Eilen ostin kasan kirjoja ja ostamisen jälkeen huomasin, että siinä oli vähän jokaiselle jotakin aina pienimmästä lähtien. Satuaapista, Melloa, Gardellia, Dickensiä jne. Rahapussi ei laihtunut kuin yhdeksän euron verran ja kassissa oli yhtä monta kirjaa.
Illalla katsoin ties-monennenko-kerran elokuvan Hiljaiset sillat ja myönnän, että lopussa taas tuli kyyneleet silmiin. Vaikka juoni on tuttu ja loppuratkaisun muistaa, on Francescan tilanne niin surullinen... Tällä katselukerralla silmiini ja mieleeni jäi erityisesti se ovenkahva, jota hän painaa alas, mutta joka kuitenkin pysyy kiinni...
Tänään alan vähitellen valmistautua lomasenjälkeiseen elämään, mutta vasta vähitellen. Vielä olen, nautin ja kerään tuntemuksia.
Tunnustan: en ole koskaan katsonut kyseistä elokuvaa.. Puhuttiin tässä päivänä muutamana näistä pitkistä elokuvista, klassikoista ja jouduin häpeäksi tunnustamaan, että en ole nähnyt niistä mitään. *nolo*
VastaaPoistaHiljaiset sillat oli yksi listalla olleista. Minun afrikkani. Tuulen viemää.
Mitähän niitä nyt olikaan.
Työnantaja juuri kuluneella viikolla kaverikseen elokuviin katsomaan Miss Saigonia ja olisin kyllä halunnut lähteä, mutta se kesti reilut kolme tuntia! En välttämättä olisi jaksanut olla työpäivän jälkeen siellä niin kauaa :( Enkä muutenkaan ole oikein elokuvissa kävijä, katson elokuvat mieluummin kotona sukkapuikkojen kanssa - Finnkino ei taida siitä tykätä?
Joskus saattaa kyllä käydä niinkin, että näen vain alku- ja lopputekstit, todeten etteä olipa muuten tosi hyvä leffa ;)
En minäkään kovin usein elokuvia käy elokuvissa katsomassa, useimmiten sohvannurkassa sukkia kutoen...
PoistaJa koskaan ei ole liian myöhäistä Hiljaisille silloille...