Tupakaton päivä ja muita kattoja

Teemapäiviä ja merkkipäiviä riittää, kun joka päivä on nimetty ja useammankin teeman mukaan. Riittää niin paljon, että voi harrastaa vaikka ironiaa, sarkasmia, jäynää ja pientä piruilua käsittämällä hieman väärin. Myönnän, että tämän päivän teeman luin ihan ensin oikein, mutta sitten jo toisella kerralla väärin. Ehkä koiranleukaluonteeni tuli esiin silloin. 

Tänään on siis Kansainvälinen tupakaton päivä. Illalla ehdin jo etsiskellä netistä tietoja hakusanalla 'katto' ja löysin termit vesikatto, harjakatto, tasakatto, holvikatto, kupolikatto, tornikatto, sisäkatto, alakatto, viherkatto, säterikatto jne. Tupakattoa ei todellakaan ollut vai voisiko se olla lähinnä tuo sisäkatto? ;)

Aiotko piirtää kadulle tänään?

Tänään on Kansallinen katuliitupäivä, johon minäkin sain kutsun. Idea on erittäin hyvä, vaikka en nyt taidakaan siihen osallistua. Tai sitten osallistun niin pienimuotoisesti, että piirrän liiduilla pergolan laatoille illalla jotakin. En tiedä, lasketaanko sitä. 

Onnittelen kaikkia, jotka saavat koulutyönsä päätökseen tänään. Virtuaaliruusussa ei ole piikkejä, joten se jokaiselle ja lisäksi lempeä onnenpotku takamukselle! 

Kaksikymmentäneljä vuotta muuttopäivästä

Tänään tulee kukuneeksi 24 vuotta siitä, kun muutimme tälle paikkakunnalle. Muuttokuormassa oli paljon kirjoja ja kaksi lasta (6 vee ja 4 vee) ja jotakin muuta pientä ja einiinpientä, sillä muuttoauto oli sen kyseisen firman suurin. Ensimmäinen ruoka uudessa kodissa on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Söimme lastenhuoneen lattialla patjojen päällä istuen nakkeja ja leipää. Karua, mutta onnellista.

Ikinä en ole missään muualla asunut näin kauan. Kolmekymmentä vuotta pitää asua paikkakunnalla, että tulee oikeasti paikkakuntalaiseksi. Näin sanoi eräs nainen, joka muutti Lappiin. Suhtaudun sanomiseen varauksella. Ehkä se oli hänen käsityksensä asiasta.

Pyykkiä ja runoja, proosaa ja lyriikkaa

Aloitin neljän päivän vapaaryppään nukkumalla seitsemään. Päivän tavoitteena on pyykinpesua muutaman koneellisen verran. Aion myös lukea pihalla vanhoja lehtiä, sillä Kettulan lehtikasan vajentaminen on meillä vuodesta toiseen ikuisuuskesäprojekti. Ehkä myös teen jonkinlaisen yleiskatsauksen huushollissa. Se on tarpeellista ja toivottua. Ja aina välillä voin istahtaa rottinkituoliin ja lukea muutaman runon - olohuoneen pöydällä kun on Nerudaa ja Schreckiä...

Vaari kasvatti habaa

Eilinen oli tapahtumarikas päivä. Aamusta lähdettiin koko porukalla kirpparikierrokselle isompaan kaupunkiin. Vanhin porukasta kantoi nuorinta turvakaukalossa, jotta me naiset saimme penkoa ja tutkia vauvanvaatteita ja muuta oikein antaumuksella. Bodyvarasto ja vaarin haba kasvoivat. Iltapäivällä sitten jäin vauvan kanssa tunniksi kaksin ja meillä sujui ihan hienosti. Pääsin vaihtamaan vaippaa, pesemään kakkapyllyä ja sain palkaksi hymynaamapalautetta. Myöhemmin päivällä juotiin pihakahvit, istuskeltiin pari tuntia pihalla ja puhuttiin niitänäitä. Nuorin nukkui koko ajan, joten jutut taisivat hänen mielestään olla aika tylsiä. Illalla haettiin junalta vauvan isä ja viime yönä meitä oli B&B Laurilassa viisi, joista se pienin täyttää tänään kokonaista kaksi kuukautta...

Erittäin hyvä rapsuresepti!

Vanhan ajan raparperitorttu (Kotilieden uusi leivontakirja, 2004)

2 kananmunaa
200 g sokeria (2,5 dl)
1 dl maitoa
1 dl kuohukermaa
1 dl voisulaa
2 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoja
Täyte:
5 dl kuorittua, paloiteltua raparperia
50 g pehmeää voita
100 g sokeria
1 dl vehnäjauhoja
tomusokeria

Vatkaa kananmunat ja sokeri.
Lisää maito, kerma ja voisula.
Sekoita leivinjauhe ja jauhot keskenään.
Lisää seos ja sekoita vain sen verran, että taikinasta tulee tasainen.
Levitä taikina voideltuun (tai leivinpaperilla vuorattuun) vuokaan.
Pese ja kuori raparperit.
Leikkaa puolen sentin paloiksi ja ripottele taikinapohjan päälle.
Nypi pehmeä voi, sokeri ja jauhot murumaiseksi seokseksi ja ripottele pinnalle.
Kypsennä 200 asteessa 25-30 minuuttia tai kunnes torttu on kypsä.
Tarjoa vaniljakastikkeen kera.

.....

Vähintään kerran kesässä tätä täytyy tehdä. On aivan ihanaa!

Rakkautta ilmassa...

Pitkä viikonloppu huipentui eilen, kun autossa kulki kallis lasti ja vaari ajoi varovarovarovasti. Haettiin kuopus ja vauva meille muutamaksi päiväksi mummuloimaan. Pieni mies nukkui matkan ajan, sitten perillä kulki sylistä syliin ja välillä kokeili sitteriäkin. Kyseleviä katseita, vienoja hymyjä ja ennen kaikkea keskusteluun osallistumista vilkkain käsin ja jaloin. Olen ihan myyty, hullaantunut ja rakastunut ja suorastaan harmittaa, että tänään on seitsemän tunnin työpäivä ja joudun olemaaan poissa kotoa...

Hyvää helluntaita!

Olen hyvinkin romanttinen ihminen, mutta lällysiirappiset jutut eivät ole minua varten. Pidän rakkaustarinoista, kunhan niissä ei ole liikaa hilettä, kuorrutusta, siloitetta ja sitä siirappia. Rosoisuus, karuus, kohtalon ihmeelliset käänteet ja jo-ennalta-tähdissä-määrätyt ihmissuhteet sen sijaan kolahtavat luettuna, kuunneltuna ja katseltuna. Privaatin helluntaiheilan vierestä oli taas kerran hyvä herätä ja uskoa rakkauteen, joka on edelleen pitkämielinen ja lempeä - niin kuin tuo heilakin...

Suuri Kyseenalaistamisen Kesä

Tänään on Kilpikonnien päivä (terveiset yhdelle tuntemalleni konnalle eli Päivi-ystävän Katille!) ja Siivouspäivä. Kuka tahansa voi tänään kaupitella ylijäämätavaroita ja oletettavasti kymmeniä ja taas kymmeniä kirpputoreja nousee lähes joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Jokaisella meistä on vinttikomeroissa / kellarikomeroissa / muutenvaankomeroissa yhtä sun toista ylimääräistä ja turhaa, josta voisi luopua mielihyvin muutamaa lanttia vastaan. Odotan kipinän syttymistä, sillä tämä tuleva kesä saisi olla Suuri Kyseenalaistamisen Kesä. Tai konditionaalit sikseen, saa olla!!! Ja tämä oli nyt lupaus, josta minut saa tilille&tuomiolle syksyllä...

Kuva on näköaistin avulla havaittava kaksi- tai kolmiulotteinen esitys

Reilut kuusi vuotta olen harrastanut canonisointia. Se on vienyt mukanaan niin, että monet asiat hahmotan neliskanttisina ja haluaisin ikuistaa en-nyt-ihan-kaikkea, mutta lähes. Lapsena Keskipellon naapurissa oli valokuvaamo ja olin usein siellä maanvaivana/pikku hupulaisena. Ehkä The Kuvauskärpänen pääsi silloin pistämään, oli monta vuotta kadoksissa, tuli ilmi hetkeksi 70-luvun lopun pokkarivuosina, pilkahti 80-luvun Mamiya-kaudella, kunnes sitten pääsi surraamaan kuusi vuotta sitten täysillä ja vei mukanaan. Ja innon loppumista ei näy...

Kirja, jota kerran pitelin

Aina välillä törmää (kuv.) kirjaan, jota ei malta laskea kädestään, vaikka järki sanoo ihan muuta ja vaikka kiltin tytön nukkumaanmenoaika on jo reippaasti ohitettu. Eilen illalla minulle kävi niin. Pari päivää sitten aloitettu kirja (Maggie O'Farrell: Käsi jota kerran pitelin) koukutti ja se oli ehdottomasti luettava loppuun. Kirja oli loppuriveille asti hyvä. Eikun enemmän kuin hyvä. Sellainen eximian ja laudaturin välissä oleva.

Eilinen matemaattinen keskiviikkokahvikeskustelu liittyi myös painotuotteisiin. Työpaikalle tuotiin 120 riisiä paperia. Suomeksi sanottuna sitä oli 60000 arkkia. Aarnion oikeudenkäynnissä on 25000 arkkia tutkinta-aineistoa, joka on siis 50 riisiä. Huh huh!

Vanhat sanat

Eilen kävin raskaan oven takana tutkimassa vanhoja muuttokirjoja. Löysin sieltä tarvitsemani tiedot, joten kiitos Nykyiselle tarhantädille neuvosta! Totesin myös taas kerran surukseni sen, että ennen muinoin kirkolla on ollut melkoinen valta luokitella ja lajitella ihmisiä. Kirjasta lukeminen, ulkoluku, autuuden opin käsittäminen, ruumiin viat ja maine arvioidaan kätevästi, kliinisen kylmästi ja ylhäältä annetulla ylivoimalla yhdellä paperilla... Kirjoitin tarvitsemani kylätiedon, varmistin syntymä- ja muuttoajan, suljin kansion, suljin oven (tai totuuden nimissä minulla oli siinä apuvoimia) ja häpesin. Pyytäisin anteeksi kaikilta kuuliaisilta maan hiljaisilta, jos pystyisin sen tekemään...

Vee niin kuin valkolakki

Eilen oli se päivä, jolloin monen vuoden urakka oli taputeltu ja valkolakkien myynnissä tuli kunnon piikki. Naistenlehdet ja perhelehdet ovat jo muutaman viikon julkaisseet buffetreseptejä, kakkuvaihtoehtoja, vaatekatsauksia ja seuraavaksi on luultavasti vuorossa julkkisperheiden uusien ylioppilaiden haastattelut, jos vanhat merkit pitävät paikkaansa.

Meillä oli kummankin lapsen lakkiaisissa tarjolla vihreitä kuulia aaltomaljakossa. Oli toki muutakin, mutta visuaalinen muisti poimii nuo ensimmäiseksi esiin...

Nimi on enne ja Enne on nimi

Tänään tulee kuluneeksi 56 vuotta siitä, kun minulle annettiin nimi. Nimiyhdistelmä ei ole hyppinyt silmille vanhoissa kirkonkirjoissa kovinkaan usein, mutta kutsumanimeni on juuri niillä vuosikymmenillä ollut hyvin suosittu. 

Nimen miettiminen on vastuullista puuhaa. Uskon niin, vaikka jotkut yhdistelmät (anteeksi vaan!) vaikuttavat kyllä sellaisilta, että ne on keksitty siinä vaiheessa, kun kastamaan tuleva pappi on kopistellut ulko-ovella tai kun kahden kuukauden määräaika maistraattiin ilmoittamisessa on ollut niin sanotusti viittä vaille...

Jk. Lisätäänpä tähän vielä tuo nimiyhdistelmäni. Se on Vuokko Marjatta ja sitä olen nyt totellut 56 vuotta...

Sanasia somesta

Facebook on pienentänyt maailmaa, häivyttänyt vuosia ja solminut uudestaan katkenneita yhteyksiä. Olen löytänyt entisiä työkavereita, vanhoja koulukavereita, opiskelukavereita, tutustunut blogiystäviin jne. Tutummistakin ihmisistä on löytynyt tuolla sivustoa ihan uusia ja mielenkiintoisia piirteitä.  

Käytän häpeilemättömästi Facebookia markkinakanavana työpaikan omalla sivulla. Iloitsen jokaisesta uudesta tykkääjästä, houkuttelen mukaan toimintaan kertomalla tapahtumista, julkaisen ottamiani kuvia, nautin vuorovaikutteisuudesta. Ja ei liian ryppyotsaisesti, pois se minusta!

Raparperipiirakka ja talviturkki

Meillä on leivontavihko (kolmas vihko jo menossa), johon kirjataan leivonnasta päivämäärä, laji, erityiset huomiot ja leipurin nimikirjain. Vihkosysteemi on ollut käytössä vuodesta 2001 alkaen. Kevätmittarina voidaan pitää raparperipiirakan tekemistä ja nimen omaan sen kevään ensimmäisen piirakan tekemistä. Kaikkien aikojen ennätys on vuodelta 2013 ja silloin rapsupiirakka (tuttavallinen ilmaisu) tehtiin 13. toukokuuta. Ei paljoa jääty nytkään, kun eilen leivoin ja päivämäärä oli 15.5. Neljä ohutta vartta otin ja tein niistä viisi pientä piirakkaa reseptillä, josta normaalisti olisi tullut yksi normaalikokoinen. 

Rapsuilun lisäksi eilen tapahtui muutakin merkittävää. Heitin nimittäin talviturkkini! Asteita oli 8,5 ja oli muuten tosi kylmää, hrrr...

Jo 108 vuotta siskona!

Olen ollut pikkusisko 56 vuotta ja tänään tulee kuluneeksi 52 vuotta siitä, kun minusta tuli isosisko. Olen siis ollut jo 108 vuotta sisko! Mitä kaikkea siihen sisältyykään... Yleensä pikkusisko joutuu perimään vanhat vaatteet, jotta voisi ne taas aikanaan siirtää eteenpäin seuraavalle. Minun onnekseni olen perheen ainoa tytär, joten sain ihan omat vaatteet ja nätit sainkin, sillä äiti-Liisa ompeli itse kaikki mekot, essut, hamoset ja muut. - Onnittelut Veskulle virtuaalisen voikukkakimpun kera!

Jk. Virallisen siskouden lisäksi minullahan on sisko, jonka adoptoin itselleni aikuisiällä. Epävirallisesti toki, mutta siskoutemme on vahvaa!

Eilen on adverbi

Eilen kirjoitin töissä suomea ja saksaa. Tein lopuksi huomion, että Bürosekretärin on hienompi titteli  kuin Toimistosihteeri. Taidan kuitenkin pysytellä tutussa kielessä, sillä sen kirjoittaminen käy paljon nopeammin ja ilman sanakirjatsekkauksia.

Eilen illalla kotona katsoimme aivan hervottoman elokuvan nimeltä Bernie. Elokuvaa ennen katsoimme uusintana tulevaa Hell's Kitcheniä yhden jakson verran ja kyllä Gordon taas harrasti sellaista verbaalitykitystä, että Suomen sukulat ja kemppaiset eivät yllä lähellekään. Onneksi eivät, sanoo joku kiltimpi. 

Hyvää niputuspäivää!

Me olemme tottuneet niputtamaan. Ehkä ominaisuus on sisäsyntyinen - saatu jo solutasolla tai sitten viimeistään äidinmaidosta ja/tai äidinmaidonkorvikkeesta. Niputtamisen viralliset ja vakiintuneet kohteet ovat uskonto ja politiikka. Jos joku käy kirkossa, hän on uskovainen. Jos joku ei käy kirkossa, hän on ateisti. Näin helppoa se on uskontorintamalla. Vihervasemmistolainen ja porvari niputtuvat myös yleistämisperiaatteella. Niputusta ei tarvitse lopettaa auringon laskiessa. 

Kumikiekkona luokses pompin taas...

Hyvää suomalaisuuden päivää! Päivästä tulee ensiksi mieleen sisu, sauna ja Sibelius. Sisu-pastilleja tehdään nykyään Italiassa, joten oikeastaan nimi pitäisi olla Grinta. Sauna on edelleen sauna, vaikka valitettavasti infrapunasaunat ovat tulossa lämpömarkkinoille rytinällä. Sibelius on ja pysyy. 

Päivästä tulee toiseksi mieleen jääkiekko. Nyt on kuulemma jossakin taas menossa jotkut kisat, joissa kaksi kuusimiehistä joukkuetta luistimet jaloissa yrittää vuorotellen saada kumisen laatan (halkaisijaltaan 7,62 cm) tyrkättyä puu-, lasikuitu- tai komposiittimailalla jompaan kumpaan metallikehikkoon. Ja ajatelkaa sitä, että jossakin vaiheessa joukkueissa oli peräti viisitoista pelaajaa.  Ähinää, ruuhkaa, taklaamisia! Huh huh! - Hyvää suomalaisuuden päivää! Jääkiekolla tai ilman. Meillä ilman.

Nukuitko hyvin?

Äitienpäivän jälkeisenä aamuna unta riitti ensin vähän yli seitsemään ja torkkumalla melkein kahdeksaan. Yöllä en herännyt kertaakaan. Nyt tuntuu siltä, että virtaa on kuin pienessä kylässä tai niin kuin lähiönpoikasessa tyttösessä. Hyvien yöunien lisäksi mieliala on positiivinen myös eilisen päivän kivoista puhelinsoitoista. Kun läheisillä on kaikki hyvin, on itselläkin hyvä mieli. 

Jokainen äiti on laulun arvoinen

Äitienpäivän aamuna sadat ja tuhannet äidit ovat teeskennelleet nukkuvansa, vaikka keittiöstä on kantautunut ihan mieletön kilinä ja kolina. Seuraavaksi on sitten eteisestä kuulunut sipinää ja supinaa ja tukahdutettua jännityksensekaista naurua ja hyssyttelyä. Ja äidit ovat nukkuneet sikeämmin kuin koskaan kuluneen vuoden aikana. Lopulta kuin ihmeen kaupalla heränneet onnittelulauluun tai lasten hyppimiseen sängyllä, kahvin tuoksuun ja päässeet avaamaan ihania itsetehtyjä lahjoja. Suloista...

Äitienpäivään kuuluu aina omaehtoinen vähättely ja vaatimattomuus. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt enkä hyväksynyt. Uskallan sanoa tänäkin vuonna ääneen: Olen ollut paras mahdollinen äiti omille lapsilleni ja olen ylpeä äitiydestäni ja lapsistani. Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa myös äitienpäivää viettävä mummu ja olen ylpeä mummuudestani ja lapsenlapsestani. Tänäkin vuonna ajattelen kiitoksella ja kaipauksella omaa äitiäni.

Nimipäiväsankareita ovat tänään Timo, Sotijalo, Hiob ja Prochorus

En haluaisi olla radiokuuluttaja tällaisena päivänä, kun nimipäiväsankareiden nimet ovat kerrassaan huvittavia! Tai oikeastaan tuunasin huvikseni tuon litanian yhdistelemällä vanhaa ja uutta. Timon päivä on nykykalenterissa - nuo muut jossakin muinaisessa.

Tänään on Junapäivä, jota vietän aina silloin tällöin myös irl. Tänään on lisäksi teemapäivä, joka on tuttu & läheinen varmasti kaikille muille paitsi yhdelle ystävälleni. Kadonneiden sukkien muistopäivä  koskettaa meitä muita kipeän konkreettisesti... Missähän tuonkin sukan pari on? Oli tosi nätit ja ihanat jalassa! Nyyh!

Miksi / почему?

Kaikenlainen yhteistyö on hyväksi - on ollut, on ja tulee olemaan. Toisaalta eilisiltaisen elokuvakokemuksen jälkeen en ehkä enää allekirjoitakaan tuota ihan täysillä. 

Katsoimme eilen Vatasen ja Ihalaisen tulitikkureissusta kertovan elokuvan, joka oli suomalais-neuvostoliittolaista yhteistyötä vuodelta 1980 ja elokuvan aikana ja jälkeen tuli mieleen kysymys: Miksi? Ja jatkokysymys: Miksi tämä on pitänyt tehdä? Koheltamisen määrä oli vähintäänkin triplattu alkuperäisestä vuoden 1938 elokuvasta. Melkoista hösäämistä ja häsläämistä. Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että Tahvo Kenosen rooliin kuuluu Kaarlo Kartio eikä Georgi Vitzin Heikki Kinnusen dubbauksella. Olen kalkkis, myönnän sen. Ja yön yli nukuttuani kysyn edelleen: Miksi?

Mitä haluat tietää suvustasi?

Ennen muinoin on ollut tapana merkitä aika privaatteja asioita ihmisistä kirkonkirjoihin. Eilen tein yhtä sukututkimusta ja mikrofilmejä lukiessani törmäsin yhden toisen ihmisen kohdalla määritelmään Huono näkö, vähän kuuro. - Jäin miettimään, mitä kaikkea ihmiset haluavat tietää, kun he tilaavat tietoja suvustaan. Historiaahan se on ja olettaisin, että jokainen sukututkimukseen hurahtanut osaa itse päättää, jättääkö tiedot itselleen vai antaako niiden siirtyä mahdollisiin sukukirjoihin. Voihan  näitä erikoisempia yksityiskohtia sitten kertoa pienemmässä piirissä herkullisina yksityiskohtina. Itsekin muistan, kun isäni kertoi jostakin kaukaisemmasta sukulaisesta, joka oli joutunut Amerikassa sähkötuoliin...

Aamupohdiskelua

Jos kevät on neiti, onko kesä sitten rouva? Entä syksy ja talvi - herroja oletettavasti, mutta syksykö olisi se junior ja talvi senior? Joku ajattelee, että onpa tuolla aikaa pohtia moisia tyhjänpäiväisyyksiä. Niin muuten onkin! Varsinkin tällaisena kevätaamuna, kun heräsin aikaisin ja unitarvetta ei enää ollut. Kohta arvon teen ja kahvin välillä, kun on aamupalan aika. 

Eilen sain siivottua sen vaatehuoneen. Lattia näkyy taas. Pyykkikone pääsee tänäänkin töihin. Minä myös.

Ain ajastaen työtäs tee

Tiistai tarkoittaa näin loppukeväästä vapaapäivää. Tälle nimenomaiselle tiistaille on kyllä illalla luvassa yksi soittotunti, mutta muuten päivä on aikatauluton. Ennakoin mahdollisen laiskuuteni ja piittaamattomuuteni jo eilen illalla ja ajastin sekä tiskikoneen että pyykkikoneen täksi aamuksi. Kun heräsin seitsemän jälkeen, olivat molemmat koneet jo iloisesti työn touhussa. Ain ajastaen työtäs tee...
Kaikesta huolimatta en aio kuitenkaan vain olla tänään, sillä päivän agenda on vaatehuoneista ensimmäinen. (Niitä on kaksi.) Tilanne on nimittäin sellainen, että vaatehuoneen sekavuuteen on kaksi mahdollista syyllistä: Kultakutri tai trombi. En usko satuihin, joten jäljelle jää trombi. Se on todennäköinen ja taisi iskeä vappuna tai pääsiäisenä tai jo alkutalvesta...

Ensimmäinen vapun jälkeinen maanantai

Ihanan rentouttava ja samalla piristävä vappuvapaa on ohitse. Siihen kuului kuusi elokuvaa (Barbara, Cyrus, Bonneville, Higher Ground, Saksa vuonna nolla, Pariisin vainotut) joko telkkarista tai deeveedeeltä ja yksi elokuva (Edelleen Alice) elokuvateatterissa nimipäivälahjan yhtenä osana. Siihen kuului kilometrikaupalla kävelyä, kirppariostoksia, paljon kahvia, upean urkukonsertin tuottama hyvä ja hilpeä olo, punaisia ilmapalloja, kisällilauluja, hyvää ruokaa, yllättävän hyvää simaa, pikkupikkumunkkeja, serpentiinejä ja aurinkoa. Yksi pikkusade nähtiin ja koettiin parisataa metriä ennen majapaikkaa. Siis sen jälkeen kun keskiviikkoillan menomatkan räntäsade oli takana. - Nyt on hyvä mieli aloittaa arkea...

Olen hamsteri

Olen lähes koko elämäni ollut hamsteri. Pidän tavaroista. Erityisalueeni on erilaiset uudet ja vanhat astiat. Onneksi tässä vaiheessa hankkimisen rima on aika korkealla ja mikä tahansa kippo tai kuppi ei löydä enää tietänsä Laurilaan. Viimeksi ostin Tampereelta yhden kipon ja ostoon oli kaksi perustetta: 1. Se oli alennuksessa/tarjouksessa 2. Ennestään meillä oli viisi samankokoista ja erikuvioista kippoa ja tarvittiin (?) kuudes, kun aikuisiakin on kuusi. No, ehkä perusteet hieman ontuvat, horjuvat ja ovat läpinäkyviä...  Mutta olen hamsteri ja pidän tavaroista. 

Tomaatin ja basilikan rakkausliitto

On olemassa joitakin ruoka-ainepareja, joiden liitto on jo tähdissä kirjoitettu valmiiksi, onnistuneeksi ja varsinaiseksi tunneiloitteluksi. Yksi pari on kukkakaali ja curry. Toinen on porkkana ja rakuuna. Niistä kahdesta olen blogistin elämäni aikana kirjoittanut paljon - joko sivulauseissa tai sitten ihan pää-. Ei pidä kuitenkaan unohtaa kevään tähtiparia eli tomaattia ja basilikaa. Kun ruisleivälle viipaloi ison läjän kotimaista tomaattia ja tomaatille hunnuttaa tuoretta basilikaa joko kokolehtityylillä tai rikkonaisemmin, ei elämä voi olla läpeensä pahaa. Makuelämyksen jälkeen voi kokea, että velat muuttuvat saataviksi ja pilvipeite repeää auringon tieltä. Eläköön tomaatti, eläköön basilika! Rakastan teitä koko sisäelimistölläni!

Glada vappen!

Hyvää vappua kaikille säädyille, kasteille ja myös kastittomille ja säädyttömille! Tänään on katolisen Valburg-pyhimyksen muistopäivä, vaikka en päivää sellaisena vietäkään ja Valburgista tulee mieleen lähinnä vain Myrskyluodon Maija ja Maijan Valburg-kummi.

Vappu on työväen, kevään ja ylioppilaiden päivä. Simaa ja skumppaa, munkkeja, perunasalaattia ja (soija)nakkeja on luvassa. Serpentiinit viriteltiin jo eilen ja naamari on omasta takaa. Päätän reaaliaikaisen vappuraporttini täältä tähän.