Onnea vaikka kenelle!

Tänään on onniteltavia monta! Nimipäiväänsä viettää isoveli Antti ja toisnimipäiväänsä Mies ja Esikoinen sekä kolmisnimipäiväänsä Kakkonen ihan anteroina. Syntymäpäivä on Vävyllä ja ystävä-Anninalla. Eli lähetän nyt pienikokoisen kukkakaupan verran onnittelukukkia virtuaalisesti eri suuntiin! 

Eilen tein yhden taikinan joulupipareita. Viime joulun pipareita oli muutama vielä jäljellä rasiassa ja ne murskasin vaniljajäätelön ja mansikkahillosilmän sekaan iltapalaherkuksi. Oli muuten erittäin hyvä kombo. 

Puhutteleva magneetti

Kun jääkaappimagneetit tulivat kauppoihin, olin aivan innoissani. Vähän sama juttu kuin tekstillisten t-paitojen kanssa. Vaatekaapissa oli paitoja ja jääkaapin ovessa magneetteja vaikka kuinka. Sitten jossakin vaiheessa vähän kyllästyin ja siirryin täsmäostajaksi. Tekstin piti olla ihan pro, että se pääsi muuttamaan meille. No, nyt olen ottanut seuraavan askeleen ja ostan magneetteja vain kirppareilta ja tekstin pitää edelleen kolahtaa täysillä. Niin kävi eilen, kun löysin kirpparipöydältä kuvan yksilön. Se muutti puolella eurolla kotosen jääkaapin oveen, jossa se puhuttelee ja muistuttaa hienolla ajatuksella eilisestä, tänäisestä ja huomisesta. 

Ihan itsekäs

Unta ja koiranunta riitti melkein puoli yhdeksään. Eilen matkasin neljä ja puoli tuntia bussissa sen jälkeen, kun olin ollut töissä seitsemän tuntia. Lisäksi tämä talo on hiljainen, joten ei ihme, että nukuin pitkään. Kohta on aamukahvin aika ja sitten on tehtävä ruokakauppareissu. Jääkaapissa kun on vain Keijua, valot, Molkosania ja maapähkinävoita. 

Edessä on neljän päivän vapaa. Teen mitä haluan. Kiva olla ihan itsekäs muutaman päivän ajan...

Kyllähän minäkin valmistaikinasta!

Ihmisen mieli on kummallinen. Muistoissa tulee säilöttyä kaikenlaista vuosien ja vuosikymmenien varrelta. Ja miksi ihmeessä negatiiviset muistot pulpahtelevat joissakin tilanteissa helpommin mieleen... Niin kävi eilen, kun suoritin omaehtoista vapaaehtoistyötä ja tein seurakuntaan adventin kirkkokahveille pipareita. Minulla oli hyvä mieli, musiikki oli hyvää (kannoin läppärin ja ison kasan levyjä keittiön pöydän nurkalle ja sitten musiikki soi tuntikausia) ja työ sujui hyvin. Sitten muistin sen, kuinka vuosia sitten sitten sain kuulla kommentin: Kyllähän minäkin valmistaikinasta! - ja tunnelma lässähti hetkiseksi. Kommentti oli joko lausuttu puolihuolimattomasti tai tarkoituksella, mutta aina vaan se mielen sopukoissa säilyy. Ja tottahan se on, että valmistaikinasta nämä piparit olen tehnyt! 

En jäänyt rämpimään ikävään muistoon, mutta päätin blogata aiheesta. Nyt se on käsitelty. Piste. 

Ovi ja sen vaihtuva teksti

Jo aikoja sitten keksin töissä koristella viraston ovea. Tein ja teen sen helpolla tavalla, kun laitoin oveen muovitaskun, johon vaihdan aina uuden vuodenaikakuvan. Syksykuvan tilalle ehdin jo vaihtaa talvikuvan ja talvitekstin, mutta sitten alkoi sataa vettä ja teksti kertoi hangista ja mäenlaskusta. Eihän se sopinut ollenkaan! No, sitten tuli ongelma, kun syksykuva oli taas liian syksyinen. Jonkin aikaa tasku oli tyhjänä, mutta eilen etsin harmaamman kuvan ja löysin uusista virsistä mielestäni sopivan säkeen. 

Marraskuun viimeinen maanantai

Kuvia on paljon mielessä, arkistossa ja kovalevyllä. Tämä kuva löytyi Oton ja Steven yhteisestä arkistosta. Tiedän, että se on vanhempia räpsyjä, koska olohuoneen seinä on vielä vaalea. Olen lajitellut kuvan albumiin, jonka nimi on Hyvä kuva. Turha vaatimattomuus kun ei kuulu minun pirtaani... 

Marraskuun viimeinen maanantai on aamussa. Eilen kävin läpi eteisen kaapin, jossa on laatikoituina pipoja, lapasia, kaulaliinoja ja muita vermeitä. Nyt laatikot on taas järjestyksessä ja lajiteltuina. Olen pohjimmiltani ihminen, joka pitää lajittelusta. 

Ei mikään päänsilittelysunnuntai

Tänään on se kirkkovuoden sunnuntai, josta pidän eniten. Nyt on nimittäin tuomiosunnuntai. Lähinnä virsien ja karun musiikin takia se kuuluu suosikkeihini. Muistan, kun yhden pappisystäväni kanssa ideoitiin, että olisi hienoa saada vaikka savua, tulta ja tulikivenkatkuista tekstiä tehokeinoiksi. Jäi suunnitteluasteelle odottamaan toteutusta. Joka tapauksessa tämä ei saisi mielestäni olla mikään päänsilittelysunnuntai ja siksi olenkin valinnut omalla virsikirjatyövuorollani vahvoja ja päällekäypiä virsiä eli Vihan päivää sun muuta ihan Hohto-elokuvan tyyliin. Tänä vuonna ei tuo sunnuntai osunut kohdalleni työvuoroarpajaisissa, valitettavasti.