Eilen kävin kolmella kirpparilla. Ensimmäisestä löysin nuo kirjat, pikkupojalle kauluskäsinappipaidan ja keittiöön pullalautasen ja leikkurin (wiegemesser). Toisesta löytyi pikkupojalle villapusero. Kolmannesta en löytänyt mitään muuta kuin aiheen. Siispä:
Selailin keittokirjoja. Kotilieden keittokirjassa oli omistuskirjoitus "Paulalle jouluna 1999 rakkaudella Jannesi" (nimet muutettu). Miksi Janne oli ostanut tuon keittokirjan? Haikailiko hän mielessään niitä ruokia, joita äiti tai isoäiti oli tehnyt? Miten Paula oli kirjaan suhtautunut? Oliko kirja päätynyt kirpputorille kuoleman, muun muuton vai avioeron takia? Vai oliko Paulasta tullut vegaani tai raakaruoan syöjä? Oliko Janne kuollut? Oliko kyseessä luonnollinen kuolema? Tutkittiinko kuolinsyy? - Paljon selvittämättömiä asioita ja vain yhden omistuskirjoituksen takia...
Minäkin aina mietin tavaroiden tarinoita, joskus kun upea vanha käsityö on myynnissä vaikka eurolla tuntuu ettei myyjä ole arvostanut mummonsa, anoppinsa jne. tekemää työtä ollenkaan. Joskus näin tekee hyviä löytöjä. Toisaalta kun ostin Toivo Rautavaaran "Mihin kasvimme kelpaavat" , olin vain hyvilläni siitä ettei myyjä ymmärtänyt sen arvoa (minulle) sainhan kaupanpäälle runsaat käsintehdyt muistiinpanot kirjan sivuilla. :-)
VastaaPoistaNiinhän sitä sanotaan, että toisen roska on toisen aarre... Kiva, että joku muukin harrastaa tällaista tavaroiden "taakse" katsomista!
PoistaSamaa ajattelin kun luin tekstiäsi. Joskus huvittaa kun ihmiset nolostelee kirpputoreilla käymistä, tämä maailma on niin täynnä tavaraa että se se vasta noloa olisi, jos emme sitä kierrättäisi. Vielä tuosta kirjoituksestasi; olen heikkona erilaisiin vanhoihin keittiövempeleisiin ja kun niitä (Raastimia, silppureita ym. käsikäyttöisiä apuvälineitä)käytän on niin mukava miettiä aiempia käyttäjiä :-)
PoistaEi nolostella! Aika mielenkiintoinen tuo heikkoutesi...
PoistaEi nolostella! Hullumpiakin hullutuksia voisi olla :D
PoistaSiinäpä olisi tutkimista :)
VastaaPoistaJep, sisäinen salapoliisini herää aina välillä...
Poista