Uusi tarjotin

Minut tunnetaan tarjotinihmisenä. Muuttoa tekevä työkaveri yllätti viime viikon lopulla viestillä, jolla kysyi, haluanko pienen tarjottimen. Arvaat, mitä vastasin… Sunnuntaina sitten ennen virsikirjatyöpäivän messun alkamista hän kaivoi repustaan tuon kauniin pienen yksilön. Aurinkoinen kuin mikä ja hyvä kokopari jaffatarjottimelle, jonka sain Kuopukselta jouluksi.

 

No nyt!

Kaivattu, odotettu, haaveiltu ja uumoiltu kahden viikon loma alkoi nyt. Lainasin kirjastosta viime viikolla ison pinon luettavaa, joten luultavasti luen. Aion myös kävellä ja tankata happea. Vähän siellä ja vähän täällä.

Tänään Kuopus viettää syntymäpäiväänsä. Muistan elävästi sen perjantaiaamun, jolloin kätilö hieman toppuutteli, mutta tytöllä oli hillitön kiire ulkomaailmaan ja sille ei voinut mitään. Onnea, kultakuopus! 

Talvirapsodia

Eilen kävin pitkästä aikaa kävelylenkillä. Nautin ripeästä vauhdista (6 km/t) ja pikkupakkasesta. Tammi- ja helmikuu olivat lähinnä spinningpyörän polkemista, joten nyt on syytä ryhdistäytyä kävelykilometreissä! Muuten olen helisemässä tavoitteen kanssa…

Talviaikana omien käynnit huomaa pihalla. Pieniä ja suuria lumirakennelmia on meitä kantalaurilalaisia ilahduttamassa ja jalanjälkiä on ihanasti ympäri pihaa.

Ihana taulu

Torstaina tämä taulu tuli kirpparilta vastaan. Ensin pidin kolmen euron hintaa liikana, mutta päätin kuitenkin ostaa sen. On juuri sopivan hölmö Laurilaan ja mielessäni näin sille jo paikankin: makkarin sängyn yläpuolella oleva hylly. Siellä se olla nököttää, vaikka kuvausta varten nostinkin sängyn päälle - ja laitoin taas takaisin.

Taulu on sukua sille ilmiölle, kun aina joskus me kaksi taputamme näennäisesti itsiämme selkiin jonkin erittäin onnistuneen asian/tapahtuman/jutun/reissun jälkeen. Ja sille, kun joskus virsikirjatöissä onnistuneen improvisaation jälkeen tekisi mieli tuulettaa ja huutaa: Jes! (Vielä en ole tehnyt sitä. Korostan: vielä.)

Päämäärän hakeminen

Eilen iltapäivällä Laurilan väkiluku muuttui viidestä kahteen. Käytiin vielä parilla kirpparilla ennen junan ja omien lähtöä. Lähtöhalit ja -rutistukset kuuluvat asiaan tullessa ja lähtiessä. 

Meillä on taas paljon muisteltavaa ja konkreettisesti myös jonkin verran myös pyykinpesua. Yhden helmimuiston haluan ehdottomasti jakaa myös sinulle. Ykkönen kysyi: Mikä sinusta mummu on elämässä vaikeinta? Ja jatkoi hetken mietittyään: Minusta päämäärän hakeminen silloin kun sellaista ei ole, on vaikeinta. Mitäpä mummu tuohon osasi lisätä,  kun sanattomaksi jäi…

Vapaapäivä, jes!

Ykkönen kysyi eilen illalla minulta, mihin aikaan menen tänään töihin. Sanoin, etten mene ollenkaan, kun minulla on vapaapäivä. Olimme kumpikin asiasta yhtä onnellisia. Tänään on vielä aikaa leikkiä ja kaapata pitkäsääripoika aina välillä syliin. 

Laurilassa on legoja olkkarin lattialla sikin sokin ja tarkassa järjestyksessä. Eilen toin vielä pikkuämpärillisen verran lisää kirpparilta. On materiaalia vaikka kuinka monelle rakennustyömaalle. 

Bingoa ja perunarieskoja

Eilen oli bingoilta. Lainasin työpaikalta koneen ja muut vermeet. Työkaveri totesi, ettei kyseessä taida olla kinkkubingo, kun puhe oli Laurilan bingosta. Oikeassa oli.  Pelattiin kaksi peliä ja ensin Mies toimi bingoisäntänä ja sitten oli Ykkösen vuoro. Oli tosi hauskaa ja oikeasti kutkuttavan jännittävää, kun kupongit vähitellen täyttyivät. Ensimmäisen pelin voiton Ykkönen ja Kuopus tasasivat ja toisen Mies ja Kuopus. Ykkösen tulkinta oli, ettei yhdellä voi olla kahta voittoa, joten meillä oli sitten kolme voittajaa. Laitoin pöydälle kaksi muumipatukkaa ja yhden suffelipatukan ja nuorin sai valita ensin. 

Eilen oli myös perunarieskailta. Valmiit rieskat häipyivät niin nopeasti, etten ehtinyt ottaa niistä kuvaa.