat jne. 1970-luvulle asti jopa kaikki trooppiset hirmumyrskyt sun muut tuiverrukset saivat aina nimensä pelkästään naisen mukaan, mutta sen jälkeen onneksi käytäntö muuttui ja miesmyrskyjäkin on. - Miespuolella on oikeastaan vain Nuutti, joka ilkeänä vie joulun, kun hyvä Tuomas on sen tuonut. Lauri taas kutsuu linnut laumaan ja Pärttyli (Perttu) vie linnut tyystin muille maille. 

Tällaisia pohdin näin Hilman päivän aamuna...

Lapsella on palleroiset sormet ja oikeuksia

Hyvää Lapsen oikeuksien päivää! Tänä aamuna ei tarvinnut kauan miettiä sopivaa kuvaa - onneksi on tullut napsittua myös näitä raajakuvia, sillä ollaan sovittu lapsen äidin kanssa, ettei naamakuvia levitellä. (Tämä kuva on otettu nimiäisissä kesällä -15.)

Hyvää tuomiosunnuntaita! Olen aina pitänyt juuri tämän sunnuntain teksteistä & atmosfääristä ja nytkin sain valita, olenko töissä tänään vai ensi sunnuntaina ja valinta oli helppo. 

Liisoja piisaa!

Tänään on Liisan nimipäivä. Somessa jo ehdin onnitella useampaakin ja nyt sitten jatkan täällä. Onnittelut saa kuopus, jolla on ensimmäisenä nimenä Liisa. Pieni paketti meni tällä viikolla kuriirin mukana. Onnittelut saa myös äiti tuonilmoisissa. Toivottavasti siellä on hyvää savea, josta saa tehtyä taloja, kenkiä, munia ja ihmishahmoja...

Eilinenkin päivä meni hyggeillessä. Mitään muuta hyödyllistä en tehnyt kuin täytin ja tyhjensin pyykkikoneen pari kertaa. No, tänään sitten jo puuhailen vähän jotakin ja huomenna on kahden messun mittainen työpäivä. Etukäteishyggeily on siis ollut tarpeen ja jopa etkoansaittua! 

Suosittelen hyggeilyä!

Eilen luulin laiskotelleeni, mutta se olikin hyggeilyä! Ihanaa, kun nyt on ihan hyväksyttyä lojua marraskuussa sohvannurkassa tekemättä mitään. Tai siis teinhän minä, kun katsoin päivän mittaan Downshiftaajat -sarjan ensimmäisen tuotantokauden, nukuin päiväunet, luin Anna Janssonin dekkaria ja herkuttelin roiskeläppävegepizzalla, vegaanijäätelöllä, mifunaralla ja mandariineilla... Niin ja join teetä ja kahvia ja illalla terästetyn kaakaon...

Jk. Tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäneljä vuotta siitä, kun tapasin ensimmäisen ja nykyisen mieheni. Molempia rakastan yhä.

Me hyrisimme tyytyväisyydestä...

Eilen oli kahden kokouksen ja yhden riisipuuron ilta. Kokoukset sujuivat mallikkaasti ja puuro oli kaikkien mielestä superhyvää. Viisitoista ihmistä suunnilleen hyrisi tyytyväisyydestä lusikoidessaan lämmintä puuroa kitusiinsa. Jotenkin riisipuuro ja kotiseutuyhdistys sopivat yhteen kuin nappi takkiin ja porkkana lumiukon nenäksi. Suosittelen muillekin yhdistyksille ja varsinkin näin joulun lähettyvillä. Ette tule katumaan!

Perjantaina ilmestyy Matti Johannes Koivun single

Tänään on Kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä. Tänään olisi kunnioitettava ihmisten moninaisuutta, tasa-arvoa ja vapautta. Tänään olisi mitä otollisin päivä olla vuorovaikutuksessa eri kulttuurien kesken. Ainakin lukemalla ja oppimalla jotakin uutta, jos irl ei ole mahdollista. 

Tänä aamuna iloitsin yhdestä pikku-uutisesta sosiaalisessa mediassa. Viime kesänä hurahdimme täysin yhteen suomalaisen lauluntekijään ja laulajaan, kiitos kuopuksen ja vävyn extralaajan levyhyllyn... Nyt sitten luin, että samaiselta Matti Johannes Koivulta ilmestyy perjantaina uuden tulevan levyn single. Odotamme uutta levyä innoissamme!

Jk. Päivän kuva ei liity yhtään mihinkään. 

Ikä ja tylyys

Aamupohdiskelua: Joskus ihmettelen sitä, tuoko ikä tosiaankin mukanaan sen, että saa arvostella kanssaihmisiään  julkisesti... Ihmettelen myös sitä, tuoko ikä mukanaan sen, että saa käyttää kyynärpäätaktiikkaa kassajonoissa ja muissakin jonoissa ja etuilla ihan pokalla ja härskisti. Mielestäni isonumeroisetkaan ikävuodet eivät oikeuta olemaan toista kohtaan tylyn epäkohtelias. 

Ei mitään tumpeloita...

Esikoisen kanssa tehtiin eilen Key Lime Pie eli limettipiiras. Oli mukava häärätä yhdessä keittiössä ja kummallakin meistä oli omat luottotehtävät ja pakastin hoiti oman osansa, kun säilytti piirasta reilut neljä tuntia ennen kuin oli aika keittää isänpäivän päiväkahvit. Ja kyllä meitä jännitti, kun tuli aika ottaa piiras esille leikattavaksi... Onnistui! Ja oli tosi hyvää. Hyvä me! 

Isyys on taitolaji

Hyvää isänpäivää! Omalleni toivotan tuonilmoisiin, tähtien taakse. Lapsenomaisesti haluan uskoa, että isällä on siellä iso soittokunta johdettavanaan...

Lasteni isä viettää isänpäivää ja nukkui tänään pitkään. Kohta aletaan esikoisen kanssa laittamaan aamupalaa ja päivemmällä on luvassa kakkua, jota sen aamupalan jälkeen väsäämme. Lahjamuistamisiakin on tiedossa. - Aamun ajatelma: Isyys on taitolaji.

Marraskuuko?

Eilen oli ihan mieletön kevättalvipäivä aurinkoineen kaikkineen, vaikka kalenterissa on vasta marraskuu! Päivällä kävin napsimassa kamerakuvia ulkona ja kun tulin sisälle, oli miehellä imurointi kesken, joten otin vielä muutaman sisäkuvan.  

Päivään kuului myös ns. asiointiliikennettä eli käytiin kirjastossa (saalis: kahdeksan kirjaa), paikallisella kirpparilla (kolme paria kengännauhoja) ja ruokakaupassa (kolme kassillista ruokaa). 

Panu ja Boris

Marraskuussa kaikki väri on tarpeen! (Kiitos, Kirsi!) Jopa tällaisessa marraskuussa, jossa maassa ja puissa ja katoilla on lunta. 

Marraskuu tuntuu tänä vuonna lyhyemmältä kuin yleensä, kun nyt on jo kolmannes eletty. Eilen illalla sain loppuun marraskuun neljännen kirjan. 

Loppukevennys: Tänään viettävät nimipäiväänsä Panu ja Boris. Kokeilkaapa sanoa tosi monta kertaa nuo nimet peräkkäin. Me kokeiltiin ja huomattiin, että vähitellen niistä alkaa tulla Banu ja Poris. 

Neljä päivää vapaata!

Huomenta! Minulla on edessä neljän päivän vapaa ja se tuntuu jo ajatuksenakin tosi superilta... Luvassa rentoilua, kokkailua, lukemista, isänpäiväilyä miehen ja esikoisen seurassa eli kaiken kaikkiaan parhautta. 

Tänään onnittelen Martteja. Tänään kaksikymmentäkolme vuotta sitten aamukahdeksan jälkeen sain isältä surullisen puhelinsoiton, jossa sain tietää äidin kuolemasta. Päivämäärien muistaminen on lahja ja rasite... 

Huh!

Huh, oli ensimmäinen ajatus tänä aamuna. Joku luonnehti painajaiseksi. Amerikassa voi ilmeisesti kaikki olla mahdollista... Ymmärrän täysin, että Kanadan maahanmuuttoviraston nettisivut ovat kaatuneet...

Tänään on Kaj Franckin 105-vuotissyntymäpäivä. Aamukahvin juon vanhasta Kilta -kupista. Kunnianosoituksena lahjakkaalle miehelle, jonka kädenjälki näkyy ja jonka muotokieli on mieluinen ja rakas.

Aatosta jaloa

Tänään viettää nimipäiväänsä Aatos. Kotikotipaikkakunnallani oli apteekkari, jonka nimi oli Aatos. Hän asui lähes naapurissa ja näytti vanhan ajan herrasmieheltä. 

Aatos tarkoittaa myös ylevää ajatusta. Hieman repaleisesti nukutun yön jälkeen oletan, että ajatukset on tänä aamuna mieluummin alavia kuin yleviä... Joka tapauksessa Tampereesta tulee kuin tuleekin ratikkakaupunki ja Amerikassa on tänään presidentinvaali. Asioissa on ainakin yksi yhdistävä tekijä ja se on äänestäminen. 

Ylimääräinen päivä

Toissapäivänä ajattelin, että seuraava päivä on jotenkin ylimääräinen päivä. Siltä tuntui vielä aamullakin, kun jotenkin oli jo yksi sunnuntai ollut ja toinen lähes samanlainen peräkkäinen  melkein  käyttämättä. Silti (tai siksi) päivä käynnistyi jotenkin hitaasti. Aamupäivään kuului toisella elokuva, toisella torkut oranssin peiton alla. Päivällä päästiin kuitenkin ulos, kun sanoin, että päiväkahvia ei ole luvassa ilman kävelylenkkiä... Tehtiin melkein viiden kilometrin lenkki osin tuntemattomassa maastossa eli syysseikkailulla oltiin!

Iltaan kuului erittäin hyvää uunilohta, saunomista, verhojen vaihtaminen olkkariin, kahden tunnin elokuva (Vain enkeleillä on siivet, 1939) ja kannullinen teetä töysäläispipareiden ja aurajuuston kera. Elokuvan aikana otin uuden lankakerän ja noudatin saamaani neuvoa (eli lankaerän isommasta reiästä löytyy pää helpommin ja lanka juoksee paremmin). Se toimi ja aloitin huiputuspalmikkosukkaa hyvillä mielin... 

Tein itseanalyysin

Eilen tein itseanalyysin ja totesin muuttuneeni paljon vuosikymmenien mittaan... Kudoin nimittäin vihreitä polkkasukkia ja melkein alusta asti kerässä oli jotakin kummaa. (Aloituslangan otan aina sieltä kerän sisältä ja sehän onnistuu joskus tosi hyvin ja joskus tulla pullahtaa melkein puoli kerää ulos.) Kutominen oli hitaampaa kuin yleensä ja solmumyttyrää meinasi kerääntyä ja samalla tummia pilviä... 
No, eilisillan elokuvan (Haikein terveisin) aikana sain sukat valmiiksi ja sitten minulla oli hyvin epämääräinen sotkukasa lankaa. Entinenminä olisi aikansa riuhtonut ja viuhtonut ja lopulta ottanut sakset ja tehnyt lopusta pieniä keriä. Tai vieläentisempimimä olisi suuttunut koko touhuun ja heittänyt lankamytyn roskikseen. Olen siis seestynyt ja tullut sinnikkäämmäksi -  sain selvitettyä ja kerittyä kaikessa rauhassa tuollaisen kauniin kerän... 

Muistopäivä

Tänään on pyhäinpäivä. Useimmilla ajatukset johtavat hautausmaalle, monella myös askeleet. Monella meistä on muisteltavia rakkaita, joille sytytetään kynttilöitä haudalla, muistopaikalla tai kotona. 

Tämä on kaipauksen ja monien muistojen päivä, vaikka kuolemasta olisi kulunut jo vuosia. Vuosien mittaan kun suru muuttaa muotoaan ja siitä tulee kaipausta ja samalla suurta kiitollisuutta eletystä elämästä...

Käytä järkeäsi!

Tällekin päivälle löytyi teemapäivä. Nyt on nimittäin Käytä järkeäsi -päivä. Jotenkin minusta kyllä tuntuu, että sellainen päivä pitäisi olla ja on useammankin kerran vuodessa... 

Tänä aamuna opin uuden sanan, jes! Aina puhutaan maalaisjärjestä ja itsekin käytän sitä sanaa hyvin usein. Mutta se, joka oli uusi, on arkijärki. Vau! Loppusointusana jo itsessään - näyttää, tuntuu ja kuulostaa hyvältä. Pääsee sanavarastooni ihan varmasti. Tulet vielä huomaamaan...

Yllätyskukka

Eilen töissä oli semikiirepäivä. Tunsin itseni tarpeelliseksi koko seitsemän tunnin rupeaman ajan. Kesken kaiken minut yllätettiin, kun ystävä tuli virastoon, istahti hetkeksi ja kaivoi ostoskassista kukkaruukun. Oli muistellut, että olisiko minun syntymäpäiväni lokakuussa ja kun kerroin, että huhtikuussa, oli kukka sitten tarkoitettu syksymuistamiseksi. Joka tapauksessa ilahduin tosi paljon! 

Kirjoja ja suklaata

Minut on helppo saada haasteisiin mukaan, vaikka en kiertokirjeitä ja vastaavia jaa eteenpäin. Haaaste on eri asia. Olen osallistunut vuosien mittaan vaikka minkälaisiin haasteisiin ja vastaaviin - lähettänyt oraville pipoja, kutonut monena vuonna sivareille sukkia jne. 

Facebookissa oli taas lukuhaaste viimevuotiseen tapaan ja siinä marraskuun aikana pitäisi lukea vähintään kolmekymmentä sivua kirjallisuutta joka päivä. Eilen illalla luin nelisenkymmentä sivua Anna Gavaldaa ja söin kolme palaa minttukrokanttisuklaata. Valmistauduin haasteeseen käymällä kirjastossa, vaikka makuuhuoneen hyllyssä on entuudestaankin vielä muutama lainakirja sen Gavaldan (Parempaa elämää) lisäksi...

Marraskuussa on kaksi ärrää ja kolmekymmentä päivää

Lapsuudessa ja vanhuudessa on yhteisiä asioita. Yhtä niistä olen tänä syksynä pohtinut... Lapsi opettelee sanoja ja merkityksiä. Häneltä kysytään aina Tiedätkö, mikä tämä on? Kuka tässä on? Sama toistuu sitten elämän loppupuolella, kun omaiset kyselevät suunnilleen samoilla sanoilla Tunnetko? Kuka minä olen? Jotenkin tuosta tulee tragikoominen olo..

Jk. Hyvää marraskuuta! (Onneksi siinä on vain kolmekymmentä päivää...) Kaikki extravalo on tarpeen!